TKI-osaaminen ja Taivaanpallo

0

Tutkimus- kehittämis- ja innovaatio-osaaminen (TKI) – sen kehittäminen ja tunnistaminen – alkaa olla ajankohtainen teema useilla ammatillisilla opettajaopiskelijoilla. HAMK ammatillisessa opettajankoulutuksessakin viralliset tavoitteet ja arviointikriteerit määräytyvät, totta kai, opetussuunnitelmassa. Niitä noudatetaan, mutta yritän tässä avata tavoiteltua osaamista hiukan eri näkökulmasta.

Olli Jalosen Finlandia-palkitussa teoksessa Taivaanpallo kuvataan yhtä kasvutarinaa, joka lukukokemuksena innoitti minut ammatillisiin pohdintoihin: mitä TKI-osaaminen oikeastaan on? Kirja ajoittuu 1600-luvun loppuun eli niin sanotun valistuksen ajan alkumetreille. Päähenkilö kasvaa nuorukaiseksi Saint Helenan saarella, eteläisellä pallonpuoliskolla, emämaansa Englannin tukikohtana ja Intiaan ja sieltä takaisin matkaavien laivojen tankkauspisteenä. Hän oppii lukemaan ja laskemaan saarelle Englannista saapuneen pastorin ohjauksessa, mutta vaikuttuu erityisesti saarella vierailleen tutkijan, herra Halleyn hänelle antamista luonnon tarkkailutehtävistä. Niiden ja omakohtaisen ajattelun kautta hän oivaltaa tiedon merkityksen ja sen, että tietoa voi hankkia paitsi lukemalla, myös havaintoja tekemällä ja suunnitelmallisia kokeiluja tehden. Tämä tiedonjano ajaa hänet pitkälle, epämiellyttävälle ja vaarallisellekin laivamatkalle kohti Lontoota, jossa hän saavuttaa tavoitteensa, kun herra Halley (ks. Halleyn komeetta) ottaa hänet oppipojakseen.

Kirja esittelee oivaltavalla tavalla uteliaisuutta. Arjessa uteliaisuus ilmenee kiinnostuksena henkilökohtaisesti vaihteleviin kohteisiin. Joku mittaa suorituksiaan kehoon liitettyjen anturien avulla. Toinen harrastaa kokeilevaa ruuan valmistusta. Kolmas tekee somepäivityksiä ja tarkkailee tykkäyksiä. Näihinkin toimiin liittyy tiettyä ”akateemista mielenkiintoa”: Tehdään kokeiluja ja havaintoja, joita analysoidaan ja tehdään johtopäätöksiä. Yksinkertaistettuna tästä on kyse kaikessa tutkimustoiminnassa. Tämä on myös TKI-osaamisen kovaa ydintä.

Kuten tiedämme, opetustyö on inhimillistä vuorovaikutusta, jossa kukaan ei tule koskaan täysin valmiiksi. Voimme kuitenkin tavoitteellisesti pyrkiä kohti ideaalia. Voimme hankkia tietoa siitä, mikä toimii hyvin, mikä mahdollisesti ei niin hyvin. Tietoa syntyy niin massiivisissa hankkeissa kuin yksittäisen toimijan pienimuotoisissa kokeiluissa. Ja tietenkin monenlaisissa siltä väliltä olevissa projekteissa. Kaikille näille on yhteistä se, että niillä on jokin tavoite, joka liittyy uuden luomiseen tai olemassa olevan kehittämiseen. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää paitsi jo mainittua uteliaisuutta, myös tiedonhankinnan systemaattisuutta.

