Tämän blogi-postauksen kirjoitan ensisijaisesti uusille ammatillisen opettajankoulutuksen opiskelijoille. Aluksi toivotan kaikki uudet opettajaopiskelijat tervetulleiksi Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillisiin opettajaopintoihin. Minulla on ilo toimia tulevana lukuvuonna kahden opiskelijaryhmään vastuuopettajana. PM17-ryhmäni aloitti opintonsa jo toukokuussa ja on pakertanut kesän kasvatustieteellisten opintojen parissa. He suorittavat opintonsa monimuotoisesti, mikä meillä tarkoittaa sekä noin kuukausittain toistuvia lähijaksoja ja niiden välissä tapahtuvaa etäopiskelua. VE17-ryhmäni aloittaa opintonsa käytännössä elokuun lähipäivillä, koska heillä kasvatustieteelliset perusopinnot ovat pääosin suoritettuina. Muutoin he suorittavatkin opintonsa etäyhteyksien avulla eli verkkomuotoisesti.
HAMK ammatillista opettajankoulutusta voitaisiin luonnehtia kahden pedagogiikkaa määrittelevän käsitteen avulla: integratiivinen ja yhteisöllinen pedagogiikka. Integratiivisuus tarkoittaa lyhyesti ilmaistuna sitä, että oppimistehtävät ja erityisesti opetusharjoittelu integroidaan työelämän prosesseihin. Toisin sanoen me asetamme oppimiselle tavoitteet ja opettajaopiskelija hankkii oppimiskokemuksia ammatillisen opettajan työssä ja työstä. Opiskelijan tehtävänä on analysoida, arvioida ja suhteuttaa oppimiskokemuksiaan asetettuihin oppimistavoitteisiin. Yhteisöllisen oppimisen keskeisin yksikkö on oma opintopiiri. Opintopiirin tarkoituksena on tukea siihen kuuluvia opiskelijoita, jakaa tehtäviä, käsitellä ja luoda tietoa, ratkaista ongelmia ja niin edelleen. Opintopiirin hyvä yhteishenki on yhteisöllisen oppimisen onnistumisen keskeinen tavoite.
Ammatillisen opettajuuden voidaan sanoa rakentuvan substanssiosaamisen varaan. Kaikkien alojen ammatillista opettajuutta kehittävänä yhteisönä me emme tarjoa suoraan substanssiosaamista edistäviä opintoja, mutta toisaalta omaa osaamistaan kehittävä ammatillinen opettaja ei voi irtautua substanssistaan. Esimerkiksi tulevia kokkeja opettava henkilö elää ja viestii ammattikuntansa kulttuuria ja historiaa. Pukeutumisella, käyttäytymisellä ja muulla viestinnällään hän kertoo opiskelijoilleen, mitä on olla kokki. Se siis ei ole pelkkää reseptien lukemista ja toistamista, vaan se on AMMATTI, johon kuuluu runsaasti myös sanallisen ilmaisun ulkopuolelle jäävää osaamista, jota voidaan kutsua Michael Polanyin tavoin hiljaiseksi tiedoksi. Samalla tavoin rakentuu myös muiden ammattialojen opetuksen perusta. Ammatillisessa opettajankoulutuksessa substanssiosaaminen on tärkeä valintaperuste. Sen kartuttaminen jää kuitenkin opiskelijan omalle vastuulle.
Kasvatustieteelliset perusopinnot, eli talomme kielenkäytössä ”Kasperit” muodostavat ammatillisten opettajaopintojen teoreettisen perustan. Niiden keskeinen tarkoitus on johdatella opiskelijat kasvatusajattelun maailmaan ja avata alan keskeisiä käsitteitä. vertaisin niiden roolia erilaisista opinnäytetöistä tuttuun teoreettiseen viitekehykseen. Ne tarjoavat opettajaopinnoille puitteet, joiden varaan muut, asteen verran ehkä käytännönläheisemmät opinnot on hyvä rakentaa.
