Jokaisella konetyömaalla, olipa kyseessä sitten suometsän kunnostusojitus tai vaikkapa Ok-hankkeen vesiensuojelurakenteen korjaustyö, koneyrittäjän on täytettävä yhteiskunnan asettamat lakisääteiset velvoitteet ja toimijakohtaisesti asetetut vaatimukset.
Kaikkien velvoitteiden ja vaatimusten täyttämisen lisäksi itse työn onnistumisen kannalta erityisen tärkeää on kuljettajan taito käyttää kaivinkonettaan ja se, että laitteet ovat kunnossa, toimivat ja ovat luotettavia. Konemiehen on tiedettävä mitä ollaan tekemässä, miksi ollaan tekemässä ja miten työ tehdään. Todellakin voidaan sanoa, että konemies on konemies, mitäpä sitä kiistämään.
Tietysti kaikki ei aina mene huolellisesta suunnittelusta huolimatta niin kuin Strömsössä. Työmaalla voi tulla helposti vastaan pulmia, joissa voidaan joutua soveltamaan ennakkosuunnitelmia. Ei se ole välttämättä järkevääkään pitää kiinni orjallisesti ja kirjaimellisesti suunnitelmasta sellaisenaan, jos työn kuluessa huomataan, että eipä tämä nyt näin toimikaan. Eli silloin on palaverin paikka, jossa korostuvat kaikkien osapuolien välinen sujuva yhteistyö, ammattitaito, työkokemus ja kyky ratkoa ongelmatilanteita luovasti joustavalla tavalla, joskus melko haastavissakin olosuhteissa.
Digitalisaatio etenee kyllä kovaa vauhtia, mutta vielä pitkään aikaan ei kustannussyistä ihan kaikilla suunnittelijoilla ja työmailla tule olemaan 3D-koneohjaus ja paikannussysteemeitä, joilla koneesta käsin näytöltä kuljettaja näkisi työssä tarvittavat korot, kallistukset ja sijainnit. Pienempiä työmaita tullaan edelleen toteuttamaan perinteisillä menetelmillä, joissa kokemus on kova sana.
Jyrki Mäkiranta, Mhy Päijät-Häme
