Kolmannen vuoden liikennealan opiskelijana, opintojeni ollessa loppusuoralla, osallistuin viimeiseen opiskelijaprojektiin, jossa HAMK Smart -tutkimusyksikkö tutki Hämeenlinnan kaupungissa yhteiskäyttöpyöriä. Sähköavusteisten yhteiskäyttöpyörien maailman valloitus on jo nimittäin rantautunut tänne Hämeeseenkin.
Liikennealan insinööriosaamista voi kehittää esimerkiksi testikäyttämällä pyörää, jossa myötätuuli on vakiovarusteena. Metka laite – ihan vaan urheilun vuoksi en olisi välttämättä projektiin osallistunutkaan.
Yhteiskäyttöpyörien käytön suosio on ylittänyt ainakin Helsingissä kaikkien odotukset, mutta täällä Hämeessä ollaan sen suhteen vielä hiukan hitaita. Liikenteeseen, ympäristöön ja terveyteen liittyvistä eduista tiedetään, joten kaikenlainen pyöräilyn edistäminen, pyöräilymatkojen määrän ja kulkutapaosuuksien kasvattaminen on ajankohtaista eri puolilla Suomea. Testiajanjakson aikana keräsin tutkimusyksikölle tietoa mm. pyöristä, ongelmakohdista, sääolosuhteiden vaikutuksista ja liikennejärjestelyistä.
Ei tarvitse olla Sherlock Holmes, että ymmärtää, kuinka erilaiset opiskelijaprojektit tuovat hyvää pääomaa opintoihin. Jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien olen tuupannut itseni mitä mielenkiintoisimpiin projekteihin. Ja kuinkas sitten kävikään? Juuri niin kuin toivoin: Niiden kautta on tullut tilaisuus yritysyhteistyöhön ja tilaisuus tutustua asiantuntijoihin. Hyvin tehdyt projektit ovat poikineet uusia projekteja. Liikennealalla on varsin pienet piirit, mikä osaltaan auttaa verkostoitumisessa. Yhteistyön merkitystä ei voi korostaa liikaa, jos haluaa jalkaa oven väliin jo opiskeluaikana. Parhaimmillaan projektit edistävät opintoja ja omaa osaamista.
Tiina Norr, opiskelija
Discussion1 kommentti
Autoliikenteen pitäisi lähtökohtaisesti perustua sille, että jokaisella tienkäyttäjällä on ehdoton oikeus turvalliseen matkantekoon. Edellytykset tälle heikkenevät sikäli, että liikennettä on enemmin ja nopeudet kasvavat.
Tämän päivän autoteollisuus tuottaa siviili-liikenteeseen tehoiltaan ja suorituskyvyltään täysiverisiä kilpa-autoja. Jos lompsa kestää, niin kaupasta voi ajaa vaikkapa 600 hevosvoimaisella turbovehkeellä joka kipaisee 0-100km/h alta 4s ja huippunopeus yltää 270km/h. Monet autonvalmistajat tekevät tehoversoita tavallisista hatchback-malleista kuten Hondan ”ärrä”Civic ja Fordin RS Focus joihin on pumpattu yli 300 heppaa ja meno on sen mukaista. Autojen alustat, jousitukset ja jarrut on tehty koviin nopeuksiin, joten niillä on hauskaa kaahailla kunnolla.
Mutta kysymys nyt kuuluukin, että mitä ihmeen järkeä tässä on? Miksi markkinoilla on supertehokkaita ja huippunopeita menopelejä kun tieliikenteessä on kuitenkin määritelty säännöt ja nopeusrajoitukset?
Autonvalmistajat toimivat markkinatalouden kysynnän ja tarjonnan lakien armoilla. Eräs keskeinen kilpailuvaltti on se mitä konepellin alta löytyy. Autoon kiteytyy monesti ihmisen status ja menestys. Peruskoulun opettaja tyytyy lampaan lauhkeaan Volkswageniin, kun taas vaikkapa sijoituspankkiiri valitsee äreän sportti Audin kaikilla mausteilla. Auto korostaa egoa ja asemaa.
Tehoja ja kulkua täyteen pakatun auton omistava henkilö tuskin päätyy valintaansa sillä ajatuksella että hän tyytyy noudattamaan tarkasti nopeusrajoituksia ja varovaisuutta sekä huomaavaisuutta muita tiellä liikkujia kohtaan. Tällaisten autoilijoiden päässä takoo pikemminkin pakkomielle osoittaa omaa ylemmyyttään vaatimattomammilla autoilla ajaviin suhteessa. Ei siis ole sattumaa että tietyt automerkit ovat yliedustettuina siinä sikailussa mikä ilmenee piittaamattomuutena muita liikenteessä olevia kohtaan ja liikenneturvallisuuden vaarantamisena.
Mikä tähän nyt sitten olisi ratkaisu? Pitäisikö autojen tehoja ja suorituskykyä rajoittaa yleisillä regulaatioilla? Volvo on tiettävästi ensimmäinen autonvalmistaja joka on oma-aloitteisesti rajoittanut uusien autojensa huippunopeudet max 185km/h.
Tämä on hieman vastaava kysymys kun aselait Yhdysvalloissa. Kuinka voidaan järjellä perustella tavallisen kansalaisen oikeus omistaa ja kantaa sotilaskäyttöön tarkoitettuja rankan tulivoimaisia automaatti- ja sarjatuliaseita? Etenkin kun on lukemattomia järkyttäviä esimerkkejä siitä mihin moisten aseiden vapaa ostaminen ja omistaminen johtaa.
Auto on väärissä käsissä myös tuhoisa ase. Ihan tavallisella mummon kauppakassilla saa pahimmillaan aikaan kamalaa jälkeä, mutta kun 1500-2000 kilon painoinen kappale liikkuu ratakilpa-auton suorituskyvyllä, niin sen hallinan menettäminen on iso riski kokeneemmallakin kuljettajalla.
Lainkuuliaiset rajoituksia noudattavat autoilijat eivät pysty varautumaan siihen kun joku saakin päähänsä päästää rassinsa tehot irti ja painella muun liikenteen seassa paria sataa. Nämä kaasujalkaterroristit katsovat omaavansa muita enemmän oikeuksia ja pitävät yleisiä teitä omina kilparatoinaan. Autonvalmistajat vastaavat tähän käsitykseen tuomalla yhä enemmän yhä tehokkaampia ja nopeampia autoja saataville. Mutta miksi?