Opinto-oppaan sivulla 2 esitetyssä kuviossa opintojen ytimeen on asetettu Pedagogisen asiantuntijuuden kehittäminen. se on perusteltu ratkaisu, vaikka yhtä hyvin ytimeen voitaisiin sijoittaa esimerkiksi substanssiosaaminen, opetusharjoittelu tai miksei joku muukin. Kyse on lähinnä tavasta jäsentää asioita. Se meillä ihmisillä vaihtelee joskus suurestikin. Tässä on kuitenkin valittu tämä tapa ja edetään sen mukaisesti. joka tapauksessa missä tahansa ammatillisessa oppimisessa oman asiantuntijuuden kehittäminen on erittäin keskeisessä asemassa. Moduulin aluksi opiskelija laatii henkilökohtaisen kehittymissuunnitelman ja käy vastuuopettajan kanssa kehityskeskustelun, jossa nostetaan esille opiskelijan osaaminen ja sen myötä myös mahdollisuudet olemassa olevan osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Opintojen aikana opiskelija kirjaa itselleen merkityksellisiä oppimiskokemuksia oppimispäiväkirjaan ja opintojen aikainen kasvuprosessi huipentuu opintojen lopussa laadittavaan Opettajaksi kasvun näytteeseen. Ammatillinen opettajuus on nykyisin paljon monimuotoisempaa kuin aiemmin. Puhutaan tutkivasta opettajasta ja opettajuuden yhteydessä myös tietotyöstä. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen teeman tarkoituksena on varmistaa, että valmistuvilla opettajilla on valmiudet osallistua ammatillista opettajuutta ja koulutusta kehittävään tavoitteelliseen toimintaan.
Opetusharjoittelu on ammatillisten opettajaopintojen kaikkein konkreettisin osa. Sen tarkoituksena on, että opiskelija tekee konkreettisesti ammatillisen opettajan työtä, hankkii siinä tavoitteellisesti oppimiskokemuksia sekä pohtii, arvioi ja analysoi niitä suhteessa olemassa olevaan osaamis- ja tietoperustaansa. Se on työssä ja/tai työstä oppimista ja toteutuu ammatillisen opettajan aidoissa työtehtävissä. Työtehtävät ovat yleensä jotain ihan muuta kuin suorissa riveissä ja jonoissa pulpetissa istuvien opiskelijoiden opettamista. Yhä useammin ne liittyvät digitaalisia vuorovaikutusvälineitä hyödyntävään ohjaukseen, käytännön työtehtävissä tapahtuvaan ohjaukseen, toiminnan kehittämiseen, yhteistyösuhteiden ylläpitämiseen ja niin edelleen. Opetusharjoittelunkin pitää taipua opettajan työn kehittymisen myötä erilaisten ratkaisumallien hyväksymiseen. nimensä mukaisesti siinä kuitenkin harjoitellaan nimenomaan opetusta.
Ammattipedagogisia opintoja suoritetaan kahdessa moduulissa. Opintojen alkuvaiheessa opiskelijat kehittävät opetus-, ohjaus- ja arviointiosaamistaan saman nimisen moduulin puitteissa. He harjaantuvat suunnittelemaan opetusta pitäen lähtökohtana työelämän osaamisvaatimuksia, valtakunnallisia tutkinnon perusteita ja oppilaitoskohtaisia opetussuunnitelmia. Digitaalisten työvälineiden kehittyminen ja aidon työelämän tarjoamat uudet mahdollisuuden mahdollistavat varsin monipuoliset ja innovatiiviset oppimisympäristöt. Niiden hyödyntäminen on keskeinen osa ammatillisen opettajan osaamista. Sitä ovat myös erilaisiin menetelmiin ja malleihin liittyvät pedagogiset ja erityisesti opetusopilliset, eli didaktiset ratkaisut. Tämän moduulin viimeisenä vaan ei missään tapauksessa vähäisimpänä teemana on oppimisen ja osaamisen arviointi. Arviointi on mitä suurimmassa määrin eettinen asia. Ollaan tekemisissä toisen ihmisen osaamisen ja usein myös suuresti hänen itsetuntoonsa ja tulevaisuuteensa liittyvien asioiden kanssa. Arviointi edellyttää tarkkaa harkintaa, mutta myös arvioinnille laadittujen kohteiden, kriteerien ja menetelmien soveltamista.
