Heippa, nimeni on Anni, olen viimeisen vuoden sosionomiopiskelija. Lähdin suorittamaan kymmenen viikon pituista työharjoittelua ulkomaille, paikaksi valikoitui Espanjan Aurinkorannikko ja harjoittelupaikaksi täällä toimiva suomalainen seurakunta. Toiveena oli harjoittelupaikka, jossa pystyisin laajentamaan kielitaitoani, mutta tämä ei täällä toteutunut, lähinnä päinvastoin 😀 Hyvin pitkälle täällä pärjää jo suomeksi tahtomattaankin, sillä apteekissa, ravintolassa ja pankissa työntekijä saattaa yllättäen vaihtaa suomeksi jos havaitsee asiakkaan olevan suomalainen. Myös harjoittelupaikan suhteen liikuttiin epämukavuusalueella, sillä en edes kuulu kirkkoon. Kuitenkin ajattelin, että vaihtoon pääsemisen mahdollisuus kampittaa mennen tullen siihen liittyvät kriteereissä joustamiset.
Matkakertomusten sijaan toiveena oli välittää tietoa päivittäisestä elämästä ja arjen rutiineista, joten tässä tiivistelmä minun erään työviikon sisällöstä:
Maanantai 10.10.
Viikon aloitus, johon kuului heti aamusta perhekerhon valmistelu. Edellisellä viikolla olin ostanut kaupasta tarjoilut jo ennakkoon, joten aamulle jäi ainoastaan niiden valmistaminen, tilan siivoaminen ja ovien avaaminen. Leikkikerho kestää muutaman tunnin, jonka aikana lapsille ohjataan sekä askartelu että lopuksi musiikkituokio tai hartaus riippuen vetäjästä. Itse valitsen aina yhteisen musiikkituokion. Perheiden lähdettyä tila siivotaan takaisin siistiksi. Lounaan jälkeen istuin alas suunnittelemaan loppukuun viestintää ja ajastin ennakkoon sisältöä seurakunnan sosiaaliseen mediaan.
Tiistai 11.10.
Kaksi kertaa kuukaudessa on henkilökunnan palaveri, joka on kestoltaan muutaman tunnin. Tällä viikolla olin kirjurin vuorossa, joten valmistelin pöytäkirjat, kirjasin ylös palaverin tärkeimmät seikat ja lopuksi lähetin asiakirjan jokaiselle kopiona. Lounastauon jälkeen minulla oli sovittuna ohjauskeskustelu harjoittelusta vastaavan papin kanssa. Menin muutamaksi tunniksi käymään kotona, ja illasta lähdin Malagan lentokentälle saattamaan erästä asiakasta. Hän oli asunut täällä yli vuosikymmenen, mutta päätynyt lopulta kodittomaksi ja hänen terveydentilansa oli heikentynyt, jonka vuoksi hän tarvitsi apua takaisin Suomeen pääsemisessä.
Keskiviikko 12.10.
Seurakunnan tärkeä yhteistyökumppani Merimieskirkon ei toistaiseksi omaa omia tiloja täältä Fuengirolasta, joten keskiviikkoisin he pitävät avovastaanottoa seurakuntakodilla. Pääosin asiakkaina on suomalaisia täällä oleskelevia kodittomia, päihdeongelmaisia sekä kielitaidottomina tänne muuttaneita ihmisiä. Heitä pyritään auttamaan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta ilman rahallisia avustuksia. Iltapäivästä osallistuin lisäksi teamsin kautta HAMKin kansainvälisyyskoordinaattoreiden järjestämään vaihtareiden harjoittelureflektioon.
Torstai 13.10.
Torstaina seurakuntakoti ei ole asiakkaille auki, jolloin siitä usein tulee kirjallisten töiden rästipäivä. Keskipäivällä pidimme palaverin kanttorin kanssa, sillä hän tekee myös viestintää muun työnsä ohella. Tässä palaverissa suunniteltiin loppuvuoden viestintää ja tulevia sosiaalisen median julkaisut seurakunnalle. Ennen kotiin lähtöä mietimme vielä seuraavan päivän muskarin yksityiskohdat.
Perjantai 14.10.
Aamulla saavuin siivoamaan kirkkosalin lapsia varten. Perjantaisin työhöni kuuluu muskarin ohjaaminen ja perheiden kanssa ajan viettäminen muskarin päätteeksi. Lounaan syötyäni paikalle saapui ennakkoon sovitusti kaksi HAMKin opettajaa/työntekijää Hämeenlinnasta tutustumaan harjoittelupaikkaani, mikä oli mielestäni todella hauska juttu.
Lauantai 15.10.
Lauantaina oli Maurin matkakertomus – hyväntekeväisyystapahtuma, jonka suunnittelussa ja toteuttamisessa olin vahvasti mukana. Kirkon ulkosuomalaistyön johtaja Mauri Vihko pyöräili kodistaan Espoosta Espanjaan tavoitteenaan kerätä 3900€ Tansaniaan puiden istutukseen, ja rupeama päättyi tapahtumaan, jossa myytiin leivonnaisia ja huutokaupattiin tämä polkupyörä. Tämänkaltaiset tapahtumat ei periaatteessa ole sosionomin varsinaista työkenttää, mutta kolmannella sektorilla on hyvin tyypillistä, että työtehtävät ovat usein aika laajoja. Tämänkaltainen vaihtelu on toisaalta monille myös suuri voimavara, kun työviikot ovat keskenään hyvin erilaisia.
Sunnuntai 16.10.
Sunnuntai oli minulle vapaapäivä, mutta illasta kävin kuitenkin viettämässä työpaikallani aikaa muutaman tunnin ajan, sillä siellä vietettiin toisen papin läksiäisiä.
