Irlanti – tuo leprechaunien ja apiloiden taianomainen maa. En ollut koskaan käynyt siellä, mutta olin haaveillut sinne matkustamisesta. Kun kuulin, että ensimmäinen RUN -Eurooppa-yliopiston opiskelijaedustajistojen kokoontuminen järjestettäisiin Irlannissa, en voinut kuin tanssahdella ilosta! Olen Milla, 35-vuotias toisen vuoden konetekniikan opiskelija HAMKin Riihimäen kampukselta. Olen keskellä uranvaihdosta, joten minulta löytyy myös liiketalouden ja markkinoinnin tutkinto. RUN-EU:n opiskelijaedustajistoon kuuluminen on ollut todellinen unelmien täyttymys. Rakastan matkustaa ja kehittää uudenlaisia ajattelutapoja. Olen HAMKissa opiskelijaedustajistomme varapuheenjohtaja.
Seitsemän eurooppalaista korkeakoulua kuudesta maasta, 120 opiskelijaedustajaa sekä paljon innovatiivisia ideoita. En olisi silti osannut arvata, mitä kaikkea viikko pitäisi sisällään. Meidät opiskelijat jaettiin työskentelemään neljän eri haasteen parissa kolmella Technological University of the Shannon: Midlands Midwest (TUS) -yliopiston kampuksella, kolmessa eri kaupungissa: Athlonessa, Limerickissä ja Thurlesissa. Kaksi haasteista järjestettiin Athlonessa: Bioplastics Challenge, johon itse osallistuin, sekä Eco-Innovate Challenge. Limerickissä opiskelijat osallistuivat Food Challenge -haasteeseen, ja Thurlesissa haasteena oli Sustainable Development – Social Enterprise Challenge. Kaikkien neljän haasteryhmän tuli pitää esitelmä Limerickin kampuksella perjantaina 5.11.
Matkani Riihimäeltä Athloneen sunnuntaina 31.10. ei sujunut ilman vastoinkäymisiä. Ensin lentoni peruttiin, ja meinasin vielä myöhästyä Dublinista Athloneen kulkevasta junasta. Loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin hyvin, ja saavuin tähän pieneen irlantilaiskaupunkiin noin puoli yhdeksältä illalla matkustettuani lähes 16 tuntia kotoa. Sheraton-hotelli toivotti minut tervetulleeksi, ja menin suoraan nukkumaan, jotta olisin valmis aamulla alkavaan opiskelupäivään.
Athlonen kampus on noin 30 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta, ja koska sää oli poutainen, kävelylenkki oli oiva tapa tutustua kaupunkiin. Ensimmäisenä päivänä kampuksella kaksi haasteryhmää jaettiin kumpainenkin kolmeen pienempään tiimiin. Saimme tilaisuuden tutustua toisiimme tekemällä päähineen, joka kuvastaa yhtäläisyyksiämme, sekä valita tiimimme nimen. Näin ”Coffeecats” (minun tiimini), ”Outsiders” ja ”Chocolatelovers United” saivat alkunsa. Tutustuimme kahden ensimmäisen päivän aikana myös kampukseen, osallistuimme vierailevan luennoitsijan luentoon sairaalalaitteiden steriloinnista ja aloitimme haasteen valmistelun.
Jokainen Bioplastic Challenge -haasteen kolmesta tiimistä pyrki uusiin innovaatioihin ja löytämään ratkaisuja kertakäyttömuoveina tunnettuun ongelmaan. Emme kilpailleet keskenämme – päinvastoin ideoita esiteltiin viikon aikana tiimien välillä, ja opettajamme Brian ja Lizeite auttoivat aiheen rajaamisessa. Voin rehellisesti sanoa, että yhteistyön tekeminen monipuolisista taustoista tulevien eurooppalaisten opiskelijoiden kanssa antaa enemmän kuin koskaan voisi oppia yksin. Kullakin kolmesta tiimistä oli aiheeseen erilainen lähestymistapa, joka kuitenkin linkittyi toisten tiimien ideoihin. Keskiviikkona yhdistimme ideamme ja aloimme suunnitella suurta esitelmää. Kaikki 17 Bioplastic Challenge -haasteeseen osallistunutta opiskelijaa olivat tavalla tai toisella mukana esitelmän tekemisessä. Jokaisen vahvuuksista otettiin kaikki irti, ja järjestimme koe-esiintymiset pääpuhujien paikoista.
Olen todella järjestelmällinen ja haluan pitää kaikki langat käsissäni, mikä oli pyrkimykseni myös Irlannissa. Yritän lisäksi haastaa itseäni tekemään asioita, joita vieroksun, kuten yleisön edessä puhumista. Päätin siis koe-esiintyä toiseksi pääpuhujaksi esitystämme varten ja sainkin paikan. Suunnittelimme käsikirjoituksen yhdessä toisen pääpuhujan Danielsin kanssa luonnollisesti muiden tiimiläisten avustuksella.
Mitä ryhmämme sitten keksi? Ideamme muodostuu kolmesta pääpointista:
- Toimintatapojen muutokset
- Kierrätysmateriaalit
- Uudelleenkäytettävät komponentit
Tiivistetysti ydinajatuksemme on se, että voisimme kaikki hyötyä yhtenäisestä kierrätysjärjestelmästä, jossa esimerkiksi QR-koodit ohjaavat meitä kierrättämään paremmin, ja sen opettaminen tulisi aloittaa varhain. Keksimme myös varsinaisen prototyypin eco-maskista sekä monia vaihtoehtoja siinä käytettävistä biohajoavista materiaaleista.
Mutta todellisuudessa Irlannissa vietetyssä viikossa oli kyse kommunikoinnista, innovaatioista ja ennen kaikkea uusien muistojen luomisesta uusien ystävien kanssa. Vietimme Athlonessa aikaa opistolla ja sekä päivän päätteeksi pubissa. Kävin monia upeita keskusteluja muun muassa unkarilaisten ja portugalilaisten opiskelijoiden kanssa. Opin viikon aikana, että pystyn puhumaan yleisön ja jopa satojen ihmisten edessä, ja vielä vieraalla kielellä. Opin, että avoimuudesta ja positiivisuudesta on pelkkää hyötyä. Opin, että elämästä tulee muistaa myös nauttia. Opin myös sen, että uusia ystäviä voi saada mihin ikinä meneekin.
Kiitos siis RUN-EU:lle tämän mahdollistamisesta.
Ja yhteenvetona – WE ARE ONE, WE ARE RUN!
Ystävällisin terveisin,
Milla
Konetekniikan opiskelija
RUN European University Student Boardin varapuheenjohtaja
HAMK Riihimäki