Edellisessä kappaleessa kuvattujen opintojen jälkeen siirrytään pohtimaan oppimisyhteisön rakentamiseen liittyviä kysymyksiä. Palautteen mukaan osa opiskelijoista toivoisi näitä asioita opintojen alkuun. Perustelen kuitenkin järjestystä opetusharjoittelua suoraan palvelevien opintojen avulla. ymmärrän kyllä myös toisenlaisten näkemysten perusteet ja niitä varmasti tarkastellaan taas seuraavan kerran opetussuunnitelmaa uudistettaessa.
Opettajan työ on vuorovaikutusammatti. Keskeinen osa työkuvasta on vuorovaikutusta opiskelijoiden, mutta myös muiden sidosryhmien kanssa. Silloin on tärkeätä tuntea omat vahvuutensa ja kehittämisen kohteensa. On tärkeää myös osata hyödyntää vuorovaikutuksen tarjoamia mahdollisuuksia. Yksi jalostuneen vuorovaikutuksen muoto on dialogi. Se on tavoitteellista vuorovaikutusta. Dialogiin osallistuvat henkilöt pyrkivät yhteiseen päämäärään ja osallistuvat vuorovaikutukseen pyrkien viemään sitä kohti yhteistä tavoitetta.
Elämme ajassa ja paikassa, joissa paitsi ihmiset, myös tavarat ja ennen kaikkea tieto liikkuvat maailmanlaajuisesti ennen kokemattoman nopeasti. Olemme jatkuvasti, halusimme tai emme, tekemisissä useiden globaalien prosessien kanssa. Opettajien tulee kyetä valmistamaan myös opiskelijoitaan ammatteihin, jotka käytännössä kaikki ovat osa enemmän maailmanlaajuisia tuotantoprosesseja. opettajien pitää kyetä valmistamaan opiskelijoitaan monikulttuuriseen todellisuuteen. Opettajan tekemä yhteistyö edellyttää verkostoitumista. Ammatillinen opettaja verkostoituu paitsi kansainvälisesti, myös kansallisesti, paikallisesti ja yhteisöllisesti. Hän tekee tiivistä yhteistyötä työelämän, erilaisten etuja ajavien yhteisöjen, esimiesten, kollegojen ja opiskelijoiden kanssa. Opettaja ei siis enää voi sulkeutua luokkahuoneeseen opiskelijoidensa kanssa, tehdä siellä ”taikoja” 45 minuutin ajan ja lähteä välitunnille. Tämä oli todellisuutta vielä 27 vuotta sitten, kun aloittelin kauppaopettajan uraa, mutta ei enää. Ammatillinen opettaja on moniulotteinen verkostosukkula. Tai ainakin hänen pitää olla yhteyksissä moniin eri tahoihin.
Olen edellä käyttänyt ammatillisen opettajan työn analysointiin HAMK ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmaa. En väitä, että tämä olisi kaiken kattava kuvaus ammatillisen opettajan työstä. Omista intresseistäni esimerkiksi yrittäjyyskasvatus jää tässä tarkastelussa vähemmälle. Samoin jäävät aktiivista kansalaisuutta tavoittelevat kasvatuspyrinnöt sekä demokratia- ja ihmisoikeuskysymykset ja monet muut osa-alueet. Väittäisin kuitenkin, että kuvauksen kattavuus on laaja. Jatkan mieluusti keskustelua tai pikemminkin mielekästä ja tavoitteellista dialogia aiheesta.