Liiketalouden opiskelija Terhi Heikkisen tie opintoihin HAMKiin ei ollut se kaikkein suoraviivaisin, vaan lukion jälkeen häntä kiinnostivat muun muassa journalistiikan opinnot. Välivuodet pistivät kuitenkin miettimään erilaisia vaihtoehtoja ja samalla Terhi löysi polkuopintomahdollisuuden. Sitä kautta avautuikin reitti HAMKin liiketalouden opintojen pariin. Tradenomiopintojen aikana Terhi sanoo löytäneensä paljon uusia puolia itsestään ja kokee esimerkiksi tiimin johtamisen ja organisoinnin omiksi vahvuusalueikseen.
Muistan, kun yläasteella meillä oli ensimmäisiä opinto-ohjaustapaamisia opinto-ohjaajan kanssa. Tapaamisissa käytiin läpi tulevaisuuden työhaaveita sekä niihin johtavia koulutusväyliä. Muistan tapaamisen erittäin hyvin siksi, että silloin noin 15-vuotiaana haaveilin diplomaatin työstä jossain suurlähetystössä.
Opinto-ohjaajan kanssa sitten kävimme läpi, miten tuollaiseen työhön pääsisi ja millainen koulutustausta pitäisi hankkia. Silloin, 15-vuotiaana kaikki tuntui niin mahdolliselta ja haaveet olivat niin suureellisia, ettei tradenomin tutkinto liiketalouden koulutusohjelmassa käynyt mielessäkään. Luulen, etten edes tiennyt sellaisen tutkinnon olemassaolosta. Haaveeni keskittyivät yliopistotutkintoihin ja niiden tarjoamiin työmahdollisuuksiin.
Sitten, dramaattisesti, todellisuus iski vasten kasvoja! Minä olin nimittäin sellainen nuori, joka oli aina ollut koulussa ”hyvä”, eikä lukion jälkeen tuntunut saavan korkeakouluopiskelupaikkaa mistään. Hain valmistumisen jälkeen kolme kertaa yhteishaussa eri koulutuksiin, enkä päässyt yhtään mihinkään. Onneksi kuulin sattumalta polkuopinnoista ihan toisen yhteyden kautta, koska ne olivat lopulta väyläni korkeakouluun tutkinto-opiskelijaksi. Opiskelen siis tällä hetkellä toista vuotta tradenomiksi liiketalouden koulutuksessa Hämeen ammattikorkeakoulussa ja olen ollut tyytyväinen siitä, että juuri tähän tutkintoon päädyin. Eikä enää diplomaatin työt kiinnostaisi kyllä pätkääkään.
Välivuosia välivuosien perään
Valmistuin lukiosta vuonna 2018 hyvin tuloksin. Hain valmistumisen jälkeen yhteishaussa muistaakseni muun muassa opiskelemaan Tampereelle journalistiikkaa ja Helsinkiin viestintää. En päässyt mihinkään. Käytin seuraavan välivuoden suorittamalla Voionmaan koulutuskeskuksessa Tampereella journalismin koulutuksen, mikä oli paras päätös ikinä! Kansanopistossa opinnot olivat käytännönläheisiä ja kestivät vuoden. Suoritin siinä samalla Tampereen yliopistossa avoimen kautta journalistiikan perusopinnot ja kansanopistovuoden lopuksi saimme pääsykoevalmennusta yliopiston journalistiikan pääsykokeisiin. Tähtäimessä oli siis edelleen journalistiikan opinnot yliopistossa ja erityisesti puheviestinnän koulutusohjelma. En päässyt, mutta kaikki hyvät ystäväni ryhmästä pääsivät.
Seuraavan vuoden vietin työttömänä asuen vanhemmillani. Pidän itse sitä vuotta pakollisena uudelleenstarttina, jolloin pohdin vaihtoehtojani ja sitä, mikä minua oikeasti kiinnostaa. Löysin urheilun ja liikunnan ilot ja innostuin siitä. Päätin seuraavassa yhteishaussa kokeilla onneani muun muassa liikuntatieteellisen ja fysioterapeutin koulutusohjelmiin hakemisessa. En päässyt, pisteeni jäivät yhdestä pisteestä vajaaksi.
Tässä vaiheessa kuulin polkuopinnoista eräältä vanhalta lukiotutultani. Termi ei ollut minulle tuttu, mutta hän kehotti tutustumaan siihen ja korkeakoulujen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Päädyin tutkimaan HAMKin nettisivuja ja innostuin erityisesti liiketalouden koulutuksen tuomista mahdollisuuksista työelämään.
Polkuopinnoissa opiskelee kuten tutkinto-opiskelijat
Polkuopinnoista löysin myös kattavasti tietoa HAMKin nettisivuilta. Koska yhteishaku oli jo päättynyt, niin päätin hakea polkuopintoihin, koska niiden kautta on helppoa hakea tutkinto-opiskelijaksi toiselle vuodelle. Polkuopinnot ovat siis periaatteessa avoimen kautta suoritettavia opintoja. Itse esimerkiksi opiskelin täysin normaalisti päivätoteutuksessa ensimmäisen vuoden ydinosaamisen opinnot. Vuoden opintojen jälkeen hain yhteishausta erillisessä haussa tutkinto-opiskelijaksi ja pääsin heti ”sisään”. Vaatimuksina oli 60 opintopisteen suorittaminen, jotka tulevat erittäin helposti ensimmäisen vuoden aikana suoritettua, sekä se, ettei keskiarvo ole mikään super huono.
Kukaan ei voinut päällepäin arvata, että opiskelen polkuopintoja enkä ole ”oikea” tutkinto-opiskelija. Kävin luennoilla päivätoteutuksen ryhmän kanssa normaalisti, sain haalarit, pääsin opiskelijatapahtumiin jne. Itsekin sen välillä unohti, että en ole tutkinto-opiskelija, vaan opiskelen avoimen kautta. Ainoita miinuksia polkuopinnoissa ovat ne, että opintopisteistä pitää maksaa eikä Kela-korvauksia saa opintovuodelle.
Tulevaisuus näyttää toiveikkaalta
Diplomaatin urapolku ei siis avautunutkaan minulle lukion jälkeen, eikä se harmita yhtään. Tällä hetkellä suoritan profiloivia opintoja markkinoinnin sekä liiketoiminnan kehittämisen parissa. Koen koulutuksen mielenkiintoiseksi ja monenlaiset työelämäprojektit antoisiksi ja innostaviksi. Olen mielestäni löytänyt itsestäni paljon erilaisia puolia liiketalouden koulutusta opiskellessa. Huomaan olevani hyvä esimerkiksi tiimin johtamisessa sekä organisoinnissa ja nautin projektityöskentelystä tiimissä. Tuntuu myös siltä, että olen löytänyt juuri sen itselleni sopivan ”jutun”, eli koulutuksen, joka innostaa ja jossa pääsen toteuttamaan itseäni. Pääsen myös hyödyntämään aiempaa viestinnällistä osaamistani ja yhdistämään sen tutkinnossa saatuun uuteen osaamiseen. Onneksi silloin aikoinani kuulin polkuopinnoista ja päätin niihin hakea.
Tutustu myös muihin liiketalouden blogijuttuihin >>
Terhi Heikkinen
Toisen vuoden opiskelija
Liiketalous
