Moni on kuullut sanonnan, että kaikki paitsi purjehdus on turhaa. Siltä kesällä monesti myös tuntuu, kun aurinko paistaa ja sopiva tuuli kuljettaa valkoisin purjein varustettua venettä pitkin aaltoilevaa vedenpintaa. Purjehduksessa tarvitaan taitoa ohjata venettä, luotsata sitä sopivaan suuntaan säässä kuin säässä ja välillä myös ymmärrystä jäädä satamaan, jos sää ei salli vesille lähtöä. Reitti määränpäähän on harvoin suoraviivainen, välillä luovitaan vastatuuleen ja matka kestää odotettua pidempään. Toisinaan taas tuuli on suotuisa ja pieniä liikkeitä ja säätöjä tekemällä saadaan ohjattua venettä hyvin helposti sopivaan suuntaan ja määränpää häämöttää edessä nopeammin kuin oli uskaltanut odottaakaan. Täytyy tuntea veneensä ja sen tavat, jotta sitä osaa käsitellä oikealla tavalla. Myös sääolosuhteita täytyy ymmärtää, eikä pilvien tulkitsemisen osaamisesta haittaa ole. Purjehdusta ja opinto-ohjausta ei toki voi suoraan verrata toisiinsa, mutta kyllä niistä samojakin piirteitä löytyy. Ja ennen kaikkea, opinto-ohjaus ei missään nimessä ole turhaa!
Työskentelin ennen ammatillisen koulutuksen reformia aikuiskoulutuksen puolella opettajana. Jo silloin pohdiskelin kouluttautumista ammatilliseksi opinto-ohjaajaksi vahvistaakseni omaa osaamistani ohjauksen saralla sekä laajentaakseni työmahdollisuuksiani tulevaisuudessa. Tarkastelin tarjolla olevaa opinto-ohjaajakoulutusta, hakeutumista koulutukseen ja omia mahdollisuuksiani päästä sisään koulutukseen. Muiden ilmaantuneiden kiireiden vuoksi jätin silloin kuitenkin hakematta koulutukseen ja jatkoin perustyötäni opettajana.
Nyt vuosia myöhemmin työpaikka ja tehtävät on vaihtuneet pariinkin otteeseen ja työkokemusta on tullut mm. uraohjaukseen liittyen, jossa opinto-ohjaajakoulutuksesta olisi varmasti ollut paljon hyötyä. Nykyään työskentelen yliopistossa ja eikä työhöni nyt kuulu varsinaisesti suoraan työskentelyä opiskelijoiden kanssa. Toimin pedagogiikan kehittämis- ja tukitehtävissä ja sitä kautta yhteistyössä opettajien, opettajatuutoreiden ja ohjaustyötä tekevien henkilöiden kanssa. Vuosi sitten opinto-ohjaajakoulutuksen hakuajan lähestyessä kiinnostus opinto-ohjaajakoulutusta kohtaan heräsi uudelleen henkiin. Tarkastelin eri oppilaitosten tarjoamia vaihtoehtoja koulutuksen toteuttamiseen liittyen ja kiinnostuin erityisesti HAMKin tarjoamasta mahdollisuudesta opiskella ammatilliseksi opinto-ohjaajaksi pääsääntöisesti verkon välityksellä. Muilla oppilaitoksilla tällaista vaihtoehtoa ei ollut tarjolla ja se oli iso plussa määritellessäni ensisijaista hakukohdettani.
Keväällä sain tiedon siitä, että olin päässyt opiskelemaan ammatilliseksi opinto-ohjaajaksi Hämeenlinna/Digi –ryhmään ja opinnot alkoivat kahden päivän lähitapaamisella Hämeenlinnassa kesäkuussa. Oli oikein hyvä, että pääsimme alkuun tutustumaan niin opettajien kuin kanssaopiskelijoiden kera toisiimme kasvokkain ja muodostamaan pienet opintopiirimme samassa yhteydessä. Pääsimme myös tutustumaan toiseen yhtä aikaa aloittavaan ryhmään ja heidän opettajiinsa. Opettajat ovat tukeneet koko matkan, olleet hyvin helposti tavoitettavissa ja luoneet oikein mukavan ilmapiirin opiskelulle heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Ryhmässämme on opiskelijoita ympäri Suomea ja on ollut hienoa päästä tutustumaan heihin sekä kuulemaan olemassa olevista käytänteistä eri oppilaitoksissa.
Oma matkani ammatilliseksi opinto-ohjaajaksi on nyt puolivälissä. Syksyn aikana on ollut työpajapäiviä kerran kuussa ja näihin olen osallistunut verkon välityksellä. Hybriditoteutus, jossa osa opiskelijoista on työpajapäivinä Hämeenlinnassa ja osa verkossa on mielestäni toiminut hyvin. Olemme kuunnelleet luentoja, pitäneet esityksiä, tehneet ryhmätehtäviä jne., aivan kuin olisimme paikan päälläkin toimineet. Toki välillä oma keskittyminen saattaa hieman herpaantua ja kiusaus hoidella muutamia työsähköposteja nostaa päätään. Olen kuitenkin ollut erittäin tyytyväinen siihen, että valitsin nimenomaan digiversion tästä toteutuksesta. Pitää kuitenkin muistaa, että opinnot pitävät sisällään työpajapäivien lisäksi niiden välillä paljon myös itsenäistä työskentelyä, oman opointopiirin kanssa yhdessä työskentelyä, välttämättömiä kasvokkaisia tapaamisia oman opintopiirin ja omaohjaajien kanssa sekä harjoittelua. Pelkällä läsnäololla verkossa kaikkea ei siis todellakaan ole mahdollista suorittaa ja mielestäni monipuolinen työskentely on ollut rikkaus ja antanut paljon. Aikatauluja täytyy välillä toki sovitella niin työn suhteen kuin opintopiirin muiden jäsenien kesken.
Olen saanut tämän puolikkaan taipaleen aikana paljon lisätietoa ja vahvistusta ohjausosaamiseeni liittyen. Opinnot ovat myös pistäneet entistä tarkemmin pohtimaan sitä, millainen olen ohjaajana ja millainen ohjaaja tulevaisuudessa haluaisin olla. Pitkään opettajana toimineena olen nyt rakentamassa itselleni ohjaajaidentiteettiä. Koen myös pystyväni viemään oppimaani hyödyksi työyhteisöömme, missä rakennetaan parhaillaan uusia käytänteitä moniin opetukseen ja ohjaukseen liittyviin asioihin.
Puolet reitistä on purjehtimatta ja odotan kevättä mielenkiinnolla. Välietapit on selvillä ja myrskyjä ei pitäisi olla näköpiirissä. Edessäni on joka tapauksessa työteliäs kevät sovitellessani opintoja, töitä ja vapaa-aikaani yhteen. Tähän mennessä se on onnistunut hämmästyttävän helposti ja näin toivon tapahtuvan myös jatkossa. Opiskeluryhmämme tulee kevään aikana kutistumaan osan valmistuessa jo matkan varrella omien aikataulujensa mukaisesti. Omaan aikatauluuni työni ohessa opiskellen hyväksiluvuista huolimatta sopii parhaiten käyttää koko 13 kuukautta opiskeluun. Niinpä siis reitin päätepisteenä häämöttää tuleva kesäkuu valmistumispäivineen ja sinne toivon leppoisissa tuulissa purteni päätyvän.
Kirjoittaja:
Sari Leinonen
Opot 2019 HML/Digi
