Lukion erityisopettajan muotoutuva työnkuva

Ennen uuden lukiolain ja uusien lukion opetussuunnitelman perusteiden voimaan astumista erityisopetusta on toteutettu vaihtelevilla tavoilla vain osassa lukioita, mikä on asettanut opiskelijat eriarvoiseen asemaan. Uudistusten myötä erityisopetuksen tarjoaminen on ensi kertaa määritelty lukioissa lakisääteiseksi. Keskustelua on jo pidempään käyty lukion erityisopettajan roolista työyhteisössään sekä työnkuvasta, joka niin ikään vaihtelee ja on yhä muotoutumassa. Uunituoreessa pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiinkin lukion erityisopettajien tämänhetkistä työnkuvaa sekä heidän työssään kokemiaan haasteita.

Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella lukion erityisopetusta lukion erityisopettajien näkökulmasta ja luoda kokonaiskuva siitä, minkälaisista tehtävistä heidän työnkuvansa koostuu ja minkälaisia haasteita he työssään kohtaavat. Laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin syksyllä 2019 haastattelemalla kuutta lukion laaja-alaista erityisopettajaa, jotka työskentelivät kolmessa eri kunnassa.

Ajan puute vaikeuttaa lukion erityisopettajan työtä

Tutkimustulosten perusteella lukion erityisopettajien työnkuva muodostuu kolmesta pääluokasta: yhteistyöstä, oppimisen tukemisesta ja kirjallisesta työstä, joiden kaikkien alle lukeutuu useita erilaisia työtehtäviä. Yhteistyötä erityisopettajat tekivät aineenopettajien, opinto-ohjaajien, opiskelijahuollon henkilöstön, esimiehen sekä huoltajien kanssa. Aineenopettajien kanssa tehtävä yhteistyö muodostui yhteisopettajuudesta ja konsultaatiosta. Yhteistyössä erityisopettaja oli vetovastuussa tuen, kuten eriyttämisen ja kurssiräätälöintien suunnittelusta, mutta aineenopettaja sen toteuttamisesta. Oppimisen tuki konkretisoitui erityisopettajien työssä lukivaikeuksien ja opiskeluvalmiuksien tukemisena sekä oppiaineiden ohjauksena. Tukea toteutettiin yksilö- ja pienryhmätyöskentelyn, läksykerhojen, opiskelutekniikan ja stressinhallinnan kurssien sekä samanaikaisopettajuuden muodoissa. Yhteisillä oppitunneilla aineenopettajan vastatessa oppisisältöjen opetuksesta erityisopettaja lähinnä ohjasi työrauhaa ja työskentelyn sujumista.

Tutkimuksen mukaan eniten aikaa vievät työtehtävät lukion erityisopettajan työssä olivat lukiseulojen ja -testien tekeminen sekä lausuntojen kirjoittaminen Ylioppilaslautakunnalle. Lisäksi erityisopettajan arki täyttyi lukivaikeuksien tukemiseen liittyvistä yksittäisistä opiskelijatapaamisista, joissa tehtiin yksilötestejä, suunniteltiin tukea ja harjoiteltiin erilaisia opiskelutekniikoita. Tapaamisen aikana tai viimeistään tapaamisen jälkeen erityisopettaja kirjasi opiskelijan luvalla tuen tarpeen ja suunnitellut tukitoimet Wilma-järjestelmään.

Lukion erityisopettajan työssä koetut haasteet muodostivat neljä isompaa ulottuvuutta, jotka olivat resurssit ja ajanpuute, työnkuvan epäselvyys, yhteistyö sekä oma osaaminen. Suurimmat haasteet liittyivät ajan riittämättömyyteen ja resurssien puutteeseen. Niiden koettiin vaikuttavan negatiivisesti muun muassa tavoitteellisen ja systemaattisen tuen antamiseen, työnkuvan rajaamiseen, työtehtävien priorisointiin, yhteistyöhön koulun henkilöstön kanssa sekä tasa-arvoisuuteen. Erityisopettajan aika ei riitä seuraamaan, toteutuvatko opiskelijalle suunnitellut tukitoimet tai pitäisikö niitä mahdollisesti muokata tai lisätä. Iso vastuu tuen toteutumisesta on aineenopettajien lisäksi myös siis itse opiskelijoilla, sillä lukion erityisopettajan aika riittää pitkälti vain tuen suunnitteluun. Osa erityisopettajista mainitsi myös oman työnkuvansa olevan jollain tavalla epäselvä heille itselleen tai heidän kollegoilleen, opiskelijoille ja huoltajille, mikä toi haasteita työhön. Yhteistyön haasteisiin vaikuttivat henkilöstön vastaanottavaisuus yhteistyöhön sekä yhteisen ajan löytäminen lukion arjesta. Koulutuksen puutteellisuus sekä ainespesifin osaamisen puute korostuivat oman osaamisen haasteissa.

Muuttavatko lukiokoulutuksen uudistukset erityisopettajan arkea?

Tulevaisuus tulee näyttämään, mihin suuntaan lukiokoulutuksen uudistukset ja erityisesti oppimisen tuki lukiossa kehittyvät. Jatkossa olisi mielenkiintoista selvittää, kuinka paljon uusi lukiolaki mahdollisesti tuo muutoksia lukion erityisopetukseen ja erityisesti sen resursseihin. Ilmeistä on, että lukion erityisopetus on lisäresurssien tarpeessa, ja jokaisessa lukiossa olisikin hyvä olla oma päätoiminen erityisopettaja. Tutkimuksessa haastatellut erityisopettajat myös kritisoivat yliopistokoulutuksen puutteellisuutta lukion erityisopetuksen osalta ja kokivat, että lukiossa aloittavalla erityisopettajalla tulisi olla paremmat valmiudet työhönsä.