Taide on kulttuurinen perusoikeus, jota jokaisen tulisi saada ja jonka tulisi olla kaikille saatavilla. Taiteen edistämiskeskuksen tuottaman Taidetta! -kulttuurihyvinvoinnin käsikirjan (2020) mukaan taiteella, taiteellisella toiminnalla ja osallisuudella taiteeseen on lukuisia positiivisia vaikutuksia meihin elämänkaaren eri vaiheessa. Tutkimustulokset ja vaikuttavuusarvioinnit puoltavat hoitavan taiteen tekemistä ja sille on kysyntää. Siksi yhteisöllisyys, osallisuus ja taiteen hoitovaikutukset toistuvat myös monessa hankehakemuksessa. Taiteesta on tullut hyödyllinen väline, jonka kautta tuotetaan hyvinvointia, lisäarvoa ja elämyksiä. Samalla on vaarana, että hoitovaikutukset arvotetaan sisältöä tärkeämmiksi.
Myös Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategia 2025 nostaa monessa kohtaa merkittäväksi kansalaisten osallisuuden ja osallistumisen kulttuuriin. Strategian mukaan osallisuus kulttuuriin on lisääntynyt ja eri väestöryhmien erot osallistumisessa ovat kaventuneet. Strategia näkee, että hyvinvoinnin parantamiseen tähtäävien taide- ja kulttuuripalvelujen ja -tuotteiden kysyntä lisääntyy ja taiteen ja kulttuurin myönteiset vaikutukset saadaan leviämään aiempaa laajemmin yhteiskuntaan. Tämä kannustaa entisestäänkin taiteilijoita pohtimaan millä arvoilla omaa taidettaan tuottaa. Tavoitteleeko yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja hyvinvointitaidetta hoitotakuulla? Elääkö taiteella, joka on yllätyksellistä, rumaa, hyödytöntä ja vailla järkeä?
Puhuttaessa kulttuurihyvinvoinnista viitataan ihmisen yksilölliseen tai yhteisöllisesti jaettuun kokemukseen siitä, että kulttuuri ja taide lisäävät hyvinvointia ja ovat yhteydessä siihen. Osa taiteen ja kulttuurin kentän tekijöistä on kyseenalaistanut tämän näkyvästi. Teatteritaiteen tohtori Jussi Lehtonen kysyy väitöskirjassaan, kuinka moni taiteilija voi todella antaa työskentelynsä tuloksista hoitotakuun sillä taiteeseen liittyy ennalta-arvaamattomuus. Sama teos voi vaikuttaa eri henkilöihin täysin päinvastaisella tavalla. Lehtonen korostaa, että tekijänä taiteellisen työskentelyn ja sen vaikuttavuuden välinen yhteys jää assosiatiiviseksi: sitä ei voi ennalta määrätä tai luvata. Ja miksi tarvitseekaan? Taide, sen tekeminen ja kokeminen ovat aina subjektiivisia. Kuten taiteilijaprofessori Jorma Uotinen on sanonut:
” Taide on tärkeää itsenään, sen ei tarvitse olla hyödyllistä eikä sen tarvitse tuottaa terveyttä tai hyvinvointia. Taide ei ole pelkkä markkinoitava tuote vaan väline ihmisen ylentämiseen ja puhdistamiseen. Tärkeintä on vaikutuksen syvyys ja se mikä vie sivistystämme eteenpäin. ”
Luettavaa:
Aholainen Mari, Jäntti Saara, Tammela Annika & Tanskanen Jani 2021. Miten taide vaikuttaa? Kulttuurisia näkökulmia hyvinvointiin ja terveyteen. Lääkärilehti Katsausartikkeli 5.3.2021 9/2021 vsk 76 s. 564 – 568.
Houni Pia, Turpeinen Isto & Vuolasto Johanna 2020. Taidetta! Kulttuurihyvinvoinnin käsikirja. Taiteen edistämiskeskus 2020.
Lehtonen Jussi 2015. Elämäntunto – näyttelijä kohtaa hoitolaitosyleisön (väitöstutkimus). Acta scenica. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu Helsinki.
Jari Karttunen, lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu.
