Opiskelijoiden hyvinvoinnin edistäminen on pitkäjänteistä ja laaja-alaista työtä. Toisella asteella sitä ohjaa opiskeluhuoltolaki, jonka mukaan yhteisöllinen opiskeluhuoltotyö kuuluu kaikille oppilaitoksen toimijoille. Myös meillä Tredussa kaikissa toimipisteessä on oma yhteisöllinen opiskeluhuoltoryhmä, joka koostuu opiskeluhuollosta vastaavasta koulutuspäälliköstä, terveydenhoitajasta, psykologista, kuraattorista, erityisopettajasta, opinto-ohjaajasta sekä opettajien, opiskelijoiden ja huoltajien edustajista. Nämä isot, moniammatilliset ryhmät kokoontuvat vähintään neljästi vuodessa.
THL:n tavoitteet yhteisölliselle opiskeluhuoltotyölle ovat mittavat; tulee edistää opiskelijoiden oppimista, hyvinvointia ja sosiaalista vastuullisuutta, tukea vuorovaikutusta, osallisuutta sekä oppimisympäristön terveellisyyttä, turvallisuutta ja esteettömyyttä. Opiskeluhuoltoryhmän haastavana tehtävänä on sovittaa valtakunnalliset, alueelliset, oppilaitoksen ja jokaisen toimipisteen erilaiset tavoitteet yhteen ja muuttaa ne pitkäjänteiseksi hyvinvointityöksi. Toimiakseen tehokkaasti yhteisöllinen opiskeluhuoltotyö edellyttää saumatonta yhteistyötä ja vahvaa yhteistä tahtotilaa.
Moniammatillinen käsi kädessä kulkeminen ei ole aina yksinkertaista. Yhteisöllisten opiskeluhuoltoryhmien kokousten asialistat ovat täynnä ja kokouksista tulee herkästi ahdistavaa pakkopullaa, kun tehtävää on paljon eikä aikaa toteuttamiselle löydy. Pakollisuus lisää paineita ja jos oppilaitoksella ei ole muita kokonaisvaltaisia väyliä opiskelijahyvinvoinnin edistämiselle, yhteisöllisestä opiskeluhuoltotyöstä tulee paha kakku, joka ei motivoi tarttumaan työhön. Ja näin oppilaitoksen paras hyvinvointivaikuttamisen areena menetetään.
Mistä yhteisölliseen opiskeluhuoltotyöhön saisi säkenöintiä ja vetovoimaa? Mistä löytää lisää motivaatiota ja innostusta toimia aidosti yhdessä oppilaitosyhteisön kehittämisen eteen?
Yksi suunta uudelle voisi olla lähestyä yhteisöllistä opiskeluhuoltotyötä sosiokulttuurisen innostamisen näkökulman kautta ja ottaa ideoita toiminnan kehittämiseen innostamista aktiivisesti hyödyntävän taidekasvatuksen kentältä. Sosiokulttuurisen innostamisen tietoperusta löytyy sosiaalipedagogiikasta. Leena Kurjen mukaan sosiokulttuurinen innostaminen on ihmisten vuorovaikutusta toisiin, sosiaalisten verkostojen aktivointia sekä tunteiden herättelyä, joka tähtää maailmankuvan avartumiseen. Kurjen mukaan innostamisella voidaan tukea ryhmää tämän suunnitellessa ja toteuttaessa toimintaympäristöään parantavaa toimintaa ja sillä voidaan edistää integroitumista yhteisöön. Sosiokulttuurinen innostaminen tavoittelee myös laadukasta kommunikaatiota ja antaa tukea oppimiseen, päätöksentekoon ja dialogiin.
Ehkä ensi kerralla voisi kohtaamisen merkityksellisyyden nostaa suunnittelun keskiöön, ottaa toiminnallisuutta kokouskäytäntöihin, mennä neuvottelutilasta työsaliin tai vaikka ottaa innostajan kokouksen fasilitaattoriksi? Ottamalla sosiokulttuurisen innostamisen elementit käyttöön voisi pakkopulla muuttua halutuksi herkuksi ja innostamisen kautta yhteisöllisen opiskeluhuoltotyön toimijoita voisi tukea sitoutumaan omaan toimintaympäristöönsä ja toisiinsa uudella tavalla, aidon dialogin ja jakamisen hengessä.
Lähteet
Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ®
Toisella asteella toimien – opas oppilaitoksen opiskeluhuoltoryhmälle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Ohjaus 10/2019. THL_Ohjaus_2019_010_Toisella_asteella_toimien (julkari.fi)
Kurki, Leena: Sosiokulttuurinen innostaminen: Muutoksen pedagogiikka. Tampere. Vastapaino, 2000.
Kansalaisyhteiskunta.fi Sosiokulttuurinen innostaminen: keskeisiä käsitteitä – Kansalaisyhteiskunta
Laura Sariola, projektipäällikkö, Tampereen seudun ammattiopisto Tredu
