Kiitos aktiivisen blogikirjoittelun pääsemme vihdoinkin itse opiskelusta kertovaan päivitykseen. (Näin päälle kuukautta myöhemmin Suomeen paluustani… Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kai?) Pohjustuksekseni sanon jo näin alkuun, että kurssi, jolle hain alun perin ei toteutunutkaan vaan minulle tarjottiin toista kurssia, joka toteutettaisiin ensimmäistä kertaa päiväryhmälle. Valitsin kurssin.
Niin kuin HAMKissa, Hanzessakin kurssit järjestetään moduuleissa ja vaihto-opiskelijoille tarkoitetut moduulit suoritetaan puolen vuoden jaksoissa (30 ECTS) poiketen HAMKin tavasta sisällyttää kaksi moduulia (2×15 ECTS) puoleen vuoteen. 30 opintopisteen moduuli sisälsi 6 yksittäistä kurssia. Moduulin suurin kurssi (8 ECTS) oli projektityö, joka suoritettiin ryhmissä hollantilaisten opiskelijoiden kanssa yritykselle nimeltä Eekeels Technology B.V.
Ensimmäisen kuukauden aikana luentoja ei ollut kuin 4-8 tuntia viikossa, joten periaatteessa alussa keskityimme hyvin vahvasti vain yhteen kurssiin. Tämähän oli erittäin mukavaa toisaalta minun kannaltani, kun pystyin keskittymään tyttäreeni ja pääsin tutustumaan kaupunkiin sekä hoitamaan kaikkia asioita runsaan vapaa-ajan ansiosta. Viikkoa ennen syyslomaa, eli melkein kaksi kuukautta opiskelun alun jälkeen meille esiteltiin kurssin suurimman projektityön tehtävänanto ja projekti vasta ns. potkaistiin käyntiin. Samalla toiseen parityöprojektiin oltiin esitelty aihe, mutta kurssiin tarkoitettuja luentoja ei oltu aloitettu. Marraskuun lopulla suurin projektityö alkoi etenemään sekä ensimmäinen koe päästiin suorittamaan.
Marraskuun loppuun mennessä oltiin ylitetty vaihtojakson puoliväli ja tuntui ettei opintoja oltu edes aloitettu. Joulukuun alkaessa todellisuus iski päin naamaa, kaikkien loppujen kurssien deadlinet tulisivat olemaan tammikuussa. Olimme suorittaneet tähän mennessä vasta 5 opintopistettä.
Joulu ja vuodenvaihde sekoittivat hyvin vahvasti opintojen ja projektitöiden suorittamista, varsinkin vaihto-opiskelijana, jos omaan maahansa on palaamassa lomilla. Itse palasin tyttäreni kanssa Suomeen kymmeneksi päiväksi viettämään lomia. Tosin en tietokoneen ääreltä paljoa liikkunut seurustelemaan sisaruksieni kanssa. Deadlinet puskivat niskaan.
Takaisin Groningeniin palasimme ennen uutta vuotta, päästäksemme kokemaan miten siellä juhlitaan vuoden vaihtumista. Tiedostan, että Suomessa on tiukka lainsäädäntö ilotulitteisiin liittyen, mutta Alankomaissa ei varmaan ymmärretä käsitettä turvallisuus mitä tulee raketteihin. Thaimaassa uutta vuotta viettäneenä olen nähnyt päätöntä menoa, mutta Groningenin uusi vuosi oli jotain aivan odottamatonta. Kaduilla poltettiin järkyttäviä kokkoja aivan talojen vieressä ja raketteja ammuttiin kapeilla, autoja täynnä olevilla kaduilla. Kokemus oli huikea! Katselimme keskiyön ilotulituksen yksilasisen ikkunan takaa sisältä käsin, koska olimme unohtaneet hankkia tyttärelleni kuulosuojaimet sekä suojalasit. (Ylisuojeleva äitikö?) Seuraavan viikon ajan kadut olivat täynnä roskia sekä poltettuja kokkoja.
Lomien jälkeen koulua ei ollut jäljellä kuin viikkoja. Edessä oli vielä labratöitä, projektien palauttamista ja esitelmiä sekä yksi koe. Moduulinihan oli siitä mukava, että meillä ei ollut kuin kaksi koetta koko puolen vuoden aikana, mutta esitelmiä ja projektitöitä senkin puolesta. Vikojen viikkojen aikana olisin tahtonut viettää vielä aikaa tyttäreni kanssa nauttien Groningenista, mutta tässä vaiheessa ei enää vapaa-aikaa löytynyt. Työskentely onneksi hollantilaisten kanssa oli lopulta helppoa ja saimme hoidettua kaikki projektit loppuun valtavien paineiden alla. Yhteenotoilta ei vältytty ja tunnelma oli kireä loppua kohti, mutta ymmärsimme että olemme samassa veneessä samoilla paineilla, kun kaikki kurssit kaatuivat niskoihimme.
Hyvästelin tyttäreni paria viikkoa ennen kotiinpaluutani ja keskityin suorittamaan viimeiset opintoni loppuun sekä valmistautumaan Pariisi-Bryssel matkalle. Matkan jälkeen oli aika pakata kamat autoon ja todeta miten ihmeessä uusia tavaroita, vaatteita ja tuliaisia oli kertynyt niin paljon vajaassa puolessa vuodessa. Asunnon luovutus tapahtui kivuttomasti vuokranantajien osalta, mutta itselle jäi todella tyhjä olo, vaikka Suomessa odottikin vanha asunto. Ylitettyämme rajan ja päästyämme Saksan puolelle todellisuus alkoi iskeä, tämä ei ollut kotimme enää.
