Mun juttu, sunkin juttu?

0

Tätä tekstiä kirjoittaessani olen edennyt opo-opinnoissani puoleen väliin. Olen koulutukseltani kasvatustieteen maisteri. Muistan jo yliopisto-opintojen alkuvaiheessa, lähes 20 vuotta sitten miettineeni, että ura-/opinto-ohjaajan työ voisi hyvinkin olla oma juttuni. Vuorovaikutteinen työ, jossa pääsisin ohjaamaan, motivoimaan ja innostamaan ihmisiä kohti omia tavoitteita, unelmia ja sen oman jutun löytämistä, kiehtoi minua. Tuolloin ajatus opoksi kouluttautumisesta oli kuitenkin vielä pitkän matkan päässä. Ensin tuli suorittaa pedagogiset opinnot sekä hankkia useampi vuosi työkokemusta.

Yliopistosta valmistumisen jälkeen työskentelin muutaman vuoden työnhaku- ja uravalmennusten ohjaavana kouluttajana. Sain kokemusta hyvin erilaisten ryhmien ja ihmisten kouluttamisesta ja uraohjauksesta. Suoritin töiden ohessa myös pedagogiset opinnot HAMK AOKK:ssa. Pari vuotta myöhemmin hoitovapaalla ollessani, hain opinto-ohjaajan opintoihin, mutta en vielä tuolloin, 10 vuotta sitten, tullut valituksi. Jatkossa kartutin uraohjauskokemusta Ohjaamossa, jossa ohjasin alle 30-vuotiaita nuoria muun muassa koulutukseen ja työhakuun liittyvissä asioissa. Ohjaamossa työskennellessäni osallistuin myös uraohjauskoulutukseen. Opinto-ohjaajan opinnot ja niiden hyödyllisyys olivat myös tuolloin mielessäni, mutta kiireisten ruuhkavuosien vuoksi niihin hakeutuminen kuitenkin jäi.

Viimeiset kolme vuotta olen kehittänyt tehostettua ohjausta ja työelämäpainotteista opetusta kahdessa eri yläkoulussa, ensin Vantaalla ja sittemmin Helsingissä. Työelämäpainotteiseen opetukseen valitaan mukaan oppilaita 8.- ja 9.-luokilta. Oppilaat suorittavat lukuvuoden aikana useamman työelämäjakson, muuten he opiskelevat normaalisti oman luokkansa mukana. Työelämäpainotteisen opetuksen tavoitteena on muun muassa lisätä oppilaiden koulumotivaatiota, itsetuntemusta, työelämätaitoja sekä tarjota eväitä mielekkään jatko-opintopaikan löytämiseen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Lisäksi tavoitteena on koulun ja työelämän välisen yhteistyön lisääminen. Työelämäohjaajana työnkuvaani kuuluu muun muassa toiminnan koordinointi oppilas- ja opettajatasolla, oppilaiden ohjaus sekä työelämäyhteistyö. Työnkuvani on monipuolinen ja vastaa pitkälti opon työtä. TEPPO- (työelämäpainotteinen perusopetus) ohjaajan kelpoisuusehdoksi onkin Vantaalla määritetty oppilaanohjaajan pätevyys.

Päätin hakea opo-opintoihin kun määräaikainen työni työelämäohjajaajana Vantaan puolella oli päättymässä. Koin, että nyt oli juuri oikea aika hakea koulutukseen. Minulle oli kertynyt jo monipuolista ohjauskokemusta ja elämäntilanteeni olisi muutenkin otollinen opintojen suorittamiseen. Halusin syventää osaamistani ja hankkia pätevyyden tehdä ohjaustyötä eri koulutusasteilla. Olin siis enemmän kuin iloinen saadessani tiedon opiskelemaan pääsystä. Opintojen kaksi ensimmäistä lähipäivää olivat toukokuussa 2019. Kesän aikana tulin valituksi projektiasiantuntijan/työelämäohjaajan tehtävään ja uudessa työssä aloitin syksyllä 2019.

On ollut hienoa huomata, kuinka hyvin opo-opinnot ja tekemäni työ tukevat toisiaan. Opinnoissa olen pystynyt hyödyntämään jo kertynyttä osaamistani, ja toisaalta opintojen kautta tullut uusi tieto ja osaaminen on ollut luontevasti sovellettavissa käytäntöön: oppimistehtäviä olen pystynyt näppärästi yhdistämään omaan työhöni.  Osa jo kertyneestä osaamisestani on joustavasti AHOToitu, eli hyväksi luettu.  Koulutuksen aikana olen syventänyt eri ohjausteorioiden tuntemusta ja kasvattanut ohjausmenetelmien työkalupakkiani. Käyttöteoriani on opintojen aikana selkiytynyt ja ohjaajan identiteettini entisestään vahvistunut.

Opiskelun, työn ja perhe-elämän yhdistäminen on ajoittain ollut raskasta. Opintojeni etenemisen kannalta merkittävässä roolissa, perheen tuen lisäksi, on ollut opintojen ensimmäisinä lähipäivinä muodostettu viiden hengen pienryhmämme. Yhdessä olemme tsempanneet toisiamme aloittamaan, jatkamaan ja pysymään yhteisessä aikataulussa. Ryhmämme opettajat Jaakko Helander ja Anna Alftan ovat huikeita asiantuntijoita. Lähiopetuspäivät ovat tiiviin asiasisällön lisäksi olleet huumorilla höystettyjä ja ilmapiiriltään rentoja, innostavia ja positiivisia. Kiitos siitä kuuluu tälle opettajakaksikolle sekä koko opiskeluryhmälle. Kokemusten vaihtaminen ja toisilta oppiminen on erityisen antoisaa tällaisessa ryhmässä, jossa on opiskelijoita vaihtelevin taustoin.

Opinnot ovat jo tähän mennessä antaneet minulle paljon. Nyt odotan innolla kevään oppilaitostutustumisia, joissa pääsen laajentamaan verkostojani sekä tutustumaan syvällisemmin opinto-ohjaajan työhön eri koulutusasteilla ja toimintaympäristöissä. Ohjaus on todellakin mun juttu, ehkä myös sun? Suosittelen erittäin lämpimästi HAMK AOKK:n laadukkaita opo-opintoja kaikille ohjaustyöstä kiinnostuneille. Ohjausalan osaajille on nyt ja tulevaisuudessa taatusti kysyntää!

 

Kirjoittaja:
Anne Sainio, opo-opiskelija 2019

Leave A Reply