Kenelle oppimisen tukeminen lukiossa kuuluu? – Opetushenkilöstön näkemyksiä

Lukiolainsäädännön ja opetussuunnitelman perusteiden uudistamisen yksi tärkeimmistä painopisteistä on ollut opiskelijan oppimisen tuen ja ohjauksen vahvistaminen, johon on pyritty muun muassa määrittelemällä erityisopetus ja muu oppimisen tuki ensi kertaa opiskelijan lakisääteisiksi oikeuksiksi. Uudistusten myötä erityisopettajan asema lukiossa vakiintuu, mutta lisäksi koko opetushenkilöstön tulee jatkossa huomioida yhä enemmän opiskelijoiden tuen tarpeita. Hankkeessa toteutetun pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiinkin opetushenkilöstön näkemyksiä oppimisen tukemisesta osana heidän omaa työnkuvaansa.

Aiemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että lukion aineenopettajien valmiudet oppimisen tuen antamiseen, ja toisaalta asenteet sitä kohtaan, vaihtelevat. Lisäksi on havaittu, että erityisopettajan työnkuva lukiossa on monilta osin yhä vakiintumaton, ja sitä hallitsevat pitkälti lukivaikeuteen ja ylioppilaskirjoitusten erityisjärjestelyihin liittyvät tehtävät. Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten lukion opetushenkilöstö suhtautuu opiskelijoiden oppimisen tukemiseen osana omaa työtään uusien opetussuunnitelman perusteiden käyttöönoton kynnyksellä. Tutkimuksessa tarkasteltiin ammatillisen toimijuuden ja orientaatioiden näkökulmista, miten opetushenkilöstön jäsenet määrittelevät omaa työnkuvaansa ja sen rajoja sekä lukiokoulutuksen tärkeimpiä tehtäviä uudistuvassa lukiossa.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, ja sen kontekstina toimi Uudellamaalla sijaitseva lukio. Tutkimuksen 19 osallistujaa työskentelivät lukiossa aineenopettajan, opinto-ohjaajan ja erityisopettajan tehtävissä. Aineisto kerättiin kuudella fokusryhmähaastattelulla sekä sähköisellä kyselyllä. Fokusryhmähaastatteluissa ja kyselyssä käsiteltiin oppimisen tuen antamista, omaa työroolia ja sen rajaamista sekä työhön liittyviä arvoja. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla ja orientaatioiden osalta teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen.

Tärkeitä tavoitteita, suuria kysymysmerkkejä

Tutkimuksen tulosten perusteella lukion opetushenkilöstö antaa opiskelijoille oppimisen tukea sekä yksilö- että ryhmätasolla. Useimmin mainittuja tuen keinoja olivat tukiopetus ja erilaiset pajat, opetuksen strukturointi sekä opiskelijoiden yksilöllinen ohjaus ja erityisesti etäopetuksessa työskentelyn etenemisen seuraaminen ja siihen puuttuminen tarvittaessa. Tukikeinoissa korostui henkilöstön yhteistyötä enemmän yksin annettava tuki. Tutkimuksessa ilmeni, että lukion opetushenkilöstön näkökulmasta oppimisen tukemiseen vaikuttavat lukuisat ulkoiset, työyhteisöön liittyvät, opiskelijoihin liittyvät sekä henkilökohtaiset tekijät. Oppimisen tukemista rajoittavat erityisesti suuret ryhmäkoot ja ajan puute, opiskelijoiden vähäinen aktiivisuus tuen hakemisessa ja vastaanottamisessa sekä aineenopettajien riittämättömäksi kokema erityispedagoginen osaaminen. Opetushenkilöstö toi esiin, että harvat opiskelijat hakevat apua oma-aloitteisesti, ja että tuen tarjoaminen ei usein johda opiskelijoiden yhteydenottoihin. Tämän taustalla vaikuttavat haastateltujen mukaan esimerkiksi opiskelijoiden motivaatio ja oppimista koskevat käsitykset sekä avun hakemisen kulttuuri. Useiden tukemiseen vaikuttavien tekijöiden seurauksena on riittämätön opiskelijatuntemus, joka vaikeuttaa tuen tarpeiden tunnistamista.

