Suomeksi…
Kun tämä blogi oli vielä suunnitteluasteella, pohdimme muun muassa sitä, kirjoitammeko vain suomeksi vaiko myös englanniksi. Tulimme siihen tulokseen, että jokainen kirjoittaja saa tehdä valinnan itse sen mukaan, mitä pitää yhtäältä aiheen puolesta tarkoituksenmukaisena ja toisaalta itselleen luontevana.
Työskentelen opiskelijakunta HAMKOssa, ja vastuualueisiini kuuluu opiskelijakunnan viestintä. Periaatteemme on, että pääsääntöisesti kaikki HAMKOn viestintä on sekä suomeksi että englanniksi. Esimerkiksi nettisivuillemme kirjoitan uutiset aina kahdella kielellä siten, että samassa uutisessa teksti on ensin suomeksi, sitten englanniksi. Joidenkin aiheiden kohdalla kirjoitan englanniksi vain lyhyen tiivistelmän. Kahdella kielellä kirjoittaminen on siis viikoittaista arkeani.
Uutisen tai blogipostauksen kirjoittaminen kahdella kielellä tuo eteen erilaisia haasteita. Monella iskee ensin epäilys omaa kielitaitoa kohtaan. Kun englanniksi kirjoittaessa rimakauhu iskee (ja minulla se kyllä iskee), ajattelen, että tavoitteeni on kirjoittaa ymmärrettävää asiatekstiä – ei esimerkiksi kaunokirjallista merkkiteosta runollisella, kielen tuhannet nyanssit tavoittavalla kielellä. Liian itsekriittinen ote lamauttaa, mutta tietenkin pitää myös tunnistaa omat rajansa vieraan kielen käyttäjänä.
Miten sitten suomen- ja englanninkieliset tekstiosiot kannattaa erottaa toisistaan? HAMKOn nettisivujen uutisissa ja esimerkiksi Facebook-postauksissa olen tehnyt sen näin:
//
HAMKOn blogissa joissain postauksissa erikieliset tekstit on erotettu siten, että englanninkielinen on kursivoitu. Välillä olen pohtinut tämän tavan käyttöönottoa laajemminkin, mutta toistaiseksi olen pitänyt kursiivin mieluummin tehokeinona kuin leipätekstin tyylinä.
Pahin murheenkryyni kahdella kielellä kirjoittaessa on omasta mielestäni otsikointi. Yksi otsikko kahdella kielellä johtaa usein siihen, että otsikko venyy kilometrin pituiseksi ja näyttää raskaalta ja sekavalta. Tätä blogipostausta suunnitellessani mieleeni nousikin lentävä lause ”headlines cause headache”. Toivon, että päänsärky on ainoastaan kirjoittajan, eikä lukijan!
…and also in English!
When we were planning this blog, we talked also about language. Are we going to write only in Finnish or also in English? We decided that the main language of this blog is Finnish but each writer can decide if they want to write also in English.
I work at student union HAMKO and as part of my work, I am in charge of student union’s communications. Our principle is that we communicate in Finnish and English. Therefore, when I write for example news for HAMKO’s website I do it in two languages.
There are many things that I stress about when writing in English. Do I write well enough? Do people understand me? I’m always trying to keep my English as simple as possible, since my primary aim is to be understood, not to write as a poet. I know that if I try to write too elegantly, I probably make silly mistakes or write something completely incomprehensible.
How should I separate Finnish text from English when I use both languages in the same text? For now, I have done it like this:
//
In HAMKO’s blog, we have sometimes used italicization for separating Finnish text from English. I haven’t done this on HAMKO’s website, because I like to keep italicization as an effect rather than style for body text.
My biggest stress when writing in two languages is headlines. When you have to write one headline in two languages, the headlines become very long and they look heavy (at least to my eye). When I planned this blog post, I made up this slogan: Headlines cause headache! I just hope that it’s just me having a headache and not the readers, too.
Inka Panttila