Miten toimii dialoginen projekti- ja kehittämisyhteisö?

Kun uusi hanke alkaa, syntyy usein myös uusi toimijayhteisö. Silloin on hyvä pysähtyä pohtimaan sitä, miten yhdessä tietoisemmin toimien voisimme olla enemmän. Tässä blogikirjoituksessa syvennytään hankeyhteistyön kehittymiseen Osuvat taidot-hankkeen kokemuksia hyödyntäen.

Osuvat taidot-hanke (ESR) käynnistyi elokuussa 2019 ja mukaan lähti yksitoista toisilleen osin vierasta toimijaa. Hankkeen koordinoinnista vastaa Oulun ammattikorkeakoulu. Tutkimusyksikkö HAMK Edu on mukana toiminnassa osatoteuttajana. HAMK Edun tehtävänä hankkeessa on toimia oppimisanalytiikan vastuualueen koordinaattorina eri oppilaitosten välillä sekä osallistua osaamismerkkijärjestelmän suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Lisäksi HAMK Edu osallistuu osaamismerkein ohjautuvan oppimisen prosessien tukemiseen tuottamalla tietoa oppimisanalytiikan mahdollisuuksista siinä.

Yhteinen työskentely käynnistyi nk. basecampilla Oulussa. Basecamp oli tarkoitettu kaikille hankkeessa mukana oleville, hallinnosta käytännön toimijoihin. Kahden päivän aikana tavoitteena oli tutustua, tunnistaa yhteisiä ja ainutlaatuisia vahvuuksia sekä luoda yhteisölliselle hanketyöskentelylle pohjaa. Nyt palaamme elokuun tunnelmiin ja paneudumme siihen, miten voidaan luoda ja rakentaa dialogista hankeyhteisöä.

Dialogilla syvyyttä yhteisölliseen hanketoimintaan

Dialogisella hankeyhteisöllä tarkoitetaan tässä toisen ja itsensä arvostamista, luottamusta, tasavertaista osallistumista ja läsnäolevaa osallistumista. Leirin ensimmäiseen päivään ajoittuikin tiivis ja dialoginen työskentely, jota rytmittivät teoreettinen johdattelu dialogiin ja dialogiharjoitukset.

Hankkeen projektipäällikön kanssa mietittiin ennakkoon erityiset asiat, joita haluttiin edistää tietoisemmin. Hanketoiminnan ja -viestinnän sudenkuopat kun nivoutuvat niin monesti myös dialogi(osaamisen) puutteeseen. Aarnio (2013) on listannut dialogin sudenkuopiksi muun muassa seuraavia asioita:

• epäsymmetriset roolit (esim. keskustelussa toiset puhuvat, toiset vain kuuntelevat)
• kuunteleminen (esim. huolimatonta, asenteellista, epähuomioivaa)
• luuleminen (esim. luullaan, kuvitellaan, päätellään)
• ennakkokäsitykset (esim. omat vahvat käsitykset ja mielipiteet, oman egon kannattelu käsitysten pönkittämisellä)
• tiedusteleminen (esim. vetäjä vain äänessä, suljettuja kysymyksiä, liian vähän tiedustellaan)
• nk. avainlausumien ohittaminen (esim. niputetaan toisen puhetta)

Esimerkiksi tämän listauksen avulla voi jokainen reflektoida myös omaa toimintaansa hankkeissa ja kehittäjäyhteisöissä. Miten minä toimin? Mistä minun pitäisi olla tietoisempi? Missä voisin vielä yhä kehittyä? Näin kysyen tulee kiinnittäneeksi huomiota omaan osallistumiseen ja läsnäolemiseen.

Sudenkuopista päästään dialogin vaatimiin osataitoihin. Dialogissa tarvitaan asettautumista vertaisena olemiseen ihmisyhtävällisellä asenteella. Läsnäoleva kuunteleminen ja kuuleminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä jokainen meistä haluaa tulla myös kuulluksi. Omista lähtöolettamuksistaan on hyvä olla tietoinen ja havainnoida, miten niitä tuo mukaan. Symmetrinen osallistuminen puolestaan tarkoittaa sitä, että otamme ja annamme tilaa vuorotellen. Lisäksi meillä on taitoa säädellä omaa osallistumista ja ja huolehtia myös hiljaisimpien osallisuudesta. Dialogissa jokaisen ääni on merkityksellinen ja tärkeä. Tiedustelun taito on taas tärkeää dialogin jatkuvuuden kannalta, mihin  liittyy avoimien kysymysten tekeminen sekä toisen esiin nostamista  puheenaiheista jatkaminen. Lisäksi dialogista sanotaan, että se on tavoitteellista, ja näin on myös tärkeää taitaa dialogisten synteesien tekeminen. (Aarnio, 2012.) Keskustelujen yhteenvedot ja johtopäätökset  dialogin pohjalta muodostavatkin yhden keskeisen osan dialogista hankeyhteistyötä.

Osuvat taidot- hankeyhteisön kehittämisessä keskityimme dialogiseen asenteeseen,  toimintaotteeseen ja hetkeen. Kaikissa menetelmissä pohjana käytettiin Aarnion (2012) kehittämiä dialogimenetelmiä. Dialogisessa hankeyhteisön luomisessa oli tärkeää vaihtaa aina uuteen, ei niin tuttuun pariin tai pienryhmään. Näin toimien pyrittiin edistämään yhteisöllisyyttä erilaisten toimijoiden keskuudessa.

Miten läsnäolevaa ja tiedostavaa hankeyhteistyötä harjoiteltiin?

