Maa- ja metsätalousministeriön, Salaojayhdistyksen ja Tapion yhteistyönä laadittiin vuosina 2019-2020 maa- ja metsätaloudelle uusi strategia vesien tilan parantamiseksi. Oli kulunut 20 vuotta maa ja metsätalousministeriön ja Salaojayhdistyksen tuottaman peltojen kuivatustilan parantamista koskevan strategian laatimisesta. Uudessa strategiassa yhteistoiminnan kehittämiselle valuma-aluetasolla asetetaan suuri painoarvo.
Luonnonmukaiset menetelmät tavoitteena
Työryhmä kävi lävitse, mitkä ovat tulevaisuuden haasteet maa- ja metsätalouden kuivatuksen kannalta ja mitkä vesiensuojelun kannalta olennaiset ja tärkeät tekijät pitää ottaa huomioon. Samoin arvioitiin, minkälaisia vesiensuojelumenetelmiä maa- ja metsätaloudessa on mahdollista hyödyntää tulevaisuudessa yhteisesti.
Ilmaston muutos nähtiin erittäin tärkeänä ottaa huomioon ja siltä pohjalta lähdettiin miettimään kokonaisuutta, mitä tutkimustarpeita on, mitä tarvitaan koulutuksen osalla sekä mitä tarpeita kuivatukseen liittyen on molemmilla sektoreilla. Huomiota kiinnitettiin myös käynnissä oleviin tutkimushankkeisiin, mitä on nyt saatu aikaan.
Luonnonmukainen vesirakentaminen on jo pitkään ollut tutkimuskohteena. Vesiensuojelumenetelmien ja vesirakentamisen kehittämisessä on pyritty matkimaan luonnossa tapahtuvaa uoman muodostumista, miten luonnossa vesi virtaa. Toiminnassa on haluttu korostaa luonnonmukaisuutta ja on laadittu ohjeita luonnonmukaiseen vesirakentamiseen, mutta menettely ei ole yleistynyt toivotulla tavalla koko 2000-luvun aikana. Luonnonmukaisia menetelmiä ovat ojien mutkittelu, erilaiset patorakenteet, kaksitasouomat, ojaluiskien vahvistusrakenteet sekä veden virtauksen hidastamiseen ja sen säätelymahdollisuuksiin perustuvat rakenteet.
Tulevaisuudessa on tarvetta kehittää menetelmiä, millä voitaisiin parantaa vesien luontaista ja hallittua viivyttämistä ja säätelyä valuma-alueella. Yhteisesti voitaisiin miettiä, missä on mahdollista viivyttää ja varastoida vettä ilman, että siitä aiheutuu kohtuutonta haittaa maa- tai metsätaloudelle. Tulevaisuudessa vesien varastointia tarvitaan ilmastonmuutokseen liittyen peltojen kasteluun nykyistä huomattavasti enemmän. Olisiko meidän mahdollista miettiä yhteistuumin valmiiksi sellaisia kohtia maastosta, joihin voitaisiin varastoida vettä tulvajakson aikana ja hyödyntää sitä esimerkiksi kuivien jaksojen aikana kastelun tarpeen mukaan.
Hallittuun vesien viivyttämiseen liittyy myös esimerkiksi vesien johtaminen suojelualueille tai metsätalouden ulkopuolelle jääville heikkotuottoisille alueille. Toimenpiteellä on suuri vesiensuojelullinen merkitys ja toisaalta toimenpide parantaa suojelusuon ojitusten johdosta kuivahtaneen elinympäristön tilaa.
Uusi strategia korostaa yhteistoiminnan merkitystä
Tärkeä esiin noussut asia oli eri toimijatahojen yhteistoiminnan kehittäminen valuma-aluetasolla. Yhteisesti todettiin, että tähän saakka on eletty hyvin pitkälti erillämme maatalouden ja metsätalouden vesien hallinnan ja vesiensuojelun osalta. Vaikka maatila koostuu pellosta ja metsästä, silti metsää ja peltoa käsitellään ja tuetaan hyvin eri tavalla ja erilaisilla rahoitusmekanismeilla. Nyt haluttiin tarkastella, voitaisiinko yhdistää pellolla ja metsässä tapahtuvaa toimintaa ja luoda sellaiset puitteet, että voisimme tiivistää yhteistyötä valuma-aluetasolla enemmän. Tiiviimpi yhteistoimintaverkosto ja vuoropuhelu maa- ja metsätaloustoimijoiden sekä muiden toimijoiden välillä toisi mahdollisuuden hyvään vesiensuojeluun liittyvään tietojenvaihtoon yhteisen valuma-alueen eri osissa. Yhteistyön etuna olisi, että vesiensuojelurakenteet pystyttäisiin valuma-alueella miettimään mitoitukseltaan toimiviksi.
