Trauma määritellä tunnevaurioksi, jossa ihminen tuntee avuttomuutta, turvattomuutta ja hänen normaalit selviytymiskeinonsa eivät riitä käsittämään tapahtunutta. Voidaan ajatella, että ihmisen hyvä vireystila kapenee ja yli- tai alivireystila ottaa vallan suurelta osin. Lähiomaisen kuolema, onnettomuus, sairaus, pitkäaikaisen parisuhteen purkautuminen tai esimerkiksi kouluaikainen tapahtuma voi laukaista trauman. Trauma voi kohdata myös yhteisöjä ja organisaatioita kuten väkivallan, lisääntyneen kiusaamisen, surun tai pandemian kautta. Trauma voi näkyä päänsärkynä, paniikkikohtauksina, syömishäiriöinä, kadonneina tai katkeinneina muistoina, päihteiden väärinkäyttönä, ärtyisyytenä,vapinana, heikentyneenä keskittymiskykynä, säpsähtelynä tai häpeänä.

Miksi sitten opettajan olisi hyvä olla traumatietoinen. Ajatellaan, että ihminen kokee elämänsä aikana jonkin asteisen trauman. Joku kokee trauman jo lapsuudessa, nuoruudessa tai varhaisessa aikuisiässä, jolloin juuri oppiminen on ajankohtaista ja siten liitoksissa opettajuuteen. Opettaja voi omalla traumaosaamisellaan olla lisäämättä opiskelijan traumaa ja auttaa mahdollisesti opiskelijaa tunnistamaan ja hallitsemaan traumaa ja toki ohjata opiskelija tuen piiriin.

Traumatietoisuudessa haetaan osaamista itsetuntemuksen, itsemyötätunnon ja oman vireystilan tunnistamisessa ja hallinnassa. Jokaisella ihmisellä on omanlainen vireystila, jossa trauma näyttäytyy monin eri tavoin. Samalla pyritään tunnistamaan pahoinvointia ylläpitävät tekijät ja toiminnot. Jotta oppiminen ja osaaminen mahdollistuu, tulee ympäristön ja ilmapiirin olla turvallinen.

Vireystilat

Traumatietoisuudessa puhutaan vireystiloista, sietoikkunasta tai mukavuusalueesta ja niiden vaikutuksesta toimijaan itseensä ja toisiin. Jokaisella on hyvä ja toimiva vireystilasta, jossa syke on rauhallinen, ajattelu on selkeää ja lepääminen on mahdollista. Jokaisella on omanlainen vireystila ja vireystilaa voidaan kehittää. Toimiva vireystila kattaa turvallisen ilmapiirin, jossa oppiminen ja osaaminen tapahtuu sujuvasti. Porgesin (1992) polyvagaalisessa teoriassa, jota voidaan myös kutsu ns. turvateoriaksi puhutaan vagaalisesta jarrusta. Vagaalinen jarru, on kyky reflektoida mitä meissä tapahtuu. Siten kykenemme ohjaamaan itsemme hyvää ja toimivaan vireystilaan. Joskus voi olla, että palautuminen hyvään ja toimivaan vireystilaan vaatii harjoittelua ja rentoutumista. Mikäli emme itse pysty auttamaan itseämme ja saavuttamaan hyvää ja toimivaa vireystilaa, on rohkeaa hakea apua.

Hyvän vireystilan lisäksi on olemassa ylivireys- ja alivireystila. Ylivireystilassa tyypillisesti syke kiihtyy, hengitys on pinnallista, ajattelu kapenee ja toimija voi olla hyvin kiireisen ja hätäilevän oloinen. Ylivireystilaa voi kääntää kohden hyvään ja toimivaa vireystilaa, esimerkiksi rentoutus- ja hengitysharjoitteilla, kirjoittamisen ja kirjallisuuden toiminnoilla. Alivireystilassa toimijan ajattelu sumeutuu ja kuunteleminen vaikeutuu, tapahtuu eräänlaista turtumista ja lamaantumista. Samoin yhteys ympäristöön voi heiketä, käyttäytyminen ja vuorovaikutus on passiivista. Lamaantuminen, turtuminen ja jähmettyminen tekevät oppijan huomaamattomaksi. Voi olla mahdollista, että opettaja ei kiinnitä huomiota juuri lamaantuneeseen oppijaan. Jos ylivireystilassa suositellaan rauhoittumista ja liikunnallisesti rauhallisia liikkeitä, niin alivireystilassa suositaan liikettä ja liikkeeseen liittyviä harjoitteita. Kukaan ei koskaan ole tietyssä tilassa, mutta on hyvä tunnistaa itsessään erilaisia tiloja ja osata palauttaa itsensä hyvään ja toimivaan vireystilaan. Tunteet siirtyvät ja tarttuvat. Toisen innostus tai mahdollinen lamaantuminen tarttuu. Opettaja, joka osaa säädellä omia tunteitaan ja tiloja, voi auttaa oppijaa säätelemään omaa tunnemaailmaa.