Ammatillinen opettaja tekee työtään nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Ajan tasalla pysyäkseen hän tarvitsee uutta tietoa niin oman ammattialansa kehittymisestä kuin opiskelijoidensa oppimisesta ja sen ohjaamisesta. Hän voi hankkia tietoa lukemalla ammattikirjallisuutta, aikakauslehtiä tai muuta kirjallista materiaalia. Hän voi hankkia uutta tietoa myös tekemällä ja kokeilemalla. Eli tekemällä tutkimus-, kehittämis- ja/tai innovaatiotyötä. Molempia tarvitaan, mutta parhaiten omaa ammatillista osaamista ja työtä tukevia tuloksia opettaja hankkii jälkimmäisellä tavalla. Se on ammatillisen opettajan osaamista. Siksi se kuuluu myös ammatillisen opettajankoulutuksen osaamistavoitteisiin.

Opettajaopiskelija voi kehittää ja osoittaa TKI-osaamistaan tekemällä kokeiluja joko yksin tai yhdessä kollegoidensa kanssa. Hän voi myös osallistua johonkin laajempaan projektiin tai hankkeeseen, joita toteutetaan todennäköisesti kaikissa suomalaisissa ammatillista koulutusta tarjoavissa yhteisöissä, koska ne ovat osa nykyistä koulutuksen rahoitusjärjestelmää. Tällöinkin on syytä hahmottaa oma osuus ja sen merkitys osana laajempaa kokonaisuutta. Jokaisella projektilla on tavoite, resurssit, menetelmät sekä odotetut ja saavutetut tulokset ja vaikutukset. Laajempaan kokonaisuuteen osallistuvan opettajaopiskelijan on pystyttävä hahmottamaan sekä nämä päämäärät että oma osuus päämäärien saavuttamisessa.

Tieto on luonteeltaan yhteisöllistä. Siksi hankittu tieto kuuluu ja kannattaa julkaista. Kokemukseni mukaan moni opettajaopiskelija kuitenkin lähtee tutkimustyöhön raportointi edellä. Se on vähän kuin takapuoli edellä puuhun kiipeämistä. Liikkeelle kannattaa lähteä uteliaisuus edellä: (1) mikä on se ilmiö tai asia, josta haluan lisätä tietoani? Sen jälkeen kannattaa pohtia, (2) millä menetelmällä saan haluamaani tietoa? Sitten on hyvä tutustua siihen, (3) mitä asiasta tai ilmiöstä jo tiedetään ja missä siitä kerrotaan? Edellä mainittujen kysymysten pohjalta ratkaistaan, (4) miten uutta tietoa on hyvä järjestellä ja analysoida. Sitten (5) tutkimus toteutetaan. Merkityksellinen tieto jalostuu toiminnan kehittymisenä ja parhaassa tapauksessa pedagogisina ja muina innovaatioina.

Julkisessa oppineisuutta, osoittavassa koulutuksessa opinnäytetöiden raportointiin on olemassa hyvinkin määrämuotoinen ohjeistus. Samoin monet julkiset julkaisukanavat antavat tarkat ohjeet raportoinnille. HAMK ammatillisen opettajankoulutuksen TKI-osaamisen osalta asettaisin etusijalle edellä kuvaamani tiedonhankintaosaamisen. Raportointiin on saatavissa ohjausta. Ohjaaja tarvitsee kuitenkin ohjauksen tueksi tietoa opiskelijan omakohtaisesta tiedonhankintaprosessista. Uuden tiedon julkaisemiseen on nykyisin tarjolla runsaasti esimerkiksi digitaalisia työkaluja, kuten blogeja, videokanavia, kuvatarinoita, kuunneltavia podcasteja ja niin edelleen. Ainakin lyhyt kirjallinen osa on kuitenkin hyvä sisällyttää raportointiin ilmaisutavan mahdollistamien epäselvyyksien tarkentamiseksi.

Ja loppuun vielä muistuttaisin siitä, että kun raportoitaessa kerrotaan jonkun muun tarjoilemasta ajatuksesta, kuuluu raportoijan viitata asianmukaisesti ajatuksen alkuperin esittäneeseen lähteeseen. Se on reilun pelin hengen mukaista.

Leave A Reply