Valtaojien kaivuu on ja on ollut osa maa- ja metsätalouden toiminnan mahdollistavaa vesienhallintaa, peruskuivatusta. Suomessa valtaojista ja niiden kunnossapito- ja peruskorjaushankkeiden toimeenpanosta, toteutuksesta ja seurannasta vastaa nykyisin ojitusyhteistöt. Hankkeiden toteuttaminen edellyttää laajaa tietopohjaa, eikä ojitusyhteisöjen jäsenillä ei välttämättä ole resursseja sen kartuttamiseen.
Suomessa on tuhansia sotien jälkeen perustettuja ojitusyhteisöjä, joiden jäsenistö muodostuu ojista hyötyvistä maanomistajista. Ojitusyhteisöjen toiminta voi kuitenkin olla hiipunut, jopa niin paljon, etteivät niiden jäsenet, ojista hyötyvät kiinteistöt, edes tiedä kuuluvansa ojitusyhteisöön, saati tiedä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan yhteisön toiminnassa. Ojitushankkeille ja ojien kunnostukselle olisi kuitenkin tilausta, sillä ojaverkostot ovat monin paikoin huonossa, ojia on kunnostettu yleisesti ottaen liian vähän, eikä ojitusyhteisöjen toiminta ole kaikkialla aktiivista. Muuttunut ympäristö aiheuttaa omat paineensa ojien kunnostukseen.
Ojitus vaikuttaa moneen ja ojitushankkeiden läpivienti edellyttää laajaa tietopohjaa
Ojituksella ja ojien kunnostuksella on monenlaisia vaikutuksia vesivaroihin, ympäristöön ja moniin eri toimijoihin ja kaikki vaikutukset tulisi hankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa ottaa huomioon. Ojien kunnostus ja muut vesitalouteen liittyvät toimenpiteet vaikuttavat alapuolisiin vesistöihin ja siksi vesitalouden hankkeissa lähtökohta pitäisi olla koko valuma-alue. Ilmastonmuutoksen myötä muuttuva ympäristö ja sääolosuhteet aiheuttaa omat haasteensa vesienhallintaan ja niin kuivuuteen kuin lisääntyviin tulviin tulee varautua. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on yksi tekijä, joka pitää myös vesienhallinnan toimenpiteissä ottaa huomioon. Luontopohjaiset ratkaisut, ja luonnonmukaisen peruskuivatuksen menetelmät, kuten kaksitasouomat, kosteikot ja luonnonmukaiset padot, voivat säilyttää luontoarvoja tai jopa parantaa niitä. Vesi koskettaa monia toimijoita ja ojitushankkeet ovatkin usein yhteistyön tulos. Joskus erilaiset näkemykset voivat aiheuttaa ristiriitoja ja rakentavan yhteistyön luominen on tärkeä osa ojitushankkeiden onnistumista.
Ojitushankkeiden ja muiden vesitaloushankkeiden suunnittelu ja läpivienti vaatii siis monipuolista osaamista ja ymmärrystä vesienhallinnan eri vaikutuksista, vesienhallintaa säätelevistä lakipykälistä, tietoa rahoituskanavista ja hankkeiden hallinnoimisesta ja laajaa ja rakentavaa yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, joita hankkeet koskettavat. Ojitusyhteistöjen jäsenillä ei välttämättä ole vaadittavaa osaamista tai mahdollisuutta siihen perehtyä, jolloin ojaisännöitsijän toimenkuva vastaa tähän tarpeeseen.
Vesitalousisännöitsijän oppaasta tukea ja tietoa
Vesitalousisännöitsijän oppaan päivitetty painos vastaa ojaisännöitsijän tiedontarpeisiin ja antaa kattavan kuvan myös kaikille muille siitä, mistä kaikesta ojitushankkeissa tulisi olla tietoinen, oli kyseessä sitten nukuksissa olevan ojitusyhteisön aktivointi, ojitukseen liittyvä viranomaisyhteistyö, avustus- ja tukimahdollisuudet, kustannusten jako ojituksesta hyötyvien kesken, uomien mitoituksen määrittäminen tai maanrakennustöiden kilpailutus. Ojitushankkeiden lisäksi ojaisännillä voi olla vesienhallinnan asiantuntijana rooli erilaisissa vesistökunnostushankkeissa hankevetäjänä, suunnittelussa tai toimenpiteiden seurannassa.
Kirjoittaja Elina Sauvola, OLO – Opintaan lisää ojista -hankkeen projektityöntekijä
Vesitalousisännöitsijän opas, 2. päivitetty painos: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/186084/Opas%2010%202022_2_painos.pdf?sequence=12
Kuva: Miehet kaivavat ojia käsin vuonna 1929. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma
