Saukko (Lutra lutra) kuuluu Myllyojan vakituiseen eläimistöön ja niitä liikkuu koko uoman matkalla aina Lehijärvestä Sammon asuinalueen latvoille asti – myös Leteenojan haarassa ne vierailevat epäsäännöllisen säännöllisesti. Ylimmät havaintoni ovat Sammon K-Marketin takaa Sammonsuolta.
Säännöllisiä ”hajupostipaikkoja” on uoman varrella useita, mutta helpoimmin saukon jätökset löytää Myllyojan asuinalueelta Kuokkamaalle menevän kevyenliikenteen puisen sillan alta alavirtaan katsottuna vasemmalta puolelta. Hajupostipaikka on saukkojen viestintään käyttämä ”Whatsapp tai Facebook”, jonne ne tekevät kulkiessaan jätökset, joiden perusteella seuraava tietää kuka täällä on kulkenut ja milloin. Hajupostipaikat ovat hyvin vakiintuneita ja pisimmät omat havaintosarjani ovat Tuusulanjoelta, jossa saukot ovat käyttäneet samaa paikkaa yli 25 vuotta.
Ravinto koostuu ruokailujälkien ja jätösten perusteella alajuoksulla pääosin kaloista, mutta yläjuoksulla ravinto muuttuu sammakko painotteiseksi, koska kaloja ei ole juuri ollenkaan. Sammon asuinalueella olevilla altailla saukot käyvät pyydystämässä sammakoita etenkin talvisin, mutta näköhavaintoja niistä ei juurikaan saada, koska saukko liikkuu yleensä yöaikaan. Lisäksi saukoille on tyypillistä, että ne kiertävät jatkuvasti koko elinpiirillään, joten yleensä ne palaavat samaan paikkaan noin kahden viikon välein.
Parhaiten saukkojen jälkiä on mahdollista nähdä Myllyojalla sydäntalvella tammi-helmikuussa, jolloin uoma on pääosin jäässä ja lumessa näkee usein juoksujälkiä ja liukumisia. Kesäisinkin jälkiä löytää hajupostipaikkojen tuntumasta, kun vesi laskee alas ja rantalietteikköä tulee näkyviin.
Tietoni Myllyojan saukoista ulottuu yli 20 vuoden taakse, kun muutimme asumaan Hirsimäkeen ja lähiretket suuntautuivat usein tämän yllättävän rauhallisen ja monimuotoisen uoman varteen. Myllyojan uoma on kapea ja siksi näköhavaintoja on todella vaikeaa tehdä saukoista. Yleensä alueella liikkuu yksinäinen uros tai naaras, jotka ovat lähes aina liikkeellä yöllä ja pentuehavaintoja on kertynyt vain yksi, jolloin naarasta seurasi yksi saman vuoden poikanen. Poikaset ovat niin uteliaita, että ne eivät jaksa pysytellä koko päivää piilossa vaan liikkuvat myös päivällä, jolloin emokin joutuu seuraamaan poikasten edesottamuksia. Vain yhden kerran olen törmännyt saukkoon, josta näin vain vilauksen ja sen jälkeen veteen tulevat ilmakuplat, kun se sukelsi karkuun alavirtaan.
4.4.2024 noin 1,5 vuorokautta lumisateen jälkeen tein jälkitarkastuksen koko uoman mitalta. Yläjuoksulta löysin vain vanhempia, mutta tämän talvisia jätöksiä. Alajuoksulta Nihattulasta löysin tuoreita jälkiä ja saukko oli saanut saaliiksi ison särkikalan – todennäköisesti lahnan, jonka se oli syönyt hyvin tarkkaan rantapenkalla.
Saukon edesottamuksia on helppo seurata Myllyojalla, joten suosittelen talvista retkeilyä perheen kanssa jokivarressa, ja kun kokemusta karttuu, niin kesäisinkin onnistuu löytämään jälkiä ja jätöksiä.
Arto Pummila, Metsähallitus, Luontopalvelut
