Suoritin harjoitteluni Norjan Lofooteilla matkailuun keskittyvällä Hov Gårdin tilalla. Tila oli minulle jo entuudestaan tuttu vuodelta 2025, jolloin aloitin siellä ratsastusvaellusoppaan työt aloittaessani samaan aikaan hevosalan liiketoiminnan opinnot. Päätoiminen tehtäväni oli työskennellä vastaanotossa, jossa tehtäviini kuuluivat sähköposteihin ja puheluihin vastailu, varausten vastaanotto, asiakkaiden neuvonta, leirintäalueen valvonta ja majoittujien ohjeistus sekä välikätenä toimiminen tilan muiden työntekijöiden ja hallinnon välillä.
Koska tila oli minulle jo entuudestaan tuttu, kesän mittaan työnkuvani kuitenkin laajeni myös muihin toimintoihin, ja kesän lopussa tein vastaanoton lisäksi vuoroja myös hevosten parissa, tarjoilijana, tiskarina ja kunnossapidossa. Ennakko-odotukseni harjoittelusta oli aivan normaali kesä istuen vastaanotossa vastaillen sähköposteihin ja ehkä mahdollisesti oppien jotain paikan hallinnollisesta ylläpidosta. Hyvin nopeasti kuitenkin ymmärsin, että työni ei ole ”vain” tietokoneella istumista ja oman tonttini hoitamista, vaan aktiivista yhteistyötä muun tilan henkilökunnan kanssa, jatkuvaa ennakointia arjen sujuvuuden takaamiseksi, ongelmien ratkomista sekä hetkittäin myös salapoliisin ja selvännäkijän työtä.
Usein työelämässä tulee vastaan tilanteita, joihin opinnot ja koulutus ei valmista. Juuri tästä syystä koen harjoittelut ja erityisesti useissa eri paikoissa työskentelyn suunnattoman tärkeiksi ammattitaidon rakentamisen kannalta. Tämä harjoittelu pisti koetukselle niin viestintä-, asiakaspalvelu- kuin myös johtamistaitoni. Näiden lisäksi positiossani (tai paremminkin kaikissa niissä) menestymisessä tarvittiin päivittäin nopeaa tilanteenluku- ja ongelmanratkaisutaitoa, kykyä oppia, sisäistää ja soveltaa tietoa sekä hallita suuria ja nopeasti muuttuvia kokonaisuuksia. Kirsikkana kakun päällä oli tietenkin kansainvälinen ympäristö, jossa oli kyettävä ymmärtämään kulttuurierojen merkitys työnteossa ja kommunikoinnissa. Tilalla työskenteli parhaimmillaan ihmisiä kuudestatoista eri maasta, ja päivittäin kävi asiakkaita, joiden kanssa ei välttämättä ollut yhteistä kieltä.
Yksi hyvä esimerkki oli asiakaskäytössä olevan talon sakokaivon pumpun sensorin hajoaminen tietenkin juuri viikonloppuna, jolloin kunnossapito oli sairaslomalla, esihenkilö lomalla ja huoltoyhtiö kiinni. Lofooteillahan tällaiset asiat ovat haastavampia kuin ”ihmisten ilmoilla”. Osaajia on vähän ja välimatkat pitkiä, joten on parasta ottaa asiasta itse selvää mahdollisimman paljon, jotta saadaan heti ensimmäisellä kerralla oikea henkilö paikalle oikeiden välineiden kanssa. Minulla ei ollut minkäänlaista ymmärrystä kaivoista, mutta jonkun oli tämäkin ongelma ratkaistava. Otin selvää kuinka kaivot toimivat, mikä juuri tämän kyseisen kaivon ohjausjärjestelmä on, kuinka sitä operoidaan, mikä mahdollinen ongelma oli ja lopuksi metsästin tuttujen kautta kontaktin, joka tunsi jonkun ja joka tunsi jonkun kyseisen huoltofirman työntekijöistä, joka olisi halukas viettämään vapaapäiväänsä seisoen sateessa. Ongelma ratkesi, kaivo saatiin toimimaan ja nyt tiedän valtaväestöä huomattavasti enemmän likavesikaivojen sielunelämästä.
Liisa Liipola
