Vesienhallinta on tärkeä osa maatalouden toimintaedellytyksiä, sillä maaperän kosteusolosuhteet vaikuttavat suoraan kasvien kasvuun, maan viljavuutta ylläpitäviin prosesseihin sekä eroosioriskien hallintaan. Toimivan vesitalouden tehtävänä onkin turvata maaperän terveys. Maaperän terveydellä luodaan edellytykset veden ja ravinteiden pidätyskyvyn parantamiselle, tiivistymäriskin vähentämiselle, pintavalunnan vähenemiselle, tulvasäätelylle, ravinteiden kierrolle, ilmastosäätelylle, hiilensidonnalle, ekosysteemipalveluille, infrastruktuurille ja ruuantuotannolle.
Kokonaisvaltainen vesienhallinta tarkoittaa kaikkien veden johtamiseen, viivyttämiseen, varastoimiseen ja käyttöön liittyvien toimenpiteiden suunnittelua ja toteutusta siten, että ympäristövaikutukset ja taloudellinen hyöty ovat tasapainossa. Erityisen tärkeitä toimenpiteitä tässä kokonaisuudessa ovat peruskuivatus valtaojatasolla sekä lohkokohtainen peltosalaojitus, jotka mahdollistavat maatalousmaan optimaalisen vesitalouden ylläpidon ja vesien imeyttämisen. Kaikilla näillä tavoitteilla on yksi yhteinen nimittäjä: ”kuivavara”.
Peruskuivatus – Maatalouden kivijalka
Peruskuivatuksen tarkoituksena on poistaa liiallinen vesi pelloilta, jotta maaperä pysyy viljelykelpoisena ja tuottavana. Ylimääräinen vesi vähentää maan kantavuutta, heikentää juuriston happea saantia ja pahimmillaan estää kasvien kasvun kokonaan. Peruskuivatus koostuu uomaverkostoista, jotka ohjaavat vettä valuma-alueelta kohti vastaanottavaa vesistöä. Nämä ojat voivat olla luonnon muovaamia vesiuomia, mutta usein ne ovat ihmisen tekemiä peruskuivatusojia, jotka vaativat säännöllistä kunnossapitoa ja seurantaa.
Peruskuivatusjärjestelmien suunnittelussa on otettava huomioon sekä hydrologiset olosuhteet että maaperän ominaisuudet. Tämä vaatii tarkkoja mittauksia, jotta vesitalous pysyy tasapainossa koko valuma-alueella. Mittauksissa ja selvityksissä arvioidaan muun muassa virtaaman määrä ja nopeus, topografia eli maanpinnan muodot (korkeuserot ja kaltevuudet), vesipinnat ja vesipatsaan korkeus, tasausviiva eli ojanpohjan taso sekä kuivavara eli vesipinnan taso suhteessa alavimpiin pellonpintoihin. Vesienjohtamisen ohella on tärkeää pidättää ja varastoida vettä siellä missä se on mahdollista. Veden viivytysratkaisuja ovat muun muassa kosteikot, pohjapadot sekä soiden ennallistamiset.
Peltosalaojitus – Kasvukunnon ylläpitäjä
Peltosalaojitus täydentää peruskuivatusta. Salaojituksen tehtävänä on alentaa pohjaveden pintaa pellolla, jotta kasvien juuristo saa riittävästi happea ja maa pysyy viljelykunnossa. Salaojat ovat putkistoja, jotka sijoitetaan peltoon sopivalle syvyydelle ja etäisyydelle toisistaan riippuen muun muassa maalajista, topografiasta ja viljelykasvien vaatimuksista.
Peltosalaojituksessa on tärkeää optimoida ojien sijoittelu ja kapasiteetti siten, että peltojen vesitalous pysyy tasapainossa. Jos ojitus on esimerkiksi liian tiheä, maaperä voi kuivua liikaa, mikä heikentää kasvien kasvua. Toisaalta, liian harva ojitus voi johtaa veden kerääntymiseen, jolloin pelto muuttuu vettyneeksi aivan kuten jos perus- tai paikalliskuivatus ei ole kunnossa. Toimiva paikalliskuivatus tähtääkin siis lohkokohtaiseen maaperäterveyden turvaamiseen, jossa huomioidaan peltomaan fysikaalinen, biologinen ja kemiallinen kunto toimivana kokonaisuutena.
Kuivavara – Vesienhallinnan kulmakivi
Kuivatuksen kannalta kuivavara on keskeinen tekijä, millä kuvataan uoman kasvukauden aikaista keskivesipintaa suhteessa pellon alavimpaan pintaan. Kuivavaraan vaikuttavat uoman riittävä mitoitus, jossa huomioidaan virtaama, kuivatussyvyys, uoman kaatoprosentti, pohjan leveys ja poikkileikkauspinta-ala, joilla vaikutetaan vesipatsaan paksuuteen uomassa. Peruskuivatusta suunniteltaessa tulee huomioida riittävät kuivavarat ja asennussyvyys myös salaojarakenteille. Samat mitoitusperiaatteet koskevat myös luonnonmukaisia menetelmiä kuten kaksitasouomia.
Suunniteltaessa kosteikkoja, pohjapatoja, soiden ennallistamisia tulisikin aina huomioida myös ympäröivien maa-alueiden kuivavaravaatimukset.
Liian vähäiset kuivavarat johtavat märkien ja vajaatuottoisten alueiden viljelyyn, muokkaukseen sekä lannoittamiseen ja täten edelleen tiivistymäriskin ja ravinnehuuhtoumien lisääntymiseen. Vettymisen seurauksena todennäköisesti myös maanpääoma-arvo ja vuokrahinta tulevaisuudessa heikkenevät.
Kuivatusrakenteiden korjausvelan ollessa suuri, tulee pyrkiä pois toimenpiteiden epäammattimaisesta ja epäsystemaattisesta toteuttamisesta. Laajamittaisessa kansallisessa kokonaisvaltaisen valuma-aluesuunnittelun ja vesienhallinnan toteuttamisessa on kyse ympäristönhoidon lisäksi maan arvon ja bruttokansantuotteen turvaamisesta sekä infrastruktuurin kunnossapidosta.
Kirjoittaja Mikko Oramala, KVVY ry