Suomeen päästyämme alkoi suoritettujen kurssien tulosten odottaminen.
Vihdoinkin, tänään (21.03.-19) näin blogia kirjoittaessa tulokseni opinnoistani saapuivat ja pystyn sanomaan, että vaihto-opiskelujaksoni on suoritettu. Opintojen kannalta olen onnellinen, että se on ohi, enkä lähtisi suosittelemaan Hanzen ammattikorkeakoulua lämmöllä. Antaakseni hieman armoa, yritän ymmärtää sen, että kurssi järjestettiin ensimmäistä kertaa päiväopintona, mikä tuottaa luonnollisesti ongelmia. Mutta samalla koulun ei pitäisi tarjota kurssia, jota ei ole organisoitu ja aikataulutettu kunnolla sekä opettajien olettaisi kääntävän luentojensa diat täysin englanniksi. Vaikka matkani oli mahtava, enkä vaihtaisi kokemuksiani koskaan pois, niin olen pettynyt Hanzen opetuksen laatuun erittäin paljon. Hanze otti kuitenkin huomioon kurssin huonon laadun ja tapasi opiskelijat avoimessa keskustelussa, missä kaikki pääsivät sanomaan mielipiteensä kurssin suoritustavasta. Toivottavasti tämä keskustelu auttaa seuraavia kurssille osallistuvia opiskelijoita.
Tämän takia palasin matkaltani takaisin Suomeen onnellisena ajatellen, että meillä on koulutuksen laatu ja organisointi kuitenkin ihmeen hyvää täällä Suomessa. Olin ylpeä koulustani ja siitä, kuinka meille on opetettu lähteiden oikeanlainen merkitseminen raportteihin ja meiltä löytyy hienot raporttipohjat koulujen puolesta, kommunikointi opettajien ja oppilaiden välillä toimii sekä aivan mahtava ja edullinen lounasmahdollisuus koulussa.
Mutta muuten, Groningen, Alankomaat… Sinne voisin palata koska vain uudelleen.
Ettei arkeen paluu tapahtuisi liian nopeasti, ilmoittauduin HAMKin ja kolmen ulkomailla sijaitsevan yliopiston järjestämään Carousel Week -projektiin ollessani vielä Groningenissa. Carousel Week järjestettiin maaliskuun lopussa ja nimensä mukaisesti se kesti viikon verran. Carousel Week mahdollisti siis tilaisuuden lähteä tutustumaan joko Ranskan, Unkarin tai Maltan yliopistoon. Viikolla toteutettiin kohdemaan tekniikan alaan liittyvä projekti yhdessä kohdemaan opiskelijoiden sekä muiden Carousel Week osallistujien kanssa. Itse päätin lähteä Maltalle.
Oma tietämykseni Maltasta oli hyvin pientä, enkä ollut koskaan ajatellut matkustavani tähän erittäin pieneen Euroopan maahan. Päädyin valitsemaan Maltan juuri tästä syystä. Projekti toteutettiin käyttäen Arduino Unoa sekä ohjelmistoa nimeltä Labview. Yksinkertaisesti selitettynä tarkoitus oli koodata näitä ohjelmia käyttäen automaattinen kastelujärjestelmä, joka mittaa maan kosteuden ja kastelee sitä säädettyjen arvojen mukaisesti.
Tämä viikko oli toteutettu todella hienosti! Ohjelmaa oli aamusta iltaan. Maltan yliopisto järjesti kuljetukset sekä tutustumiskäynnit mitä mielenkiintoisempiin nähtävyyksiin sekä yrityksiin. Lounaat tarjottiin koulun puolesta sekä hotellikustannukset jäivät mataliksi kiitos yliopiston tuen. Itse projektin parissa työskentelyä oli kaksi kokonaista päivää sekä perjantaina esitelmien viimeistelyä ja esitelmät. Toisin kuin Suomessa Maltassa ei pidetty virallisia kahvitaukoja sekä päivät olivat pitkiä, aamu kahdeksasta ilta viiteen. Mutta toisin kuin Alankomaissa Maltassa sentään pidettiin lounastauko ja lounaalla sai kunnon ruokaa, leivän sijasta. Ikäväkseni joudun sanomaan, että yliopiston tarjoama lounassalaatti oli matkani maistuvin ruoka. Maltan ruoka on hyvin yksinkertaista ja jopa hieman mautonta minun makuuni, joten en lähtisi suosittelemaan Maltaa minään kulinaristin unelmamaana. Maltalainen kani on silti kokeilun arvoista!
Pienestä koosta huolimatta Maltalla on paljon tarjottavaa. Uskon palaavani Maltalle, kun tyttäreni on vanhempi. Kävelykadut Maltalla ovat toistaiseksi liian pelottavat viettääkseni siellä rentoa lomaa tutustuen Maltan historiaan. Sekä toistaiseksi tyttäreni on myös liian nuori muistaakseen ja ymmärtääkseen historiasta mitään. Tästä matkasta käteeni jäi paljon uusia ystävyyksiä ympäri Eurooppaa sekä uusi maa mihin palata. (P.S. Malta tarjoaa mielenkiintoisia kursseja vaihto-opiskelijoille automaatioalaan liittyen.)
Ina Saarinen on toisen vuoden sähkö- ja automaatiotekniikan opiskelija HAMKista. Ina suoritti kuuden kuukauden vaihto-opiskelujakson Groningenissa, Alankomaissa.