Turva on tärkeä

Traumatietoisuudessa turva on kaiken kaikkiaan olennainen tekijä, kuten oppisen ja osaamisen hankkimisessa. Sarvelan kuvaa Bloomin (2013) neljää turvaa: sosiaalinen, moraalinen, psykologinen ja fyysinen turva. Koulut ovat lähtökohtaisesti sosiaalisia ja turvallisia ympäristöjä, jotka mahdollistavat oppimisen ja osaamisen saavuttamisen. Perhe ja yhteisö, jossa pieni lapsi kasvaa, tulee olla myös sosiaalisesta turvallinen. Lapsi harjoittelee kiinnittymistä ja rajojaan toiseen ihmiseen juuri lapsuuden ympäristöissä, kodissa, varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Sosiaalisessa turvassa on yhteisesti sovitut toimintatavat ja arvot, joiden kautta oppiminen on turvallista. Sosiaalinen turva on voimaannuttavaa ja se tukee oppijaa, joiden minuus on mm. vaurioitunut. Moraalisessa turvassa ihminen voi tehdä työtään kunnialla ja sitä eivät varjosta häpeä ja syyllisyys.

Työpaikoilla moraalista turvaa voidaan lujittaa aidolla vuorovaikutuksella ja kehittämällä hyvinvointia tukevia työskentelytapoja (työnohjaus, työnkierto). Psykologisessa turvassa ammatillinen identiteetti on toimivaa ja yksilön omia rajoja kunnioittava. Fyysinen turva voi olla tutumpi monille ja ehkä ajatellaan, että fyysinen turva on kaikista tärkein. Todellisuudessa on kuitenkin niin, että fyysinen turva ei onnistu ilman sosiaalista, moraalista ja psykologista turvaa. Ja toisaalta psykologinen turva ei ole kovinkaan vahva ja laaja, jollei sitä ole päässyt harjoittelemaan sosiaalisessa turvassa.

Opettajan on tärkeää ymmärtää ja olla tietoinen omasta kasvu- ja kokemusmaailmasta ja kuinka työstää omia kipupisteitä mahdollisesti traumoja, jotta ne eivät kuormita ohjaus- ja asiakastyötä. Tärkeää on myös osata kasvattaa oma vireystilaansa esimerkiksi rentoutumisen kautta. Turvallisen ja vakauden vaaliminen ja sen harjoittelu opiskelijoiden kanssa, vahvistaa opiskelu- ja työilmapiiriä, opiskelijoiden omia valintoja ja oppimista, mutta jättää tilaa opiskelijan kanssa kulkemiselle. Puhutaan ja tullaan tutuksi traumatietoisuudesta.

Lisää aiheesta

Bloom, S. & Fallager, B. 2013. Restoring Sanctuary. A New Operating System for Trauma- informed System of Care. New York, Oxford University Press.

Karkkunen, A., Litsilä, R. & Miettinen, A. 2017. Tietoisuustaidot. 30 päivää. Talentia. https://talentia.e-julkaisu.com/2017/30paivaa/

Mäkelä, J. 2019. Luottamuksen rakentuminen.Kirjassa Marke Hietanen-Peltola ym (toim.) Kohtaaminen keskiössä–Lapsi-ja nuorilähtöisyys opiskeluhuollon palveluissa. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137983/URN_ISBN_978-952-343-307- 6.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Sarvela, K. 2020. Hyviä tapoja omaksumassa – malleja maailmalta Kirjassa Sarvela, K. & Auvinen, E. (toim.) Yhteinen kieli traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen.

Tietoa ammattilaisille pakolais- ja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten oppimisen tueksi. 2014. http://www.traumajaoppiminen.fi/index.html