Neljä muotoilun toisen vuosikurssin opiskelijaa sai tehtäväkseen suunnitella ja valmistaa led-valopuvut Sibelius-fantasiaa varten. Kyseessä on Hämeenlinnan kaupungin vuosittain järjestämä, koko viikonlopun kestävä Sibelius-aiheinen tapahtuma, joka järjestettiin tänä vuonna kymmenettä kertaa. Tapahtumassa yhdistyvät erilaiset taiteen muodot, kuten musiikki, tanssi ja valo. Pääteos, jossa puvut nähtiin, esitettiin Hämeenlinnan torilla lauantaina 21.9.2019.
Projekti sai alkunsa, kun Sibelius-fantasian ohjaaja tiedusteli, olisiko HAMKissa kiinnostuneita opiskelijoita valmistamaan valopukuja parkour-esiintyjille. Neljä muotoilun opiskelijaa, Enna Paavilainen, Henriikka Peuramäki, Mari Lindfors ja Heidi Ylänen tarttuivat projektiin. Opiskelijat saivat toteutettavakseen esiintymisasut viidelle teoksessa esiintyvälle parkouraajalle. Asuissa hyödynnettiin EL-valonauhaa.
Ideoita Kalevalasta
Projektin alussa opiskelijat selvittivät valojen teknisiä mahdollisuuksia. Pian he myös tapasivat teoksen ohjaajan ja muuta työryhmää. Palaverissa keskusteltiin visuaalisesta ilmeestä, musiikista ja koreografiasta sekä määritettiin puvuille budjetti. Valoihin liittyvän tekniikan monimutkaisuus yllätti ryhmäläiset. Sopivien osien ja oikeanlaisten kytkentöjen selvittäminen vaati aikaa. Opiskelijat tilasivat valoista testikappaleen testataakseen sen toimivuuden sekä nauhan tarjoamat mahdollisuudet. Testauksen jälkeen he tilasivat loputkin valonauhat ja virtalähteet.
Tilausten saapumista odotellessa ryhmä työsti pukujen visuaalista ilmettä. He ammensivat ideoita Kalevalan tarustosta, sillä teoksen musiikiksi oli valittu Sibeliuksen sävellys Lemminkäisen paluu. Pohjapuvuiksi hankittiin valmiit urheiluvaatteet, jotka Hämeenlinnan Voimisteluseura kustansi. Kun kaikki pukujen osat olivat kasassa, opiskelijat alkoivat työstää nauhojen kiinnitystä. He pohtivat erilaisia vaihtoehtoja ja päätyivät ompelemaan nauhat käsin.
20 metriä käsin ommeltua valonauhaa
Työtä oli paljon ja kärsivällisyyttä koeteltiin, mutta lopputulos oli toimivin nauhojen muodostamien kuvioiden monimutkaisuuden kannalta. Yksittäinen asu sisälsi 20 metriä käsin ommeltua valonauhaa. Esiintyjät kävivät sovittamassa pukuja ja testailemassa niiden tekniikkaa ennen lopullista luovutusta. Esiintymispäivänä opiskelijat olivat apuna pukujen kanssa ja tsemppaamassa esiintyjäryhmää.
Projektiryhmässä mukana ollut Henriikka kertoo, että projekti opetti ajanhallintaa, ongelmanratkaisukykyä sekä ryhmätyöskentelyn taitoja. Lisäksi ollessaan mukana suurempaa työryhmää opiskelijat oppivat projektityöskentelyä yhteistyötahon kanssa. Myös valojen tekniikka tuli tutuksi projektin aikana. ”Päällimmäisenä siitä jäi mieleen, että jos projekti sisältää jotain erikoisosaamista, asiantuntija-apu olisi korvaamatonta ja säästäisi rutkasti aikaa”, Henriikka mainitsee.
Ainutlaatuinen kokemus
Henriikka kuvailee, kuinka ensimmäinen sovitus esiintyjäryhmän kanssa inspiroi opiskelijoita valtavasti, kun he näkivät vilauksen siitä, miltä lopputulos tulisi näyttämään. Valot pimeässä huoneessa olivat vaikuttavat. Esiintyjien positiivinen energia tarttui projektiryhmään ja antoi lisäboostia projektin loppuun työstämiseen. Opiskelijat innostuivat myös ottamaan valmiista puvuista studiokuvat, joista he saivat materiaalia omiin portfolioihinsa. ”Tottakai myös itse esitys oli kokemuksena ainutlaatuinen ja oli hienoa nähdä oma työnjälki teoksessa ja lopullisessa esiintymisympäristössä!”, Henriikka kuvailee fiiliksiään teoksen esityksen jälkeen.
Kuvat: Mari Lindfors
