Liiketalouden opintojen ja työelämän yhdistäminen vaatii tarkkaa aikatauluttamista, omien voimavarojen tiedostamista sekä määrätietoisuutta. Miten hallita omat aikataulut kiireellisen arjen keskellä? Liisa on ammatiltaan bioanalyytikko ja nyt hän on ensimmäisen vuoden liiketalouden tradenomiopiskelija sekä nuori alanvaihtaja. Täysin uuden ammatin opiskeleminen töiden ohella on herättänyt paljon tunteita ja kysymyksiä omasta elämästään, mutta ennen kaikkea antanut myös uusia unelmia tulevaisuuteen. Tässä blogitekstissä Liisa kertoo millainen oli hänen ensimmäinen vuosi opiskelijana.
Syksyllä 2020 aloitin opiskelut Hämeen ammattikorkeakoulussa. Pitkin kesää olin harmitellut mielessäni, että miksi juuri olin valinnut päiväopinnot monimuoto-opintojen sijaan. Vasta saatuani koulupaikan olin alkanut miettimään käytännön asioita. Totuus iski silloin vasten kasvojani. Liiketalouden tradenomikoulutus, johon olin hakenut sijaitsi Hämeenlinnassa ja oma elämäni sekä työt Tampereella.
Miten mä nyt pääsen sinne kouluun? Pitääkö mun nyt muuttaa? Mitä mä teen mun töiden suhteen? Olivat kysymykset, joita mietin kesällä lähes päivittäin. Pidin omaa mahdollisuuttani päästä kouluun niin häviävän pienenä, että en oikeastaan ollut miettinyt tosissaan, mitä tapahtuu, jos oikeasti pääsenkin kouluun. Kävin mielessäni läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Pudotus opiskelijabudjetille monen vuoden työputken jälkeen ei suorastaan kuulostanut houkuttelevalta. Halusin jatkaa omassa työpaikassani edelleen opiskeluiden ohella.
Lopulta tein päätöksen, että en muuta heti pois Tampereelta vaan katson miten opiskelut lähtevät rullaamaan ja mietin muuttoa uudestaan myöhemmin. Reilun kuukauden kerkesin käymään tiiviisti koulussa, kunnes sen hetkinen maailmantilanne pakotti korkeakoulut siirtymään täysin etäopetukseen. Itselleni tämä tieto antoi paljon joustoa ja helpotusta omaan arkeeni. Toisaalta se myös harmitti, sillä olin alkanut juuri viihtyä uudessa opiskelijaelämässäni sekä huomasin, että koulun käyminen toisella paikkakunnalla ei ollut mahdottomuus.
Pallottelua koulun ja töiden välillä
Etäopiskelu teki arjestani mutkattomampaa ja huomasin pian, että tämän ansiosta minusta tuli paljon tehokkaampi opiskelija. Opin suunnittelemaan, aikatauluttamaan ja ajoittamaan omia opintojani. Tunnistin aihealueet, jotka vaativat itseltäni enemmän ja panostin niiden opiskelemiseen. Motivaatio opiskeluun kasvoi yhä enemmän mitä parempia numeroita opintorekisteriin alkoi tipahdella.
Minulle tulikin tietty rytmi omaan arkeeni: päivät opiskelua ja illaksi töihin. Riippuen viikosta saatoin tehdä töitä 5h, yli 20h tai jotain siltä väliltä. Bioanalyytikon töiden hyvänä puolena on se, että töitä on tarjolla aina. Joten pystyin melko vapaasti suunnittelemaan omat aikatauluni koulun kanssa sopiviksi. Tällä tavoin en ole kokenut opiskelun ja työn yhdistämistä erityisen raskaaksi. Oikeastaan työt ja opiskelut tasapainottivat hyvin toisiaan. Kun opiskelut eivät napanneet oli mukava lähteä töihin ja toisin päin.
Omien voimavarojen tiedostaminen on ollut tärkeä oivaltaa, sillä välillä arki saattoi viedä mennessään ja käsitys vapaa-ajasta hukkua siinä mukana. Välillä piti osata ottaa omaakin aikaa ilman töitä ja opiskeluita. Tein itseni kanssa sanattoman sopimuksen viikonloppujen suhteen. Silloin ei koulujuttuja saanut edes katsoa, saati ajatella vaan vapaa-aika oli pyhitetty ainoastaan koulusta irtautumiseen.
Vuosi opiskelijana
Kirjoittaessani tätä blogipostausta on kulunut noin vuosi siitä, kun sain tiedon, että minut on valittu opiskelijaksi. Nyt tarkastellessani ja pohtiessani kulunutta vuotta, voin olla erittäin tyytyväinen itseeni. Ylitin heittämällä omat odotukset itsestäni ja olen saanut mielettömästi itsevarmuutta sekä rohkeutta uusien opintojeni kautta. Myönnettäköön, että aina eivät opiskelut ja työt olleet vain ruusuilla tanssimista, vaan ensimmäinen opiskeluvuosi oli itselleni melko hektinen ja välillä omasta vapaa-ajasta piti tinkiä.
No, kannattiko se? Ehdottomasti. Olisin katunut vuolaasti, jos olisin antanut oman epävarmuuteni vaikuttaa päätökseeni lähteä opiskelemaan. Välillä vuoden aikana tuli hetkiä, kun mietin, että onko tässä mitään järkeä ja opiskelumotivaatio ei aina ollut korkealla. Onneksi ne tunteet ovat olleet vain hetkellisiä ja kaikki se uurastaminen on ollut vain askeleita kohti omaa tulevaisuutta.
Kaikista uuvuttavimpina hetkinä olen pysähtynyt kysymään itseltäni, että miksi minä opiskelen ja mitä minä saan näiden opintojen kautta? Onko se siksi, että haluan uuden ammatin? Päivätyön? Uuden työpaikan? Kyllä, mutta ennen kaikkea teen tämän itseni takia. Huomaan, että tarvitsin muutosta omaan elämääni ja opiskelut ovat antaneet minulle paljon uutta perspektiiviä siihen mitä minä haluan omalta tulevaisuudeltani.
