Tässä blogissa tarkastellaan ohjaukseen liittyvää keskeistä käsitettä, toimijuus ja sen merkitystä opettajan ohjaustyössä.
Mitä on toimijuus?
Ohjauksen merkitys on korostunut ammatillisissa koulutuksissa viime vuosina. Ohjaus nähdään kokonaisvaltaisena opiskelijan hyvinvoinnin ja elämän ohjauksessa. Toimijuudella tarkoitetaan sitä, että yksilö kasvaa ottamaan vastuuta oman elämänsä suuntaamisesta (Vanhalakka-Ruoho 2015). Oppijan oikeus on kasvaa ja kehittyä toimijaksi. Toimijuuteen liittyy ajatus, että ihminen autonomisena kansalaisena ohjaa itse omaa elämäänsä ja sen eri prosesseja, mutta kuitenkin suhteessa toisiin ihmisiin. Toimijuus ei tarkoita, että ihminen toimii riippumattomana ja erillään muista, vaan yksilö nähdään niiden suhteiden koostumana, joissa hän elää (Silvonen 2015).
Toimijuus käsitteenä liittyy keskeisesti ohjaukseen. Toimijuus merkitsee kykyä ja voimavaroja vaikuttaa omaan elämäänsä, tehdä omia ratkaisuja sekä toimia aktiivisesti ja oma-aloitteisesti. Kirjallisuudessa toimijuus määritellään hieman eri tavoin riippuen tieteenalasta. Banduran (2001) mukaan toimijuus merkitsee tarkoituksellista vaikuttamista omaan toimintaan ja elinoloihin. Tärkein henkilön toimijuutta selittävä tekijä on hänen uskomuksensa omasta pystyvyydestä (self-efficacy). Toimijuudella on myös yhteys ammatti-identiteetin kehittymiseen.
Miksi toimijuuden tukeminen on tärkeää?
Toimijuuden merkitys on tärkeä koulutuksessa. Opiskelija tekee koulutuksellisia valintoja ja päätöksiä, jotka liittyvät hänen uraansa. Valintoja ja päätöksiä tehdään koko ajan. Urapolut ovat monipuolistuneet ja opiskelijat tekevät mitä todennäköisimmin useampia koulutus- ja uravalintoja elämänsä aikana. Toimijuus korostuu siis elämän eri vaiheissa ja siirtymissä.
Opettajien ja ohjaajien on tärkeää oivaltaa ja nähdä oma työnsä opiskelijan toimijuutta tukevana, jotta opiskelijan toimijuus saa tilaa vahvistua ja kehittyä. Toimijuus autonomisena kansalaisena ja osaavana ammattilaisena voidaan nähdä demokraattisissa yhteiskunnissa koko koulutusjärjestelmän keskeisimpinä päämäärinä. Yhteisiä perusarvojamme ovat ihmisoikeuksien kunnioittaminen, tasavertaisuus ja tasa-arvo. Yksilöllä, jonka toimijuus vahvistuu koulutuksessa ja joka kokee osallisuutta koulutusprosessissa, on valmiudet toimia myös näitä arvoja edistäen omalla urallaan ja omassa elämässään.
Miten ohjauksella tuetaan opiskelijan toimijuutta?
Ohjaukselliseen ajatteluun ja toimintaan liittyy toimijuuden tukeminen aivan erityisellä tavalla. Ohjaus toimintana perustuu psykologiseen vuorovaikutukseen, jossa yksilöä autetaan sanoittamaan ajatuksiaan, tekemään itse suunnitelmia ja päätöksiä oman elämänsä suhteen. Olennaista on, että päätökset ovat opiskelijan omia, eivätkä perustu ohjaajan suosituksiin.
Opiskelijoiden toimijuutta voidaan ohjauksella vahvistaa. Opettajan työssä opiskelijoiden toimijuuden tukeminen on merkityksellinen tehtävä. Opiskelijan kuunteleminen ja kannustaminen omien ratkaisujen tekemisessä ovat tarkoituksenmukaisia keinoja edistää toimijuutta. Opiskelija tekee itse omat ratkaisunsa ja päätöksensä. Sosiaalisuudella on myös merkitystä toimijuuden tukemisessa. Opettajan voi rakentaa sellaisia pedagogisia tilanteita, joissa opiskelijoiden keskinäinen vuorovaikutus ja kanssakäyminen mahdollistuu.
Miten toimijuuden tukeminen liittyy opettajan työhön?
Ohjaus nähdään nykyisin opettajan työn keskeisenä osana. Ohjauksellisuus opettajan työssä ei ole erilaisten toimintaohjeiden antamista, vaikka erilainen työskentely ammatillisessa koulutuksessa useimmiten vaatiikin ohjeistusta. Ohjauksen perusidea on, että opettaja ei tee asioita opiskelijan puolesta, vaan antaa hänen itse löytää ratkaisuja. Ohjaus on myös sitä, että opettaja antaa vastuuta opiskelijalle ja uskoo hänen potentiaaliinsa. Vygotskyn (1978) mukaan toimijuus rakentuu elämänkulussa vaihe vaiheelta suhteessa toisiin ihmisiin, ja yksilö oppii kasvuprosessissaan ohjaamaan omaa toimintaansa. Tämä tarkoittaa opettajan ohjaustyössä sitä, että opettaja on sopivan lähellä oppijaa, jotta pystyy seuraamaan hänen oppimistaan ja auttamaan tarvittaessa. Samaan aikaan opettajan on hyvä olla sopivan etäällä rinnalla kulkijana, jotta opiskelija oppii luottamaan omiin kykyihinsä ja ottamaan haasteita oppimisessa.
Lähteet:
Bandura, A. (2001). Social cognitive theory: An agentic perspective. Annual Review of Psychology, 52(1), 1–26. Hakupäivä 8.6.2020 https://www.uky.edu/~eushe2/Bandura/Bandura2001ARPr.pdf
Silvonen, J. (2015). Toiminta ja suhteet – neljä fragmenttia toimijuudesta. Teoksessa P. A. Kauppila, J. Silvonen & M. Vanhalakka-Ruoho (toim.) Toimijuus, ohjaus ja elämänkulku. 3-15. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology. Publications of the University of Eastern Finland, 3–15.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-1747-8
Vanhalakka-Ruoho, M. 2015. Toimijuus ja suunnanotto elämässä. Teoksessa P. A. Kauppila, J. Silvonen & M. Vanhalakka-Ruoho (toim.) Toimijuus, ohjaus ja elämänkulku. 3-15. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology. Publications of the University of Eastern Finland, 39–54.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-1747-8
Vygotsky, L. S. (1978). Mind in society. The development of higher psychological processes. Edited by M. Cole, V. John-Steiner, S. Scribner & E. Souberman. Cambridge – MA: Harvard University Press.
Ammatillinen opettajakorkeakoulu
Oulun ammattikorkeakoulu
