Kuuntele, kiitä ja kannusta, on tuttu sanaparsi. Hymy huomataan. Hyvän huomenen toivotus ei ole kohtuuttoman vaikea hyvinvoinnin tukemisen tapa. Vapaaehtoistyö ei kuulu työpäiviin, mutta sen sisar avuliaisuus vaikuttaa positiivisesti työyhteisössä. Hyvä työkäyttäytyminen sisältää edellisten asioiden lisäksi reiluutta ja huomaavaisuutta, avointa ja rehellistä vuorovaikutusta, erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä sekä luottamusta. Teemme joka päivä hurjan määrän päätöksiä, ja välillä mietitään kuka päättää ja kenenkä puolesta. Pitäisikö työhyvinvointia katsoa organisaation, yksilön vai yhteisön näkökulmasta? Voiko työhyvinvointia tuntea ja tehdä ylipäätään yksin? Minkä verran työntekijä itse päättää, ovatko päätökset hyvinvointia tukevia vai eivät. Jokainen päätös voi olla, ja tulisi olla, työhyvinvointipäätös.
Hyvinvointi työssä ei synny itsestään
Työhyvinvointi on noussut vahvasti otsikoihin. Monilla aloilla on työntekijän markkinat, kun ammattitaitoisia työntekijöitä ei ole tarpeeksi saatavilla. Yritykset ovat vastuullisia, esihenkilöiden koulutusta on lisätty ja myös ammattiliitot ovat nostaneet enemmän esille niin sanottuja pehmeitä arvoja. Tiedetään, että hyvinvoiva ja työhönsä sitoutunut työntekijä on tuottoisa, ja pystyy paremmin vastaamaan organisaation tavoitteisiin laadukkaasti. Ei siis ihme, että moni organisaatio satsaa työhyvinvointiin. Niin myös meidän organisaatiomme, ammatillinen oppilaitos Vamia Vaasassa. Vamialla olemme aloittaneet työhyvinvointikoulutukset johdosta. Väitetään, että hyvinvoivat johtajat tuottavat hyvinvoivaa henkilökuntaa. Työhyvinvointi tarvitsee hyvää, inhimillistä johtamista, jotta se kehittyy oikeaan suuntaan. Hyvinvointi työssä ei synny itsestään, vaan sen eteen on jokaisen työntekijän tehtävä töitä. Se on tahtotila, joka tarvitsee sitoutumista ja tekoja. Hyvinvoivasta henkilökunnasta säteilee energiaa ja hyvinvointia asiakkaille, ja tämä säteily lisää tutkitusti organisaation tuloksellisuutta. Työhyvinvoinnin tulisi olla jokaisen organisaation strateginen tavoite. Vietämme noin kolmasosan päivästä työpaikalla. Työpäivällä on siis merkitystä.
Opetusalalla on tehty töitä hartiavoimin uupumisen partaalle asti, on joustettu ja sovellettu. On kohdattu paljon epätietoisuutta, epävarmuutta ja stressiä. Ei siis mikään ihme, että olemme heränneet yksittäisinä henkilöinä, työyhteisöinä sekä organisaatioina hyvinvoinnin oven takana. On aika avata ovi ja lähteä miettimään, mistä hyvinvointi sekä työhyvinvointi koostuvat, ja millaisia asioita haluaisimme tuon oven takaa löytää.
Pienienkin valintojen vaikutus voi olla suuri
Työhyvinvointi on jokaiselle yksilöllinen tunnekokemus, joka muodostuu työyhteisössä. Se on paljon muutakin kuin tyky-toimintaa, liikuntaseteleitä ja järjestettäviä liikuntatapahtumia. Me jokainen tulemme työpaikalle omista lähtökohdistamme erilaisten elämän- ja terveystilanteidemme kanssa. Saamme eri asioista työniloa ja merkityksellisyyttä. Suhtaudumme asioihin eri tavoin ja tulkitsemme niitä eri tavoilla. Yksilölliset kokemukset ja toimintatavat kuitenkin peilaavat ja vaikuttavat koko työyhteisöön. Työhyvinvointipäätös voi olla tietoinen valinta, miten suhtautua ja käyttäytyä työkaveriaan/esihenkilöään/työntekijäänsä kohtaan. Pienikin työhyvinvointipäätös voi vahvistaa turvallisen ja myönteisen työhyvinvointia edistävän ilmapiirin syntymistä.
Kiitos Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Liisa Puskalalle sloganista ”jokainen päätös on työhyvinvointipäätös”.
Anu Ylikahri, pedagoginen kehittäjä, Vamia (Vaasan toisen asteen ammatillinen oppilaitos)
