Olemme Oppijan oikeus hankkeen aikana antaneet itsellemme useita mahdollisuuksia. Yhteistyömme aikana moni palaveri on ajautunut kokemusten vaihtoon, pohdintaan ja uusiin ideoihin. Korona kevään (vol 2) aikana vertailimme opinto-ohjaajan ja erityisopettajan osaamista ja samaan aikaan kuuntelimme Esa Saarisen filosofisen systeemiajattelun luentosarjaa tahoillamme. Useammassa palaverissa, joissa työstimme osaamisvertailua, palasimme Saarisen teemoihin ja sovittelimme niitä opinto-ohjaajan ja erityisopettajan maailmaan.
Puhuimme paljon kohtaamisesta, ja miten se on sekä opinto-ohjaajien että ammatillisten erityisopettajien toiminnan perusta, ja kuinka onnistuneen kohtaamisen edellytykset syntyvät nopeasti ja pienillä vivahteilla. Saarinen tarkasteli kohtaamista esimerkkien avulla. Miten toinen otetaan huomioon välittömästi, kun hän saapuu tilanteeseen. Välitön huomio on viesti, että huomaan ja arvostan sekä olet merkityksellinen. Toinen elementti kohtaamisessa Saarisen sanoin on tulla yli puolen välin vastaan. Käytännössä esimerkiksi ottaa askel kohti, tai ojentaa käsi. Nämä eivät edellytä taitoa viedä keskustelua eteenpäin, vaan voivat olla taitoa kohdata ilman sanoja. Keskustelun kuvauksessa Saarinen käsitteli pintapuutteen ohittamista. Jos esimerkiksi ohjattava tulkitsee kysymyksemme väärin, mutta sillä ei sinällään ei ole merkitystä, se kannattaa ohittaa ja tarjota toinen mahdollisuus. Ohjaajan tehtävä ei ole osoittaa puutteita, eikä osoittaa olevansa oikeassa, vaan edistää keskustelua. Arvostus on keskiössä.
Poiminnat ovat kohdasta, jossa Saarinen käsittelee parin minuutin mittaista videoklippiä, joissa hän näkee nuo esille nostetut kohdat. Kilppi on elokuvasta Invictus, jossa Nelson Mandela ja rugby maajoukkueen kapteeni Francois Pienaar kohtasivat. Saarinen nostaa vielä yhden näkökulman. Mandela toivoi jotakin tapahtuvan, mutta hän ei pyydä, eikä määrää mitään. Hän sai Pienaarin ajattelemaan ja oivaltamaan itse, mitä tavoitellaan. Ja sidos ohjaukseen, päätökset ovat ohjattavan päätöksiä eikä ohjaaja tee niitä hänen puolestaan, mutta jos ohjaaja saa ohjattavan ajattelemaan on onnistuttu.
Suurimman viisauden taustalta löytyy Matti Nykänen, jolle Saarinen haluaa kunnian osoittaa. Mitä ajattelit, kun kuulit muiden usein toistettujen Matti sitaattien joukossa ”anna tsäänsille mahdollisuus”, menikö se muiden joukkoon. Annetaanpa itsellemme mahdollisuus kuulla Mattia toisin. Eli oletetun tulkinnan tilalle mahdollisuus ajatella toisin. Tuo lausehan on hillitön. Se kiteyttää esimerkiksi opinto-ohjauksen ytimen. Anna itsellesi mahdollisuus löytää/huomata mahdollinen parempi tapa, nähdä mahdollinen tulevaisuus. Jos mahdollisuutta ei anna, niin otollinen sattuma tai tapahtuma ei voi mitenkään toteutua. Oppimisteoreettisella tasolla puhutaan Planned Happenstance ajattelusta, jolloin korostuu sattuman rooli koulu- tai työuran rakentamisessa. Sattumalle voidaan antaa sijaa omalla toiminnalla.
Monen erityistä tukea tarvitsevan tai kenen tahansa opiskelijan on vaikeaa ennustaa tulevaisuutta ja löytää omaa ammatillista unelmaansa. Tällöin opetuksen ja ohjauksen ammattilaisten tehtävänä on auttaa heitä löytämään oma aktiivisuutensa ja sen avulla kannustaa mahdollisuuksien huomaamiseen ja niihin tarttumiseen ja näin varmistaa asioiden sujumista oikeaan suuntaan.
Esa Saarinen kehottaakin kohtaamaan ihmiset tunneskaalan ylärekisteristä käsin. Toisin sanoen, ennen kuin menet vaikkapa johonkin kohtaamiseen opiskelijan kanssa ajattele, mitä positiivista päivässäsi on tapahtunut, muista se kokemus ja liitä se johonkin kohtaamisessa, niin jo se synnyttää yhteenkuuluvuuden tunnetta itse ohjaus tilanteessa.
Kohtaamisosaamiseen liittyy taito luoda ohjaustilanteeseen tunnelma, missä opiskelijaa tullaan aina vastaan yli puolenvälin välittämällä tunnetta siitä, että joku on minusta kiinnostunut, mikä taas heijastelee hyväntahtoisuutta ja välittämistä. Sekä ammatillisen erityisopettajan että opinto-ohjaajan täytyy välittää opiskelijalle toiminnallaan viestiä siitä, että joku ajattelee asiaa sekä hänen puolestaan että hänen kanssaan
Miten Saarinen onnistui? Luentosarja kestää noin 16 h, ja tarkastelimme vain paria lyhyttä pätkää niistä. Toivon mukaan, ajattelemme enemmän ylärekisterissä. Ajattelemme ajatteluamme enemmän, ettemme jäisi kiinni siihen, miten ennenkin on ajateltu, ”annamme tsäänsille mahdollisuuden”. Toisaalta pohdinta toisen inhimillisestä kohtaamisesta oli merkityksellinen perusta opinto-ohjaajille ja erityisopettajille.
Mukavaa kesää ja jatkamme kuuntelua ja pohdintoja.
Simo Uusinoka, lehtori HAMK