Avointen paikkatietoaineistojen ja laserkeilausaineiston hyödyntämisestä on jo tällä hetkellä hyviä kokemuksia suometsänhoitohankkeen suunnittelussa. Laserkeilausaineistosta tuotetun tarkan korkeusmallin avulla ojien kunnostuksen suunnittelu tarkentuu ja muun muassa vesiensuojelurakenteet voidaan mitoittaa täsmällisemmin sekä sijoittaa tarkoituksenmukaisiin paikkoihin. Tavoitteena on myös kehittää menetelmää, jolla ojituksen suunnittelija laserkeilausaineistoa ja paikkatietotyökaluja hyödyntäen pystyy tunnistamaan suunnitelma-alueeltaan ennakkoon ne ojat, jotka edellyttävät kunnostamista ja siten täsmentämään suunnitelmaansa. Kokonaisuutena tavoitteena on hyödyntää ja kehittää uusia kartoitusmenetelmiä, kuten kaukokartoitusta, tekoälyä ja koneoppimista vastaamaan vesitaloussektorin tarpeita. Paikka¬tietotyökalujen jatkuva kehittäminen takaa tuotettujen, entistä tarkempien aineistojen paremman hyödyntämisen.
Opitaan ojista -hankkeella pilotoidaan yhteistyöverkostoa
Hämeen ammattikorkeakoulun vetämällä Opitaan ojista -hankkeella tavoitteena on laatia ja pilotoida yhteistoimintaan toimintamalli. Pilottikohteena voi olla esimerkiksi jonkin valtaojan valuma-alue. Pilottikohteella metsä- ja maatalouden toimijat yhdessä ojaisännöitsijän kanssa kutsuvat valuma-alueen maanomistajat keskustelemaan yhteisistä tavoitteista ja yhteistyön muodoista.
Hankkeen toimijat tekevät alueelle suunnitelmaluonnoksen, jossa hyödynnetään olemassa olevia paikkatietoaineistoja sekä valuma-alueella sovellettavia suunnittelutyökaluja. Suomen metsäkeskuksen verkkosivujen karttapalveluun on koottu mittava joukko laadukkaita paikkatietoa ja laserkeilausaineistoja hyödyntäviä työkaluja, joita metsätoimija tällä hetkellä hyödyntää suunnittelussaan. Hankkeessa laajennetaan näiden työkalujen hyödyntämistä koskemaan koko valuma-alueen suunnittelua. Tähän yhdistetään maataloudessa käytettävien paikkatietotyökalujen hyödyntäminen.
Alustava suunnitelmaluonnos esitellään yhteisessä tilaisuudessa ja siihen on kaikkien osapuolten mahdollista vaikuttaa ja tehdä ehdotuksia sisällöstä. Tavoitteena on tuottaa valuma-alueelle yleissuunnitelma, jolla parannetaan eri toimintojen ja elinkeinohaarojen tarpeita. Lopputuloksena tuotetaan kokonaisvaltainen valuma-alueen vesienhallintasuunnitelma. Suunnitelma sisältää käytännön toimenpide-ehdotuksia, joissa suositaan luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmiä.
Hankkeella laaditaan kokemusten perusteella yksityiskohtainen kuvaus, toimintamalli siitä, keitä samalla valuma-alueella olevia toimijoita pitää edellä kuvatussa suunnittelussa osallistaa, miten ja millaista yhteistyötä heidän tulisi tehdä ja millaiseen lopputulokseen päästä. Yhteistyö mahdollistaa kokonaisratkaisun valuma-alueen vesienhallinnasta ja sen avulla voidaan sovittaa yhteen maa- ja metsätalouden kuivatustoimenpiteet sekä vesiensuojelurakenteet kustannustehokkaasti siten, että niiden hyöty on mahdollisimman suuri. Toimintamalli laaditaan oppaan muotoon ja se sisältää askelmerkit suunnittelun eri vaiheista. Toimintamallia voidaan laajentaa koskemaan myös alueen kaikkia toimijoita tarpeen mukaan.
Samuli Joensuu
Kirjoittaja on koulutukseltaan maa- ja metsätaloustieteiden tohtori ja toimii Tapio Oy:ssä vesiensuojelun johtavana asiantuntijana
