Erityisopettajien työn haasteellisuus, työn moninaiset roolit ja työssäjaksaminen muutosten keskellä nousivat esille keskusteluissa sekä Suomen erityiskasvatusliiton (SEL) että Ammatilliset erityisopettajat ry:n (AEO) vuoden 2019 opintopäivillä. Vaikka työnkuvat eri kouluasteiden erityisopettajilla ovat erilaisia, niin keskustelujen sisällöt olivat hyvin samanlaisia molemmilla opintopäivillä.
Eri kouluasteiden erityisopettajille tehdyt tutkimukset heidän työnkuvistaan tai työssäjaksamisestaan kertovat työn oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa sekä onnistumisset heidän oppimisen tukemisessa olevan kaikille erityisopettajille työhyvinvointia tuottava tärkeä voimavara. Tämän lisäksi kaikille erityisopettajille työyhteisön merkitys työhyvinvointia edistävänä tekijänä on erittäin merkittävä. Työssäjaksamista tukevat esimiehet ja työkaverit, joilta saa tukea, kannustusta ja arvostusta työhönsä. Myös oppilaiden ja opiskelijoiden huoltajat tukevat erityisopettajien työssä jaksamista, mikäli yhteistyö on toimivaa. Lisäksi monipuoliset työtehtävät ja vaikutusmahdollisuudet omaan työhön tuottavat erityisopettajille hyvinvointia.
Erityisopettajien työhyvinvointia heikentävät puolestaan työn haastavuus, moniongelmaiset oppilaat/opiskelijat, ristiriidat huoltajien kanssa ja jatkuva kiire. Lisäksi haasteita erityisopettajien työn luo erityisopetuksen epäselvä organisointi, muiden tahojen kielteiset asenteet tai epärealistiset odotukset erityisopetusta ja – tukea kohtaan.
Oppilaitoksilla, jotka ovat onnistuneet lisäämään henkilöstönsä hyvinvointia, on yhteisiä ominaisuuksia. Näissä oppilaitoksissa on kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta ja vuorovaikutuksessa on jatkuvuus sen lyhytkestoisuudesta huolimatta. Työyhteisössä on jaettu vastuu tekijöiden kesken ja yhteisöllisyyttä tukevat rakenteet, kuten esimerkiksi parityötä, tiimit tai yhteiset palaverit. Lisäksi työyhteisössä on avoimuuden kulttuuri, joka helpottaa ristiriitojen käsittelemistä.
Tulevaisuudessa erityisopettajien työssäjaksamista voitaisiin tukea kehittämällä mentorointia ja mahdollistamalla työnohjaus. Lisäksi tärkeää olisi esimiesten johtajuustaitojen ja yhteisöllisyyden kehittäminen, mutta myös opettajien yksilöllisten vahvuuksien kartoittaminen ja ammatillisen kehittymisen tukeminen.
Myös yhteistyötä eri koulutusasteiden erityisopettajien välillä tulisi rakentaa erityisesti sujuvien siirtymien mahdollistumiseksi koulutuksen eri nivelvaiheissa ja työelämään siirryttäessä. Ymmärrystä eri kouluasteiden perustehtävistä ja sen kautta muodostuvista erilaisista pätevyysvaatimuksista sekä erityisopettajankoulutuksista pitäisi lisätä. Eri kouluasteilla on erilaiset tavoitteet siitä, mitä oppilaiden ja opiskelijoiden tulee osata ennen siirtymistä eteenpäin opinnoissaan. Jokainen opettaja on osaltaan vastuussa tästä eli tuen mahdollistaminen oppijoille pitää olla kaikilla opettajilla toiminnassaan mukana. Samalla myös erityisopettajien konsultatiivinen rooli kaikilla kouluasteilla korostuu yhä enemmän.
Edellä mainittujen näkökulmien edistämiseksi toimii myös Oppijan oikeus – Opettajan taito – hanke, jonka tavoitteena on vastata opettajien osaamistarpeen muutokseen, joka kumpuaa muun muassa uudesta lukiolainsäädännöstä ja ammatillisen koulutuksen reformista. Muutoksien keskellä erityisopettajilla on tavoitteena varmistaa kaikkien opiskelijoiden oikeus saada erityistä tukea ja ohjausta opinnoissaan. Tällöin on tärkeää rakentaa eri kouluasteiden välille yhteistyötä tukemiseen, ymmärrystä erityisopettajien asiantuntijuuteen eri kouluasteilla ja samalla tukea erityisopettajien jaksamista työssään tulevaisuudessa.
Lähteitä:
Kaikkonen L. (toim.), (2010). Ammatilliset erityisopettajat oman työnsä asiantuntijoina : tutkimus ammatillisten erityisopettajien työstä. . (Ed)., In: Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja, 109, Jyväskylän ammattikorkeakoulu. URN:NBN:fi:amk-2010052810855
Hirvonen M. (toim.), (2018). Hei me HOKSataan! : Ammatillisten opettajakorkeakoulujen puheenvuoro erityisen tuen tilasta ja kehittämisestä. , In: Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 252, Jyväskylän ammattikorkeakoulu. URN:ISBN:978-951-830-501-2
Nyholm, M. 2014. Laaja-alaisten erityisopettajien kokemuksia ja näkemyksiä työhyvinvoinnista. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitos. Erityispedagogiikka.
Onnismaa, J. 2010. Katsaus opettajien työhyvinvointitutkimuksiin 2004– 2009. Helsinki: Opetushallitus.
Sinkkonen, Kyttälä, Kiiskinen, Jäntti: Lukion erityisopettaja – opettaja, ohjaaja ja konsultti? Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti, 2016, Vol. 26, No. 3. Niilo Mäki –säätiö.
Takala, M., Wickman,K., Uusitalo-Malmivaara, L. & Lundström, A. 2015. Becoming a special educator – Finnish and Swedish students’ views of their future profession. Education Inquiry, 6 (1), 25-51.
lehtori
HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu
