Perjantaina 11. marraskuuta 2022 Hevosalan osaamiskeskus Hippolis ja Mittarit hevosen hyvinvoinnin arviointiin -hanke yhdistivät jälleen voimansa ja järjestivät toisen hevosen hyvinvointiin keskittyvän seminaaripäivän — tällä kertaa verkossa! Webinaariin ilmoittautui 500 henkilöä, ja tapahtuman jälkeen julkaistu tallenne on tähän mennessä katsottu yli 650 kertaa. Tuoreelle tiedolle ja tarvetta ja kysyntää.
Katse hevosen hyvinvointiin 2 -webinaaripäivässä kuultiin asiantuntijoiden luentoja sekä uusien hankkeiden ja tutkimusten esittelyjä. Sadat ihmiset kerääntyivät ruutujensa ääreen kuulemaan alan ajankohtaisista aiheista, ja puheenvuorot herättivät myös runsaasti yleisökysymyksiä. Hevosen hyvinvointi on ollut sitouttava puheenaihe jo vuosia niin alan sisällä kuin valtakunnallisessa mediassakin, ja ajoittain kuumenevan keskustelun tueksi tarvitaan tieteellisiä tutkimustuloksia. Akateemiset tutkimusartikkelit ovat hyviä tiedonhaun lähteitä, mutta tiedon levitykseen ja popularisointiin tarvitaan myös tehokkaampia menetelmiä ja medioita. Useita asiantuntijoita yhteen keräävät, julkisella rahoituksella toteutetut seminaarit ja etenkin webinaarit ovat erinomainen tapa tarjota kiinnostuneille matalan kynnyksen mahdollisuus osaamisensa kehittämiseen. Tämä hyödyttää yksittäisiä hevosyksilöitä ja yrityksiä sekä pitkällä tähtäimellä koko hevosalaa.
Hevosten hyvinvointi ja liiketoiminnan kannattavuus kulkevat käsi kädessä
Millaista taloudellista hyötyä hevosten hyvinvoinnista on ammattimaiselle toiminnalle? Eläinten käyttäytymistieteen tohtori Helena Telkänranta kävi luennollaan läpi tutkimuksia, jotka osoittavat puutteellisen hyvinvoinnin tuottavan ongelmia paitsi hevoselle itselleen myös liiketoiminnan kannattavuudelle. Taloudelliset seuraukset voidaan johtaa kolmesta eri lähteestä: sairastuminen ja loukkaantuminen, stressikäyttäytyminen sekä käytetyt koulutusmenetelmät.
Hevosen sairastelu ja loukkaantumiset tuovat tullessaan tietysti eläinlääkärilaskuja ja muita hoitokuluja. Sairausloma tekee loven urheiluhevosen valmennus- ja kilpailukalenteriin, jolloin myös mahdolliset palkintorahat menevät sivu suun. Telkänrannan esittelemistä tutkimuksista selvisi muun muassa, että 5—7 kertaa viikossa treenatuilla hevosilla esiintyi mahahaavaa 10 kertaa useammin kuin 1—4 kertaa viikossa treenaavilla. Tieto on tärkeä myös hevosmatkailutoimijalle: vaikka asiakastyö ei usein ole fyysisesti yhtä rasittavaa kuin laukkakisoihin treenaaminen, voi matkailutoiminta olla eläimille psyykkisesti raskasta, jolloin riittävät vapaapäivät antavat mahdollisuuden palautumiseen ja terveysongelmilta välttymiseen.
Pitkittyneestä tai liian usein toistuvasta stressistä kärsivä hevonen on alttiimpi sairauksille ja loukkaantumisille, mutta myös vaaraksi ihmisille ja tallin maineelle. Kuormittunut hevonen voi olla säikympi ja suurieleisempi, jolloin asiakkaat ja työntekijät kohtaavat toiminnassa suuremman turvallisuusriskin. Toisaalta stressaantunut hevonen voi myös sulkeutua tai jopa toistaa stereotyyppisiä käyttäytymistä, jolloin heikentynyt hyvinvointi käy asiakkaille hyvin selväksi. Hevosamatöörien silmä on viime vuosina harjaantunut tunnistamaan ja tulkitsemaan hevosen käyttäytymistä entistä paremmin. Kun samalla eläinten hyvinvointi on noussut huomion keskipisteeksi, voi talliyrittäjä olla varma, että asiakkaat kyllä huomaavat niin hyvin kuin huonostikin voivat hevoset.
Käytetyillä koulutusmenetelmillä voidaan vaikuttaa merkittävästi hevosen hyvinvointiin ja myös toiminnan tehokkuuteen. Telkänranta esitteli kaksi tutkimusta, joissa havaittiin positiivisella vahvisteella kouluttamisen olevan nopeampaa kuin negatiivista vahvistetta käyttämällä. Hevoset myös muistivat oppimansa paremmin. Kouluttajan kallista työaikaa säästää myös lajityypillinen elinympäristö: laitumella pidetyt hevoset oppivat nopeammin kuin karsinassa eläneet verrokkinsa.
