Mitä pitäisi silloin opiskella kun ei tiedä omaa päämääräänsä? Liisa on ammatiltaan bioanalyytikko ja nyt hän on ensimmäisen vuoden liiketalouden tradenomiopiskelija sekä nuori alanvaihtaja. Täysin uuden ammatin opiskeleminen töiden ohella on herättänyt paljon tunteita ja kysymyksiä omasta elämästään, mutta ennen kaikkea antanut myös uusia unelmia tulevaisuuteen. Tässä blogitekstissä Liisa kertoo omasta matkastaan, kuinka päätyi opiskelemaan juuri liiketalouden tradenomiksi.
Mikä sinusta tulee isona?
Kaikilta on varmasti jossain kohtaa elämässä kysytty, että mikä sinusta tulee isona? Niin on myös minulta. Lapsena pitkään vakiovastauksenani oli: ”minusta tulee isona äiti”. Vaikka sen hetken unelmani oli todella herttainen, niin en oikeastaan ole koskaan osannut vastata siihen mikä minusta oikeasti tulee isona. Tämä on harmittanut itseäni, sillä minulla ei ole koskaan ollut elämässäni selkeää suuntaa, jota kohti olisin matkannut.
Vaikka olen potenut huonoa omatuntoa omasta päämäärättömyydestäni, niin olen saanut sen ansioista paljon myös erilaista kokemusta ja näkemystä elämääni. ”Jos et koita, et voi voittaa” on ollut oma mantrani ja tsemppilauseeni, joka on luonut omalle matkalleni ääriviivat. Tämän ansioista minulle onkin karttunut, jos jonkinlaista työkokemusta monelta eri alalta. Olen mm. toiminut kauppa-apulaisena, piha- ja hautausmaatyöntekijänä sekä lavatanssilavalla niin kahvilatyöntekijänä, baarimikkona kuin siivoojanakin. Kuitenkaan nämä ammatit eivät tuoneet itselleni sitä tunnetta, että vihdoin olen löytänyt oman alani.
Kun lukio päättyi keväällä 2013, minulla ei ollut pienintäkään käsitystä mitä teen seuraavaksi. Välivuosi ei kuitenkaan ollut itselleni vaihtoehto. Yhteishaussa olin laittanut hakemuksia muutamiin eri koulutuksiin ja toivon parasta, että pääsisin johonkin kouluun. Sain kesällä tietää, että minut on valittu bioanalytiikan koulutusohjelmaan ja aloitin opinnot samana syksynä.
Jouluna 2016 valmistuin ja sain heti alan töitä. Siitä lähtien minut on voinut tavata labrantätinä verikokeita ottamassa, kliinisen fysiologian tutkimuksissa ja näin pandemia-aikana myös koronanäytteenotossa. Labrahommia olen myös tehnyt edelleen opiskeluiden ohella.
Haave uudesta ammatista
Miksi sitten päätin hakea kouluun, vaikka minulla oli vakituinen työpaikka ja yksi koulutus takana? Tähän oikeastaan ei ole vain yhtä syytä vaan se on monen eri tekijän summa. Kun alun alkaen hain opiskelemaan bioanalytiikkaa, niin en suoraan sanottuna tiennyt mitä se on. Oikeastaan kaikki valkeni vasta koulussa, että millaista työtä bioanalyytikot edes tekevät. Todella monipuolista ja mielenkiintoista työtähän se on, mutta valitettavasti se ei kuitenkaan ollut minun juttuni, ainakaan tällä hetkellä.
Ekan ammattikorkeakoulututkintoni suoritin oikeastaan ajatuksella: ”kun keksin unelma-ammattini, niin sitten lähden lukemaan sitä”. No, kävikö siinä koskaan kuitenkaan niin? Kyllä ja ei. Hain useampana eri vuonna, eri kouluihin, eri koulutusohjelmiin ja mistään ei tärpännyt. Haaveena oli välillä valmistua optikoksi, sitten tietojen käsittelijäksi ja jopa insinööriksi. Eräs vuosi sainkin opiskelupaikan, mutta silloin pidin tärkeämpänä jatkaa juuri saamassani uudessa työpaikassani ja en ottanut paikkaa vastaan. Jossain vaiheessa innostus kouluun menemisestä lopahti ja en hakenut hetkeen mihinkään.
Tuli vuoden 2020 vaihde ja se oli saanut minut jälleen miettimään tulevaisuuttani. Opintopolku oli luettu niin monta kertaa läpi, että aloin jo muistamaan missä korkeakoulussa voi mitäkin alaa opiskella. Tällä kertaa olin löytänyt liiketalouden tradenomiopinnot. Ala kuulosti mielestäni todella hienolta ja laitoin hakemukset menemään muutamaan eri kouluun. Halusin uuden ammattini olevan aivan eri alalta, joten tradenomiopinnot kuulostivat todella lupaavilta.
Toukokuussa 2020 sain tiedon, että minut oli valittu opiskelijaksi HAMKiin, joka oli minulla ollut ensimmäisenä hakuvaihtoehtona. Olin todella yllättynyt ja en oikeastaan voinut uskoa, että olin päässyt kouluun todistuvalinnalla. Olin aivan varma, että joutuisin tekemään valintakokeen, sillä en ollut enää ensikertalainen hakiessani kouluun.
Fiilikset kouluun pääsemisestä
”Enhän mä nyt voi tätä koulupaikkaa ottaa vastaan? Mitä, jos mä en pärjää koulussa? En mä voi jättäytyä pois töistä vai voinko?” Olivat minun mietteeni kesällä, kun puntaroin mitä tekisin syksyllä. Jotenkin olin asennoitunut hakuprosessin aikana, että ei kannata liikoja odottaa. Sitten kun sainkin mahdollisuuden opintojen aloittamisesta, niin kamala epävarmuushan siitä tuli. Fiilikset vaihtuivat päivittäin ja välillä olin jo valmis luopumaan opiskelupaikasta. Onneksi kuitenkin päätin lähteä opiskelemaan.
Lopulta kun koulu viimein alkoi, hälveni samalla oma epävarmuuteni. Turhaan olin jännittänyt, ettenkö pärjäisi koulussa tai motivaatio loppuisi kesken. Tässä sitä edelleen ollaan ja opiskellaan liiketalouden tradenomiksi. Parhaana motivaattorina opinnoissa on toiminut omat tulevaisuuden unelmat. Vaikka en edelleenkään tiedä ja tuskin koskaan tulen tietämään mikä minusta tulee isona, niin olen oivaltanut, että ei kaiken tarvitsekaan olla valmiiksi mietittyä. Tärkeintä on, että tekee niitä asioita ja seuraa niitä unelmia, toiveita ja haaveita, jotka tekevät itsensä onnelliseksi.
