Muotoilun opiskelija Eeva Hirvisen kolmas opiskeluvuosi starttasi hieman erilaisissa tunnelmissa. Hän pääsi avustamaan kansainvälisiä tekstiilitaiteilijoita heidän työskennellessään muotoilun tiloissa. Keramiikka- ja lasimuotoilua opiskellut Eeva onkin viime aikoina kiinnostunut myös kankaiden kanssa työskentelystä ja etenkin niiden painamisesta. Ylipäätään uuden luominen ja käsillä tekeminen ovat olleet Eevan mukaan parasta opinnoissa.
Esittele itsesi
Olen Eeva Hirvinen ja opiskelen kolmatta vuotta muotoilun koulutuksessa pääaineena lasi- ja keramiikka. Olen aina ollut kiinnostunut käsitöistä ja aiempi koulutukseni on käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto eli olen metallipuolen artesaani. Harjoittelut tein kuitenkin keramiikkapajalla, sillä keramiikkapajan yrittäjä oli meidän koulun entinen opiskelija, joka oli valmistunut metalliartesaaniksi. Harjoittelussa innostuin keramiikasta ja keksin, että sitä voisi opiskella lisää.
Myös teatteriharrastus on ollut muutaman vuoden ajan iso osa elämää ja olen toiminut siellä puvustajana ja tehnyt tarpeistoja. Siihen on sisältynyt kaikkea mahdollista käsin tehtävää askartelua ja sen sellaista.
Miltä opiskelu on vaikuttanut?
Opiskelu on ollut aika kivaa ja voisin jatkaa tätä mielelläni monta vuotta, mutta yritän kuitenkin valmistua ihan ajallaan. Kaikki opinnot ovat olleet mielenkiintoisia, mutta juuri nämä profiiliopinnot ovat olleet parhaita, kun on päässyt tekemään lasia ja keramiikkaa. Uuden luominen on aina kivaa ja esineiden tekeminen on se oma juttu.
Mikä on ollut parasta opiskelussa? Entä haasteellisinta?
Parasta on ollut, kun on päässyt kokeilemaan uusia juttuja ja ideoimaan uusilla tekniikoilla. Sitä kautta on päässyt laajentamaan omaa osaamista ja nähnyt selkeitä kehityskaaria omissa töissä ja taidoissa.
Olen niin vahvasti käsityöläinen ja tykkään tehdä käsillä, joten suunnittelu ja sellaiset asiat, joissa ei konkreettisesti tehdä jotain, ovat haasteellisempia. Ne ei ehkä kiinnosta niin paljon, eikä ole sellaista paloa tehdä niitä, joten ne tuntuvat vähän haastavilta. Sen sijaan tekisi mieli vain valmistaa asioita.
Kerro harjoittelustasi
Vuoden alussa opiskelin painokurssilla, jota Päivi Vaarula veti ja sitä kautta huomasin, että tykkään työskennellä myös kankaiden kanssa ja nimenomaan painaa niitä. Sitten selvisi, että syksyllä olisi mahdollisuus viiden opintopisteen harjoitteluun, kun kampukselle muotoilun tiloihin tulee eurooppalaisia tekstiilitaiteilijoita.
Keskustelin tästä silloisen koulutuspäällikön, Mirja Niemelän kanssa ja sovittiin, että tein keväällä 2021 kymmenen opintopisteen harjoittelun lasi- ja keramiikkapuolella. Toimin pääosin lasipuolella muun muassa opastamassa ykkösvuoden opiskelijoita.
Elokuussa 2021 olin sitten harjoittelussa tekstiilitaiteilijoiden parissa. Itselle talo ja sen toimintatavat ovat tuttuja, joten opastin taiteilijoita esimerkiksi laserleikkurin ja kappaletulostimen käytössä ja talon yleisten käytäntöjen kanssa. Näiden opastustehtävien ohella minulla on ollut vastuulla myös huoltaa laserleikkuri kerran viikossa. Taiteilijoilla oli 24.8. -19.9.2021 näyttely ”My Language Of Textiles” Forssan museon Galleria Molettissa ja oli sen osalta apuna esim. graafisessa suunnittelussa ja tein näyttelylle julisteen.
Forssan Museo, Galleria Moletti,
24.8.-19.9.2021
Mitä hyötyä harjoittelusta on ollut?
Sen olen huomannut, että kielitaito on kehittynyt. Verbaalinen ulosanti englanniksi on paljon sujuvampaa, sillä harjoittelussa kaikki kanssakäyminen on tapahtunut englanniksi. Vieraan kielen käyttämisestä on tullut rentoa.
Samalla on saanut nähdä, miten eri tavoin ihmiset voivat työskennellä. Taiteilijat ovat hyvin erilaisia ihmisiä: toiset ovat äärimmäisen pikkutarkkoja ja toiset työskentelevät laveammin. Sitä on ollut mielenkiintoista seurata ja samalla on tajunnut, ettei omakaan tyyli ole väärä, vaikkei se suunnittelu ja luonnostelu olekaan oma juttu tuotteiden tai taiteen tekemisessä.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
Tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä vähän epätarkkoja. Minua kiinnostaa perustaa oma yritys, joka tuottaisi tekstiilejä ja keramiikkaa. Toisaalta myös jatko-opiskelu ja maisterin tutkinnon suorittaminen yliopistossa näiden opintojen jälkeen on yksi vaihtoehto. Harjoittelujen myötä olen päässyt myös ohjaamaan ja opettamaan, ja sitä kautta pedagoginen puoli on alkanut vähän kiinnostaa. Mutta toivon, että suunnitelmat nyt tässä kolmannen vuoden aikana selkiytyisivät.
Mitä haluaisit sanoa muotoilun opiskelusta kiinnostuneille?
Aina kannattaa kokeilla etenkin, jos on intoa tehdä asioita käytännössä. Mielestäni kouluun hakeminen on aina mahdollisuus, ei uhka. Jos huomaa, ettei opinnot ole oma juttu, ne voi jättää myös kesken. Toki aina ei kannata niin tehdä, mutta on hyvä muistaa, ettei opinnot ole mitään lopullista. Pitää myös olla kykyä kääntää häviöt voitoiksi eli oppia omista mokistaan ja hyötyä niistä. Eli takki auki ja rohkeasti hakemaan, jos ala tuntuu vähänkään kiinnostavalta.
