Hanketoiminta on opintojen edetessä näyttäytynyt itselleni aihepiireiltään monipuoliselta työllistäjältä. Pääsin työntämään oman lusikkani soppaan kuukauden mittaisen projektityön merkeissä syyskesällä 2018, kun olin projektiharjoittelijana Hämeen ammattikorkeakoulun koordinoimassa Uusiutuva metsäyrittäjä -hankkeessa.
Harjoittelu ei ollut tavanomaisin laatuaan. Työtunteja minulle oli varattu kuukauden edestä, ja työsuhde solmittiin toukokuun alkupuolelta syyskuun puoliväliin asti. Päätehtävä oli olla mukana ja mahdollistaa hankesuunnitelman mukaisen metsätapahtuman järjestäminen Pohjois-Suomeen yhdessä paikallisten metsätoimijoiden kanssa. Tapahtuman tarkoituksena oli antaa yrittäjille mahdollisuus esitellä ja markkinoida palveluitaan metsänomistajille, sekä verkostoitua keskenään. Tapahtumajärjestämisestä kokemusta muualta omaavana olin innoissani päästessäni soveltamaan jo opittuja taitoja oman alan töihin (vaikka metsäasiat eivät agrologeille ehkä kaikessa yksityiskohtaisuudessaan koulussa avaudukaan).
Työt pystyin aikatauluttamaan hyvin omien menojeni mukaan. Muutamaa kokousta lukuun ottamatta työskentelin pääosin kotoa käsin. Toisinaan vastailin työsähköposteihin tai -puheluihin kauppareissulla, ja ensimmäiseen etäkokoukseen osallistuin tien päällä Helsingistä – työasemani kulki läppärirepussa hyvin mukana. Suuri osa työstäni olikin viestintää ja tapahtuman ”lankojen” pitämistä omissa käsissä, sekä työn etenemisen raportoimista hankkeen projektipäällikölle.
Toukokuun puolella aika kului suunnittelutyöryhmää kooten – puhelinsoittoja yrittäjälle toisensa perään, sekä sähköposteja kiinnostuneille. Työryhmä saatiin kasaan, ja hyvissä ajoin ennen juhannusta ehdimme kokoontua pariin otteeseen suunnittelemaan tapahtumaa ja sopimaan alustavasti tehtävänjaosta. Tapahtumalle piti saada paikka, sinne piti saada osallistuvia yrittäjiä, sekä ihmisiä paikalle. Maksut, mainokset, mahdolliset sponsorit/yhteistyökumppanit, paikka, ilmoitukset tapahtumasta, työnäytökset, ohjelma – tässä vain muutamia asioita, joita suunnittelupalavereissa mietittiin, ja joita tapahtuman järjestämisessä tulee ottaa huomioon.
Yrittäjien suhteet auttoivat tapahtumapaikan saannissa, ja tapahtuman päivämäärä lyötiin lukkoon syyskuun loppupuolelle. Juhannukselta suunnittelutyöryhmän toimintaan otettiin heinäkuun mittainen tauko yrittäjien viihtyessä pääosin metsässä, ja osan suunnittelutyöryhmästä pitäessä hieman myös lomaa. Tehtävänä oli levittää tietoa tapahtumasta ja rekrytä uusia yrittäjiä mukaan, jos metsä- tai koneyrittäjistä ehdokkaita tulisi vastaan.
Elokuun alussa tapahtuma alkoi lähentyä jo kiihtyvällä tahdilla, joten työryhmässä alettiin pohtia kovasti jo tapahtumapäivän käytännön järjestelyitä. Sain tehdäkseni infosähköpostin osallistuville yrittäjille, tapahtuman mainokset nettiin sekä tienvarsikyltit. Olen oppinut, että tapahtumia järjestäessä on aina syytä varautua johonkin viime hetken viivästykseen, enkä ollut nytkään väärässä: syyskuun alkupuolella erään graafisen materiaalin väsääminen katkesi siihen, kun tietokone nappasi päivityksen yhteydessä itsensä täyteen viruksia. Näitä selvittäessä vasta taustaltaan maalatut tienvarsikyltit ehtivät tietenkin tuona iltana kastua sateessa (olivat kuivamassa parvekkeella), ja seuraavana aamuna yksi suunnittelutyöryhmäläinen oli tulossa hakemaan niitä! Alkuyö menikin sitten kylttejä kuivatessa ja niihin tekstejä maalatessa. Kaikki oli kuitenkin naulaamista vaille valmista aamuun mennessä! Sain tuosta päivästä ehkä pari harmaata hiusta, mutta pian koko juttu ei jaksanut kuin naurattaa. Tietokonekin saatiin kuntoon parin päivän väännöllä, ja kesken jääneet työt saatiin hoidettua kunnialla loppuun.
Tapahtumaviikonlopun tullen telttojen pystytykset ja muut valmistelut käytiin hoitamassa jo perjantaina, tapahtuman ollessa lauantaina. Onneksemme päätimme pystyttää teltat sisätiloihin, sillä lauantain myrskytuulet olisivat tehneet oloista melko haasteelliset ulkona, ainakin aamupuoleen. Kehno sää verotti hieman kävijöitä, mutta päivän ständeilyt ja kierrokset työnäytöskohteilla menivät hyvin, ja tunnelma tapahtumassa oli mukava! Tapahtumaan osallistuneiden yrittäjien puheista päätellen heille jäi kiinnostus järjestää vastaavanlainen tapahtuma uudestaan ensi vuonna.
Tämä hieman erilainen harjoittelu Uudistuva metsäyrittäjä -hankkeessa tutustutti minua metsäalan yrityksiin ja alan yritystoimintaan alueella. Se myös nosti arvostusta omaa työtä kohtaan, ja antoi ammatillista itseluottamusta tämäntyyppisiin tehtäviin liittyen. Sain vahvempaa käsitystä omista taidoistani, ja toisaalta paljon myös siitä missä asioissa ja miten voin taitojani kehittää. Kiinnostukseni hankkeita ja projekteja kohtaan kasvoi harjoittelun aikana, ja toivonkin saavani vielä työskennellä joskus näiden parissa.
Saska Salo, terminaalivaiheen agrologiopiskelija, OAMK