Hyvinvointimittariston rakentaminen vaatii perehtymistä
Mittarit hevosen hyvinvoinnin arviointiin -hankkeen substanssiasiantuntija Essi Wallenius kertoi ensimmäisessä seminaaripäivässä yleisemmin eläinten hyvinvoinnin mittaamisesta, ja webinaaripäivässä käytiin läpi tarkemmin sitä, miten juuri nyt työn alla olevaa hevosten mittaristoa rakennetaan. Hyvä mittaristo on tieteellisesti uskottava, pääasiassa eläinperäisiin havaintoihin perustuva sekä käyttökelpoinen eli toteutettavissa riittävän nopeasti ja edullisesti. Lisäksi mittarit tulee valita ja painottaa niin, ettei mikään yksittäinen hyvinvoinnin osa-alue ylikorostu. Tieteellisesti merkittävän mittarin taustalla on riittävästi näyttöä sille, että se mittaa sitä mitä pitikin ja että mitattava asia todella kertoo eläimen hyvinvoinnista.
Mittaristohanke perustuu WelfareQuality® -järjestelmään, jolla arvioidaan eläimen sopeutumista ympäristöönsä. Eläintilan auditoinnissa selvitetään, miten suurta ”hintaa” eläin maksaa siitä ympäristöstä, jossa se elää. Mitä enemmän pahoinvoinnin merkkejä, kuten fyysisiä vaurioita tai stereotyyppistä käyttäytymistä, havaitaan, sitä suurempi hintalappu on ja sitä enemmän kehitettävää tilalta löytyy. Hyvinvointia arvioidessa ei kuitenkaan tarkkailla vain kärsimyksen puuteta, vaan ylös kirjataan myös eläimen positiivisesta tunnetilasta kertovat havainnot. Tällöin paljon hyvinvoinnin eteen töitä tekevä tila voi saada pelkän ”OK”:n sijaan hyvän arvosanan arvojensa ja investointiensa todistukseksi.
Esimerkkinä hyvinvoinnin arvioinnista ja eläintilan auditoinnista esiteltiin muun muassa hyvän ravitsemuksen mittaamista. Hevosten elinympäristössä tulee olla riittävän monta ruokinta- ja vesipistettä, jotta kaikki yksilöt pääsevät syömään ja juomaan. Vesiautomaateissa veden virtauksen tulee olla riittävä, jotta hevonen saa juotua tarvitsemansa määrän. Hevosten kuntoluokitus on eläinperäinen mittari, joka kertoo yksilöiden ja koko lauman ravitsemuksen tilasta. Myös karkea- ja väkirehuruokintojen järjestys sekä ruokinnan virikkeellisyys ovat tärkeitä huomioita, sillä niillä on suuri vaikutus hevosten hyvinvointiin. Toisaalta taas hevosen kuivumista mittaava ”telttatesti”, jossa tarkkailaan koholle nipistetyn ihon palautumista, ei ole hyvinvoinnin suhteen kovin relevantti, sillä voimakas kuivuminen kertoo jo erittäin vakavasta puutteesta eläimen hoidossa.
Hyvinvointimittaristo täytyy suunnitella sille yhteiskunnalle, jossa sitä tullaan käyttämään. Maissa, joissa hevosten hoito ja hyvinvointi ovat eri tasoilla, ei ole mielekästä vertailla eläintiloja keskenään. Suomalaiselta hevostallilta voidaan odottaa kehittymistä kotimaiseen normiin nähden. Koko maan tallien auditoinnin tuloksena tulisi syntyä Gaussin käyrä: suurin osa tiloista sijoittuisi keskelle ja pienempi osa huonoiksi tai erinomaisiksi. Tästä syystä mittaristo myös kehittyy samaan tahtiin paikallisen normin kanssa. Esimerkiksi automatisoitu, neljän tunnin välein tapahtuva heinäruokinta on toistaiseksi kehityksen kärkeä, mutta tulevaisuudessa todennäköisesti uusi normaali ja hyvinvointiauditoinnissakin enää perustasoa.
Hevosen stressiä ja kipua tutkitaan koko ajan enemmän
Ratsastuksenohjaaja ja eläintenkouluttaja (EAT) Anna Kilpeläinen luennoi hevosen stressistä ja kipukäyttäytymisestä. Stressi on hevosalalla yleinen puheenaihe, ja ilmiön ymmärtäminen on tärkeää hyvinvoinnin kehittämiseksi. Esimerkiksi positiivisia tunnekokemuksia ja lisävireyttä tuovan eustressin sekä negatiivisiin tunteisiin ja selviytymiseen liittyvän distressin erottaminen toisistaan vaatii tutkimusten mukaan hevosihmisiltä vielä opettelua.
