Lightboard on videointitekniikka, jossa esiintyjä seisoo mustaksi verhoillussa pimeässä huoneessa ja piirtää tusseilla valaistulle lasilevylle. Esitys kuvataan, ja videoille tallentuu sekä esittäjä että visuaalinen asiansisältö.
Oikein tehtynä lopputulos on näyttävän näköinen ja toimiva ratkaisu kaikkeen sellaiseen, jossa asian esittäminen piirtäen on paras keino. Oikein tehty lopputulos vaatii myös oikein tehdyn Lightboard-videotilan.
Vaihtoehto työpöytäesityksille ja luentosalitallenteille
Lightboard-videotila sai alkunsa opettajaopiskelijoiden tarpeista pari vuotta sitten. Tietohallinnon Antti Salonen muistelee:
“Ammatillisissa opettajaopinnoissa tehdään harjoittelua, ja kurssi toteutetaan ajasta ja paikasta riippumattomana verkkototeutuksena. Toteutuksen sisältämää opetusmateriaalia oli mahdollista tuottaa useassa muodossa, mm. videona. Yleisimmin video-opetusmateriaalit olivat kuitenkin joko suoraan työpöydän nauhoittamista tai kaukaa kuvattuja luentoja.
Muita tekniikoita tutkiessa tuli vastaan whiteboardin eli valkotaulun käyttö. Tässä henkilö on kuitenkin tekstin edessä, joten se ei ollut ideaalitapa videoiden tekemiseen. Sitten tutustuimme Lightboard-tauluun, jossa opettaja oli tekstin ja niihin liittyvien Powerpoint-esitysten ja muun visuaalisen materiaalin takana.
Kokosimme nopeasti laitteistot, jolla tekniikka pystytään toteuttamaan. Testeissä se näytti lupaavalta, vaikka varsinaista taulua saati Lightboard-videotilaa meillä vielä ei ollutkaan. Nähtiin, että Lightboardilla on todellista tarvetta yhtenä opetusvideoiden tekotapana.”
Syksyllä 2018 alettiin rakentaa varsinaista Lightboard-videotilaa. Huoneeksi valikoitui entinen varastotila, n. 20 m2, joka oli jo aikaisemmin muutettu pikkuiseksi valokuvastudioksi.
Valoa ja ääntä imevä tausta
Tärkeä osa Lightboard-videota on täysin musta tausta, joten verhot olivat ensimmäisenä tehtävälistalla. Kaiun ja valoheijastusten minimoimiseksi päätimme ympyröidä koko tilan verhoilla, joita on mahdollista siirrellä yhdessä saumattomassa tangossa ympäri huonetta. Ympäriverhoiltu huone on myös erittäin siistin näköinen ympäristö.
Verhot tilattiin paikalliselta toimittajalta, joka hoiti koko paketin: tilan mittaamisen, verhotankojen asennuksen sekä verhojen ompelun ja ripustuksen. Verhojen materiaalit on ns. näyttämöverhoa eli Molton-kangasta, joka on paksua, hyvin valoa imevää ja ääntä vaimentavaa.
Näkymätön lasi
Seuraava askel projektin kanssa oli itse piirtotaulu. Piirtotaulun pitää olla raudatonta tai lähes raudatonta lasia, jossa valon läpäisykyky on mahdollisimman hyvä (mahdollisimman ”näkymätöntä” lasia). Tuollaista taulua ei mistään valmiina löydä, joten se tilattiin mittatilaustyönä.
Taulu koostuu alumiiniprofiililla kehystetystä lasilevystä, joka on liitetty pyörillä varustettuun alumiinirunkoon. Korkeutta taululle tuli sen verran, että jalustan ja taulun oli oltava erillisiä, jotta kokonaisuus saatiin tilan ovesta sisään! Taulun irrotettavuus tarjoaa myös muutaman pykälän korkeudensäätöä loppukäyttäjälle.
Kohdevalaistus
Lightboard yleensä tehdään niin, että valo kulkee lasin lävitse vaakasuuntaisesti ja LED-nauha on lasin sisällä. Me päädyimme laittamaan LED-nauhan lasin viereen ala -ja yläreunaan. Tässä ratkaisussa valo ei kanna piirtojälkeen lasin sisällä niin hyvin, mutta se auttaa huomattavasti esiintyjän valaisemisessa ja mahdollistaa LED-nauhan helpon vaihtamisen sen hajotessa. Meillä LED-nauha on eri puolella lasia kuin esiintyjä. Sen teho on kohtuullisen kova (2,5 m = 1400 lm), ja nauha on kiinnitetty kanavaan, jossa edessä on muovinen valohajotin.
LED-nauhojen lisäksi taulua ja esiintyjää valaistaan kolmella LED-paneelilla. Paneelit on sijoitettu etuviistosta molemmin puolin hieman ylhäältä päin, ja kolmas on takavalona esiintyjän selkää valaisemassa ylhäältäpäin. Valot on asennettu perinteisten jalustojen sijaan seinäkiinnikkeillä, jolloin pienestä tilasta saadaan siistimpi ja turvallisempi.
Kuvan ja äänen tallennus
Verhojen, taulun ja valaistuksen jälkeen on vielä itse kuvaus. Tässä tapauksessa käytimme olemassa olevaa kamerakalustoa, ja kameran virkaa toimittaa Canon XA20 -videokamera. Ideaaliratkaisuhan tuo ei kameraksi välttämättä ole, mutta tällä säästettiin kokonaiskuluista aika hyvä summa. Kamera on asetettu perinteiselle kolmijalalle ja se kuvaa lasin läpi esiintyjää huoneen toisesta päästä. Kameran vieressä on PC, johon kameran kuva ajetaan HDMI-kaapelia pitkin kaappauskortin avulla.
Esiintyjän ääni tulee langattoman kaulusmikin kautta. Mikin vastaanotin on kytketty kameraan, jolloin myös ääni tulee saman HDMI-kaapelin kautta koneelle. Mikiksi valikoitui Sennheiserin EW-G4 -sarjan lähetin/vastaanotin, sillä se oli ennestään tuttu ja toimivaksi todettu. Mikin lähetin ja vastaanotin ovat paristokäyttöisiä ja se onkin oikeastaan ainoa pieni miinus tässä. Paristot kuitenkin kestävät tuntitolkulla, kunhan käyttäjät muistavat vaan painaa ne käytön jälkeen pois päältä.
Kun kuva on tuotu tietokoneelle, käytetään tallentamiseen OBS-ohjelmistoa. OBS on avoimen lähdekoodin ilmainen ohjelmisto, joka tarjoaa kaiken tarpeellisen tätä tarkoitusta varten. Kun käyttöliittymään oli hieman konffattu ja erilaisia määrityksiä tehty, alkoi kokonaisuus tuntua toimivalta. Kuva tulee taulun läpi luonnollisesti väärinpäin, joten OBS on määritelty peilaamaan kuva niin, että lasilla oleva teksti näyttää oikealta.
Käyttäjien helppouden takia tallennustietokoneeseen hankittiin vielä Streamdeck Mini macronäppäimistö. Tuon avulla halutut toiminnot – kuten tallentamisen aloittaminen ja lopettaminen – voitiin ohjelmoida värikkään napin taakse eikä käyttäjän tarvitsi itse opetella OBSin käyttöliittymään ja nappuloita.
Muotoilun yliopettaja Pirjo Seddiki oli taulun ensimmäinen testikäyttäjä, ja hän kertoo maagisesta kokemuksesta. Tervetuloa testaamaan, HAMKin opettaja!
Mediatuottaja Atso Arat
