Urani alkuvaiheessa olin puutarhuri. Muiden työtehtävieni ohella sain usein ohjattavakseni kesätyöntekijöitä ja harjoittelijoita. Ajateltiin, että olin perehdyttämiseen sopiva henkilö. Sittemmin, kun kouluttauduin lisää puutarha-alalla, päädyin oppilaitoksen puutarhatuotantoon töihin. Opiskelijoiden käytännön töiden ohjaus ja sittemmin opetustehtävät tulivat osalleni kuin luonnostaan. Opiskelijoiden parissa työskentely oli mielestäni haastavaa mutta myös palkitsevaa. Tuntui, että eniten opin minä itse!
Kun sitten näin ilmoituksen ammatillisesta opettajankoulutuksesta, ajattelin, että tuolta saan vastauksia kysymyksiini, miten toimia missäkin tilanteessa. Päästyäni opiskelemaan sain, mitä olin toivonutkin: hyödyllistä oppia kasvatustieteistä, opetusmenetelmistä ja opiskelijoiden tukemisesta. Mikä parasta, koko opetus ja opiskelu olivat jo silloin murroskauden alussa, mikä tarkoitti kiihkeää uudistumishalua opetuskentällä. Uuden teknologian valjastaminen opetukseen, yrittäjyyden tukeminen ja etäopiskelun mahdollistaminen olivat ja ovat yhä edelleen päivänpolttavia asioita. Nämä saivat opettajaopintoni siivilleen, jotka kantavat ja kiidättävät yhä.
Hienoa on, kun saa opiskelijan innostumaan, kun on löytänyt uuden hyvän menetelmän, kun saa opiskelijan ylittämään itsensä! Kun opetan, teen työtä sen eteen, että oppiminen olisi myös hauskaa. Iloinen ihminen rentoutuu, oivalluksia syntyy ja tarvittavat asiat jäävät hyvin mieleen. Oppimisen tukeminen käytännön tilanteissa antaa paljon haastetta ja pohdittavaa. Opetustyö tarjoaa itselle jatkuvan kehittymisen tien. Sitä tietä tuntuu hyvältä taivaltaa.
Leena Huhtama
Tuotantoasiantuntija, AmO