Lyhytkestoinen, riittävän harvoin toistuva ja voimakkuudeltaan matala stressi ei ole hevosen hyvinvoinnille ongelma, jos siihen ei liity vahvoja negatiivisia tunteita, kuten pelkoa tai kipua, ja jos hevonen pääsee palautumaan nopeasti. Akuutti stressi on siis normaalia ja välttämätöntäkin, kun taas krooninen eli pitkittynyt tai toistuva stressi johtaa hyvinvointiongelmiin. Kilpeläisen jakaman nyrkkisäännön mukaan päivittäinen 30 minuuttia kestävä merkittävästi kohonnut stressitila altistaa krooniselle stressille. Pitkään jatkuva stressitila on hevoselle paitsi epämukava olotila myös riski fyysisiin terveysongelmiin, sillä elimistön hälytystila kuluttaa energiaa, joka normaalissa olotilassa kuluisi esimerkiksi ruuansulatuksen ja vastustuskyvyn ylläpitämiseen.
Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että käyttäytyminen on fysiologisia lukuja parempi mittari, kun selvitetään hevosen stressitasoa. Levollisen hevosen tunnistaminen on alan ammattilaisille ja harrastajille tärkeä taito, jolla on suora vaikutus hevosten hyvinvointiin. Kilpeläinen kuvaili tyyntä hevosta näin: ilmeikkäät kasvot, kirkkaat silmät sekä rennosti havainnoivat korvat. Vapautunut ja vaivaton liike, pääasiassa keskikorkeudella rennosti liikehtivä kaula. Utelias asenne, hevonen on luottavainen ja lähestyy ihmistä ystävällisesti. Vireystilan vaihtelu sujuu helposti. Käyttäytyminen on hevoselle tyypillistä, monipuolista ja joustavaa eikä jäykän kaavamaista.
Kipu on merkittävä stressin aiheuttaja, joka voi jäädä pitkäksi aikaa huomaamatta, sillä hevosten kipukäyttäytymisestä on vielä suhteellisen vähän tietoa. Aihetta tutkitaan kuitenkin tällä hetkellä paljon, ja hevosala on melko äskettäin saanut laajoja kattauksia uusia tutkimustuloksia. Yksi kenties tärkeimmistä havainnoista on se, että hevosen kipukäyttäytymistä voi luotettavasti arvioida vain videon välityksellä: hevonen vähentää kivun ilmentämistä ihmisen läheisyydessä 75 % ja jopa 30 % hevosista peittää kivun merkit kokonaan. Nauhoittavat valvontakamerat tallissa tai pihatossa voivat siis parantaa hevosten hyvinvointia merkittävästi, kun ihmiset saavat luotettavia näytteitä eläinten käyttäytymisestä.
Hanketoiminta ja tutkimus vievät Suomen hevosalaa eteenpäin
Hanketoiminta on hevosalan ja hevosten hyvinvoinnin kehitykselle arvokasta — kohdistetun työskentelyn mahdollistavat projektit keräävät yhteen useiden eri toimijoiden resurssit ja asiantuntijuuden, jolloin voidaan saavuttaa lyhyessäkin ajassa suuria kehitysaskeleita. Katse hevosen hyvinvointiin 2 -webinaaripäivässä esiteltiin useita ajankohtaisia hankkeita. Sanna Airaksinen esitteli Hevostietokeskuksen Hevostallien hiilivirrat -hanketta, joka pyrkii tuottamaan yhteenvedon suomalaisten tallien hiilivirroista ja tekemään sen perusteella ehdotuksia tukipolitiikasta, joka vähentää alan hiilipäästöjä toimintaedellytysten pysyessä hyvällä tasolla. Luonnonvarakeskuksen Markku Saastamoinen kertoi käynnistyvästä EUNetHorse-hankkeesta, jonka tavoitteena on perustaa aktiivinen hevosalan toimijoiden ja sidosryhmien verkosto EU:ssa. Verkoston avulla halutaan kasvattaa hevostilojen suorituskykyä ja resilienssiä liittyen erilaisiin kriiseihin, olivat ne sitten ympäristöön, talouteen tai politiikkaan liittyviä. Harjun oppimiskeskuksen Juliska Storskrubb esitteli koulun aktiivipihattoa sekä sen tekniikkaa ja automaatiota. Nyt jo päättyneellä EERCF-hankkeella Harjusta tehtiin kansainvälinen hevosalan koulutus- ja tutkimuskeskus, kun taas nykyisessä AIRIDE-hankkeessa tutkitaan ja kokeillaan uusia älykkäitä oppimismenetelmiä ja teknologioita ratsukoille. Harjussa on opinnäytteinä tutkittu muun muassa hevosten lepokäyttäytymistä sekä aktiivipihaton vaikutuksia tallityöntekijöiden aktiivisuuteen ja hevosten fysiologiaan. Virpi Ylitalo Varsinais-Suomen Hevosjalostusliitosta kertoi HyväTalli-projektista, josta kaavaillaan vapaaehtoista luokittelujärjestelmää hevostallielle, jotka haluavat dokumentoida ja kehittää toimintaansa. Päivän lopuksi eläinlääkäri Iina Brotherus kertoi hevosten unitutkimuksesta, jolla selvitetään unihäiriöiden merkitystä hevosten hyvinvoinnille. Hän kertoi webinaariyleisölle hevosten unesta ja nukkumisesta sekä kävi läpi pitkäaikaisen REM-univajeen merkkejä.
Teksti: Johanna Äähälä
Kuvat: Moona Mäntyvaara
