Metsätalouden vesiensuojelun kehittämiseen on panostettu viimeisten lähes kolmen vuosikymmenen aikana voimakkaasti. Panostusta tarvitaan edelleen, jotta hyvät käytännöt näkyisivät arkipäivän toiminnassa ja vesiensuojelurakenteiden suunnittelijat hyödyntäisivät täysimääräisesti nykyaikaisia verkossa vapaasti käytettävissä olevia paikkatietoaineistoja. Kunnostusojituksen toteuttaminen yhteishankkeena parantaa mahdollisuutta vesiensuojelun kokonaisvaltaiseen suunnitteluun.
Metsäojituksen tavoitteena on vesitalouden säätelyn avulla tuottaa puuston lisäkasvua. Suomessa on ojitettu metsätaloutta varten soita ja ohutturpeisia kivennäismaita kaikkiaan yli 5 miljoonaa hehtaaria. Metsäojituksen hyvät tulokset tunnetaan. Tällä hetkellä vajaa viidennes valtakunnan hakkuupotentiaalista on ojitetuilla turvemailla. Kunnostusojituksella pidetään yllä puuston kasvun kannalta optimaalista vesitaloutta.
Kunnostusojitusta pidetään vesistökuormituksen kannalta vaikutuksiltaan merkittävimpänä metsätaloustoimenpiteenä. Tästä syystä vesiensuojelun merkitys on korostunut. Turhaan ei korosteta myöskään vesiensuojelurakenteiden oikean mitoituksen merkitystä. Uusien paikkatietoaineistojen hyödyntämisellä suunnittelun apuvälineenä on tärkeä merkitys lopputuloksen kannalta. Julkisin varoin kerättyjen paikkatietoaineistojen vapautuminen yleiseen käyttöön on parantanut selvästi ojitus- ja vesiensuojelusuunnitelmien laatimismahdollisuuksia. Esimerkiksi maanmittauslaitoksen tuottamista laserkeilausaineistoista muodostettavia entistä tarkempia korkeusmalleja voidaan hyödyntää peruskuivatuksen tarkentamisessa, vesien johtamisessa ja erityisesti vesiensuojelurakenteiden mitoituksessa ja sijoituksen optimoinnissa.
Vuosikymmenten kokemus metsäojitustoiminnasta osoittaa, että toimivin ratkaisu ojien kunnostamiseen on usean tilan yhteistyönä toteutettu yhteishanke. Toki poikkeustapauksiakin on, mutta parhaiten toimiva ja yksikkökustannuksiltaan kokonaisedullisin tapa on toteuttaa hanke ”kerralla kuntoon – periaatteella”. Valuma-alueen näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että ideaalitapauksessa esimerkiksi yhden valtaojakokonaisuuden alueella hoidetaan turvemaiden harvennushakkuut, mahdolliset ojien kunnostamiset ja jopa tarvittavat lannoitukset samalla kertaa suometsien hoitohankkeen yhteydessä. Tällöin muun muassa vesiensuojelurakenteet pystytään mitoittamaan paremmin oikean kokoisiksi ja sijoittamaan ne toimivuuden kannalta oikeaan paikkaan. Tällöin myöskin nykyaikaisista suunnittelun apuvälineistä ja paikkatietoon perustuvista aineistoista saadaan maksimaalinen hyöty. Tähän kokonaisuuteen voidaan hyvin liittää myös maatalouden viljelysvaltaojien perkaus ”koko kylän yhteishankkeena” silloin, kun olosuhteet kokonaisvaltaiselle suunnittelulle ja toteutukselle muutoin ovat otolliset.
Kun maaston pinnanmuotoja analysoimalla tuotettu paikkatieto pintaveden virtausreiteistä yhdistetään muuhun huuhtoutumiseen vaikuttavaan taustatietoon, voidaan tehdä päätelmiä esimerkiksi eroosioalttiudesta sekä tarvittavista vesiensuojelukeinoista. Suunnittelussa huomioitavaa taustatietoa ovat muun muassa maanpinnan kaltevuus- sekä maalajitieto. Tietojen perusteella on mahdollista valita vaikuttavuudeltaan tehokkaimmat vesiensuojelumenetelmät sekä toteutustekniikaltaan vähiten kuormittavat työskentelytavat. Kunnostusojituksissa on tärkeää tunnistaa ennakolta sellaiset ojat, joiden perkaamisesta voi aiheutua merkittäviä eroosiohaittoja, jolloin ne voidaan jättää perkaamatta, tai perkaaminen toteuttaa siten, että eroosiohaittojen syntyminen estetään.
Kirjoittaja on koulutukseltaan maatalous- ja metsätieteiden tohtori ja toimii Tapio Oy:ssä vesiensuojelun asiantuntijana. Hänellä on vuosikymmenten kokemus metsätalouden vesiensuojelumenetelmien kehittämisestä ja soveltamisesta käytäntöön.