Opetushenkilöstön kokeman ammatillisen toimijuuden osalta tulokset olivat osin ristiriitaisia. Aineenopetusta suunnitellessaan ja toteuttaessaan opettajat ovat vahvoja toimijoita, mutta monien lukiossa tapahtuvien muutosten keskellä he kokevat heikkoa toimijuutta. Haastateltavat kuvasivat suurena ristiriitana sitä, että heidän velvoitteensa lisääntyvät ja vastuualueensa laajenevat samalla, kun työn resurssit riittävät yhä huonommin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opetushenkilöstö näkee oppimisen tuen tärkeänä ja tarpeellisena lukiossa, mutta kokee omat toimintamahdollisuutensa rajallisina. Haastatellut suhtautuvat pääosin avoimesti yhteistyöhön ja näkevät oppimisen tuen kaikkien lukiossa työskentelevien yhteisenä tehtävänä. Käytännössä he kuitenkin joutuvat rajaamaan ja priorisoimaan työtään. Työroolien rajoja määriteltiin erityisesti sillä perusteella, miten asiantuntijuus jakautuu eri ammattilaisten välillä, sekä mihin saakka oma rajallinen jaksaminen ja voimavarat riittävät.

Opetushenkilöstön näkemykset omasta ydintehtävästään lukiossa edustivat neljää erityyppistä orientaatiota, joissa korostui joko aineenopetus itseisarvona, aineenopetus välineenä, oppimisen ja opiskelun tukeminen tai kohtaaminen ja kasvattaminen. Osa määritteli oman työnkuvansa keskittyen tiukasti aineenopetukseen, kun taas jotkut kuvailivat tehtäviään hyvin laajasti. Orientaatiot myös esiintyivät tutkittavien näkemyksissä osin päällekkäisinä. Lukion tärkeimpinä tehtävinä nähtiin yleissivistyksen ja monipuolisten valmiuksien antaminen opiskelijoille sekä heidän henkilökohtaisen kasvunsa tukeminen.

Tuen kehittäminen edellyttää yhteistyötä ja keskustelua

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että opetushenkilöstön roolit ja vastuunjako oppimisen tukemisessa eivät ole heille täysin selviä. Erityisesti ryhmänohjaajan roolista tuen kokonaisuudessa koettiin epätietoisuutta, ja siihen kaivattiin toimivampaa rakennetta. Myös erityisopettajan asiantuntijuuden hyödyntämisen kuvattiin olevan alkutekijöissään, ja kollegat olivat epävarmoja siitä, mitä kaikkea erityisopettajan tehtäviin voisi kuulua. Henkilöstön keskinäinen yhteistyö oppimisen tukemisessa on vielä melko vähäistä, ja esimerkiksi yhteisopettajuuden esteenä nähtiin taloudellisten resurssien riittämättömyys ja kasvavat ryhmäkoot. Tulevaisuudelta ja uudelta opetussuunnitelmalta opetushenkilöstö odottaa selkeämpää keskinäistä työnjakoa ja toimintakulttuurin rakentamista opiskelijoiden tukemiseksi.

Opiskelijoiden tuen toteutumisen kannalta on olennaista, että sen järjestämisestä vastaa erilaisissa tuen tarpeissa viime kädessä kunkin alan ammattilainen. Erityisopetuksen ja muun oppimisen tuen vakiinnuttaminen lukiossa edellyttää resursseja, aikaa keskustelulle henkilöstön yhteistyön mahdollisuuksista ja etenkin erityisopettajan roolista sekä tuen ja ohjauksen toimintamallien tietoista rakentamista. Jo lähivuosina saadaan toivottavasti arvokasta tietoa siitä, miten uudistusten toimeenpano on toteutettu eri lukioissa ja millaiseksi yhteistyö oppimisen tukemisessa on muotoutunut uusien opetussuunnitelmien myötä.

Pro gradu: Tärkeitä tavoitteita, suuria kysymysmerkkejä – lukion opetushenkilöstön näkemyksiä oppimisen tukemisesta osana omaa työnkuvaa.