Hankkeissa tapahtuvan vuorovaikutuksen kautta luomme tilaa, jossa kohtaamme toisemme yksilöinä ja erilaisina toimijoina. Millaisin pieninkin teoin voimme välittää arvostavamme itseämme ja toisiamme? Jokaisella on varmasti kokemusta siitä, miltä toista kunnioittava ja arvostava kohtaaminen tuntuu. Näihin teemoihin paneuduttiin Vertaisuus-harjoituksessa. Harjoituksen  tavoitteena oli lisätä ymmärrystä itsestä ja muista hanketoimijoista eli sitä, mitä tarkoittaa samanarvoisen suhteen luominen toiseen hanketoimijaan. Parhaimmillaan vertaisuuden oivaltaminen luo turvallisuuden tunnetta yhteisössä ja antaa uskallusta kertoa keskeneräisistäkin ajatuksista toisille. Oivaltaessaan samanlaisen ihmisarvon ja vertaisena olemisen tarkoituksen antaa arvon itselleen samalla toista kunnioittaen. Harjoituksessa työskenneltiin ylä- ja alapuolelle asettumisen teemoissa sekä siinä, miltä tuntuu työskentely vertaisena. Käytännössä jokaisen piti pohtia sitä, miten erilaisissa tilanteissa asettautuu ikään kuin hierarkkisesti toisten ylä- ja alapuolelle, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Lisäksi piti miettiä, miltä tuntuu, kun tuntuu työskentelevänsä vertaisena. Omat yksilöhavainnot jaettiin pienryhmissä ja tutustuttiin muiden oivalluksiin. Havaitsimme, että tasavertaisuuden tunne edistää hankkeessa tapahtuvia kohtaamisia ja siten koko hanketyötä.

Kehon kieli on sanatonta viestintää, jota välitämme tiedostaen tai tiedostamatta. Dialogisuutta voikin harjoittaa myös tulemalla tietoisemmaksi omista tavoista. Kehon kielellä kertoen– menetelmän kautta hankeyhteisö harjaantui tunnistamaan kunnioittamista osoittavia pieniä tekoja ja puhumaan kunnioitusta osoittavilla tavoilla (äänensävy, -paino, -voimakkuus). Tähän harjoitukseen olisi mielenkiintoista tulevaisuudessa lisätä etäläsnäoloa lisääviä kehonkielen merkityksiä.

Kolmannen dialogisen harjoituksen eli Keskusteluliput– menetelmän avulla pyrittiin tulemaan tietoisemmaksi oman osallistumisen säätelystä niin, että jokainen puhuu mutta myös kuuntelee toisen puhetta. Menetelmän kautta harjaannutetaan osallistumaan symmetrisesti ja tulemaan tietoiseksi omasta osallistumisen temperamentista. Esimerkiksi hankevetäjän olisi hyvä muistuttaa symmetrisestä osallistumisesta aika ajoin, sillä yksittäisistä harjoituksista huolimatta omaan osallistumistapaan palataan helposti.

Kuulluksi tuleminen vaatii tietoisempaa läsnäoloa, niin etänä kuin kasvokkain tapahtuvissa hankekohtaamisissa. Sieppaa kuumia sanoja– menetelmän tavoitteena oli oppia tietoisemmin tunnistamaan ja poimimaan parin puheen avainlausumia tai mahdollisia nk. kuumia sanoja. Avainlausumien tunnistamisen ja poiminnan kautta voi löytyä monia uusia ja tärkeitä avauksia keskusteluun, mikä edistää hanketyötä.

Kudo synteesihelmi-menetelmässä koottiin lopuksi yhteiselle fläppitaululle jokaisen mietteitä siitä, millainen on dialoginen Osuvat taidot-hanke. Helmessä nousi esille mm. yhteisöllisyys, kuunteleminen, avoimuus, toisten arvostus ja  luottamus.Tällä harjoituksella saatiin esille jokaisen “ääni” siitä, mitä odottaa yhteisen hankkeen työskentelyn olevan.

Missä mennään nyt, 10 kuukautta dialogisuusharjoitusten jälkeen?

Harjoituksista on kulunut nyt noin kymmenen kuukautta. Harjoitukset ovat edistäneet osallistujien omaa ymmärrystä dialogisemmasta osallistumisesta ja menetelmiä on edelleen hyödynnetty hankkeen eri vaiheissa. Dialogisten menetelmäharjoituksien jälkeen osallistujat kokivat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yksi hanketoimijoista kiteytti dialogisuusharjoitusten vaikutuksia näin:

“Oli syntynyt tunne yhteenkuuluvuudesta, luottamuksesta ja ymmärryksestä. Ennakkoluuloja ja -oletuksia tuli käsiteltyä ja purettua tehokkaasti. Ehdottomasti suosittelen, toimi meidän porukan aloituksessa luottamuksen rakentamisessa ja keskusteluyhteyksien rakentajana ja moniäänisyyden ’torvena’. ”

Hanke jatkuu vuoden 2021 loppuun saakka ja sen etenemisestä voi lukea lisää hankesivuilta.

Kirjoittaja: Sanna Ruhalahti työskentelee Hämeen ammattikorkeakoulussa lehtorina. Hän on väitellyt siitä, miten digitaalinen ja dialoginen yhteisöllinen tiedonrakentaminen suuntaa syväoppimiseen.

Lähteet:

Aarnio, H. (2012). Dialogimenetelmät. Hämeen ammattikorkeakoulu. Haettu 6.5.2020 osoitteesta http://www3.hamk.fi/dialogi/diale/menetelmat/index.html

Aarnio, H. (2013). Dialogiosaamisen opetusmateriaalit lukuvuonna 2013. Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.