Hakeuduin opinto-ohjaajaopintoihin, jotta koulutus antaisi minulle lisää työkaluja nykyiseen asiakastyöhöni. Työskentelen Helsingin kaupungin työllisyydenhoidossa nuorten palveluissa tehden uraohjausta alle 30-vuotiaiden TE-toimistosta ohjautuvien asiakkaiden parissa. Tämän lisäksi teen työvuoroja Ohjaamon katutason neuvonnassa, minne nuoret voivat hakeutua ilman ajanvarausta keskustelemaan tilanteestaan tai kysymään mieltään askarruttavia asioitaan eri aihealueista. Työ ja koulutus ovat yleisimpiä keskustelunaiheita, mutta usein työskentelyyn liittyy työllistymiseen tai kouluttautumiseen vaikuttavien esteiden selvittelyä. Usein juttelenkin nuorten kanssa terveydestä, asumistilanteesta, toimeentulosta tai ihmissuhteista. Koska asiakkaiden kirjo ja kysymykset ovat moninaiset, on onneksi käytettävissämme moniammatillinen tiimi; nuori voi saada tilanteeseensa tukea esim. sosiaalityöntekijältä, terveydenhoitajalta, opinto-ohjaajalta, erityisopettajalta, uraohjaajalta, maahanmuuton kysymyksiin erikoistuneelta projektityöntekijältä ja nuorisotyön ammattilaiselta. Kaikessa työskentelyssä korostuu nuoren kohtaaminen, kuunteleminen ja kokonaisvaltaisesti nuoren tilanteen selvittely, nuoren ehdoilla.
Olen jo pidempään pohtinut, mitä on hyvä ohjaus tai uraohjaus. Mitä asiakastapaamisessa pitäisi tapahtua, kun asiakas ja ohjaaja työskentelevät kahdestaan? Toiset asiakkaat haluavat pohtia tulevaisuuttaan ja laatia erilaisia pitkän tähtäimen suunnitelmia, kun toiset toivovat löytävänsä nopeasti jonkin työpaikan, mistä saisi rahat laskujen eräpäivään mennessä. Osa asiakkaista haluaa tehdä työhakemuksia ohjatusti, osa itsenäisesti. Osa ei ollenkaan, jos ei ole ihan pakko. Mikä on minun roolini uraohjaajana? Millaisiin ammatteihin nuoria tulevaisuudessa tarvitaan? Onko minun tehtäväni esimerkiksi varoitella tiettyjen ammattialojen hankalasta työllisyystilanteesta? Pitäisikö minun käyttää joitain erityisiä menetelmiä? Miten nuoren motivaatio saadaan syntymään?
Näihin ja moniin muihin kysymyksiini lähdin etsimään vastausta opinto-ohjaajankoulutuksesta, ja olen ollut todella tyytyväinen koulutuksen sisältöön ja järjestämistapaan. Harkitsin pitkään, valitsisinko hybriditoteutuksen vai pääkaupunkiseudun alueryhmän. Päädyin jälkimmäiseen ja olen ilokseni todennut sen sopivan itselleni hyvin. Lähiopetuspäiviin on päässyt helposti paikan päälle, koska ne on toteutettu pääkaupunkiseudun eri oppilaitoksissa ja opetusalan kohteissa. Samalla on päässyt vierailemaan kurssikavereiden työpaikoille ja saanut yleiskuvan kyseisistä paikoista. Olen saanut hurjasti uutta oppia mm. erilaisista urateorioista sekä ohjausmenetelmistä, joita olen pystynyt hyödyntämään heti omassa asiakastyössäni. Ryhmän opettajat Anna Alftan ja Jaakko Helander ovat mukaansatempaavia ja oman alansa rautaisia ammattilaisia. Opetus on ollut käytännön tarpeisiin vastaavaa. Pääkaupunkiseudun ryhmä on jaettu vielä pienempiin ryhmiin, joissa on työstetty erilaisia teemoja. Omassa, viiden henkilön, kotiryhmässämme olemme tutustuneet toisiimme, ja ryhmäläisiltä on saanut tukea ja ideoita opiskelutehtäviin, harjoitteluihin ja käytännön asioihin. Eri taustoista johtuen ryhmäläiset ovat tuoneet uusia näkökulmia asioiden käsittelyyn. Vaikka etätehtäviä on joskus tuntunut olevan kokopäivätyön ohella hankalaa aloittaa, on kotiryhmäläisiltä saanut tsemppiä ja ryhmän avulla on pysynyt tahdissa mukana. Mielenkiintoisinta on ollut oman ohjaustyöskentelyn videointi ja sen analysointi pienryhmässä opettajan kanssa.
Suosittelen lämpimästi HAMK ammatillisen opettajakorkeakoulun opinto-ohjaajankoulutusta, niin oppilaitoksiin kuin muuhunkin ohjaustyöhön suuntautuville henkilöille!
Sarisirkku Ala-Turkia
opo-opiskelija 2019
