Syy siihen, miksi opiskelen opinto-ohjaajaksi, kiteytyy lauseeseen “En yhtään tiedä mitä halusin tehdä seuraavaksi”. Olen itse ollut tilanteessa, jossa olen ajelehtinut päämäärättömästi tietämättä mitä tehdä seuraavaksi. Nyt ajattelen, että juuri oma ajelehtimiseni on ollut sysäys siihen, että ohjaus on noussut minulle tärkeäksi asiaksi. Jossain vaiheessa havahduin ajatukseen, että haluan olla avuksi niille, jotka etsivät omaa polkuaan tulevaisuuteen.
Kasvatustieteilijänä työtehtäväni ovat liittyneet opetukseen ja ohjaukseen jo yli kymmenen vuoden ajan. Erilaisissa ohjaustehtävissä työskentely on vain vahvistanut tuntemusta siitä, että uraohjaus on minun juttuni. Samalla olen myös ymmärtänyt sen, että tarvitsen lisää koulutusta, jotta osaisin tehdä työni hyvin. Opiskelen opinto-ohjaajaksi, sillä haluan saada työkaluja, joiden avulla voin auttaa ohjattavaa elämässään eteenpäin, en vain saadakseni muodollisen pätevyyden tehtävään.
Työskentelen opettajana aikuisten perusopetuksessa, missä työnkuvaani kuuluu opinto-ohjaus. Muutama viikko sitten eteeni istahti nuori, jolla ei ollut mitään ajatusta tulevaisuuden suhteen. Huomasin alkavani penkoa ohjausvälineitä kuvitteellisesta työkalupakistani. Löysin jotain tilanteeseen sopivaa, mutta jotain jäi mielestäni puuttumaan. Ohjausteoriat pyörivät päässäni jäsentymättömänä tietomassana, eivätkä itselle sopivat menetelmät olleet kaikki vielä löytäneet tietään työkalupakkiini. Tämä tilanne muistutti minua sopivasti opintojen puolivälissä siitä, miksi haluan suorittaa opinto-ohjaajakoulutuksen ja miksi haluan tehdä tätä työtä.
Vaikka tällä hetkellä tuntuu siltä, että opittu ei ole jäsentynyt, tiedän olotilan helpottavan pian. Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen löydän varmasti itselleni sopivat menetelmät ja mallit. Apua ja tukea opintoihin saa myös omalta opintopiiriltä. Vaikka opiskelen digiryhmässä, on opiskelu ollut yllättävän vuorovaikutteista. Etukäteen epäilin, olisiko edessä yksin puurtamista, jolloin itselleni tärkeitä asioita, kuten muiden kokemuksista kuuleminen, uudet näkökulmat ja vertaistuki, olisi jäänyt puuttumaan. Ilokseni näin ei ole käynyt, vaan opiskelu on ollut vuorovaikutteista ja olemme oppineet paljon nimenomaan toisiltamme.
Olen iloinen, että tiedän mitä haluan tehdä seuraavaksi. Olen onnekas, että saan kouluttautua ammattiin, jota haluan tehdä. Olen kiitollinen, että opinto-ohjaajakoulutus on hyvin rakennettu kokonaisuus, jossa on joustavuutta juuri riittävästi, jotta työn ja opiskelun yhteensovittaminen lapsiperheen arjen kanssa on mahdollista. Olen toiveikas, että valmistuttuani saan tehdä sitä, mitä haluan tehdä seuraavaksi. Haluan olla opinto-ohjaaja.
Kirjoittaja:
Kaisu-Leena Nikkanen, opo-opiskelija 2019
