Suoritin profiloivien opintojen mukaisen kolmen kuukauden työharjoitteluni pienessä tilitoimistossa, jossa olin aiemmin työskennellyt kiireapulaisena. Sain harjoittelupaikan oikeaan aikaan, kun minulle tarjoutui mahdollisuus toimia sijaisena. Aikaisemmat työtehtäväni olivat lähinnä kiireapulaisen tehtäviä maatalouden kirjanpidon parissa vuoden vaihteen ruuhka-aikaan. Sijaisuuden myötä vastuualueeni kasvoi merkittävästi, sillä sain hoidettavakseni vakituisen työntekijän asiakkuudet hänen poissaolonsa ajaksi. Tämä toi työhöni aivan uuden näkökulman taloushallinnon arjesta. Pääsin tekemään monipuolisesti eri yritysten kahdenkertaista kirjanpitoa ja lähes jokainen työpäivä tarjosi tilanteita, joissa opinnoista tuttu teoria muuttui konkreettisesti käytännöksi.
Aluksi tilanne tuntui jännittävältä ja vähän sekavalta. Oli paljon uusia asiakkaita, uusi kirjanpito-ohjelma ja erilaisia käytäntöjä muistettavana samaan aikaan. Tunsin hetkittäin, että en ihan pysy perässä, mutta samalla se motivoi oppimaan nopeasti ja kokeilemaan asioita itse. Pikkuhiljaa aloin hahmottaa kokonaisuuksia.
Monipuoliset työtehtävät – mappiasiakkaista digitaaliseen kirjanpitoon
Harjoittelun aikana suurin osa asiakkaistani oli niin sanottuja mappiasiakkaita, eli he toivat aineistonsa toimistolle perinteisinä paperitositteina. Tämä oli minulle hyvä tilaisuus opetella taloushallinnon perusteita käytännössä, miten aineisto kannattaa järjestää, mitä tositteista tulee tarkistaa ja miten koko kokonaisuus pysyy loogisena alusta loppuun.
Pääsin kuitenkin kokeilemaan myös täysin digitaalista kirjanpitoa muutaman asiakkaan kohdalla, mikä tuntui tosi modernilta verrattuna kuittien selailuun. Kaikki tositteet löytyivät sähköisinä, ja se tuntuikin oudolta paperitositteiden käsittelyn jälkeen. Kun kirjanpito-ohjelmassa tilitapahtumat siirtyivät suoraan järjestelmään pankista, teki se työstä paljon nopeampaa ja helpompaa, kun ei tarvinnut syöttää jokaista tapahtumaa käsin. Samalla virheiden mahdollisuus pieneni. Tämä todella havainnollisti, kuinka teknologia voi helpottaa kirjanpidon arkea.
Oli myös aika jännittävää lähettää elämäni ensimmäiset alv-ilmoitukset. Vaikka olin opiskellut arvonlisäveroa teoriassa, vasta käytännössä huomasin, miten erilaiset myynnit ja ostot vaikuttavat lopulliseen ilmoitukseen. Jännitystä lisäsi se, että ilmoitus meni suoraan verottajalle, mutta onneksi mahdolliset virheet pystyi korjaamaan.
Lisäksi pääsin tekemään monia muita taloushallinnon tehtäviä, kuten ostolaskujen käsittelyä, laskutusta ja pienten yhdistysten tilinpäätöksiä. Jokainen uusi tehtävä toi lisää varmuutta siitä, että alan taidot kehittyvät parhaiten juuri tekemisen kautta. Huomasin myös, että kirjanpito ei ole pelkkää numeroiden syöttämistä, vaan pikemminkin pienten palasten kokoamista ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi.
Kahdenkertainen kirjanpito – selkeämpi ja loogisempi
Kun vertaan tätä kaikkea aiempaan kokemukseeni maatalouden yhdenkertaisen kirjanpidon parissa, huomasin nopeasti, että kahdenkertainen kirjanpito on oikeastaan selkeämpää, vaikka niin ei heti ajattelisi. Jokainen tapahtuma kirjataan kahdelle eri tilille, mikä tekee virheiden löytämisestä paljon helpompaa, ja jos esimerkiksi pankkitili ei täsmää, ongelma huomataan heti.
Tällaiset tilanteet opettivat hahmottamaan kirjanpidon kokonaisuuksia paljon paremmin kuin yhdenkertainen kirjanpito. Opin myös, että tarkkuus ja järjestelmällisyys ovat tärkeitä, mutta virheitä ei tarvitse pelätä, ne voi aina jäljittää ja korjata. Näin pienet onnistumiset, kuten pankkitilin täsmääminen ensimmäisellä kerralla, tuntuivat todella palkitsevilta ja antoivat lisää itsevarmuutta kirjanpidon hoitamiseen.
Yhteenvetona ajatuksia harjoittelusta
Kokonaisuutena harjoittelu pienessä tilitoimistossa oli minulle todella opettavainen ja rohkaiseva kokemus. Sain paljon enemmän vastuuta kuin osasin odottaa ja koin useita hetkiä, joissa aiemmin epäselväksi jäänyt teoria loksahti paikoilleen käytännön kautta. Opin arvostamaan ja jopa nauttimaan kirjanpidon tarkkuudesta, huolellisuudesta ja järjestelmällisyydestä.
Harjoittelun aikana huomasin myös, että vaikka opin paljon kirjanpidosta ja taloushallinnon käytännöistä, on vielä paljon opittavaa, jotta kykenee neuvomaan asiakasta varmasti oikealla tavalla. Pienetkin asiat, kuten veroilmoitusten yksityiskohdat tai erikoistilanteet asiakkaiden kirjanpidossa vaativat tarkkuutta ja kokemusta.
Kaiken kaikkiaan harjoittelu vahvisti entisestään kiinnostustani taloushallintoa kohtaan ja sai minut innostumaan siitä, että haluan kehittyä alalla edelleen.
Kristiina Koivula
