Klaus Hoffström työskentelee Porissa Palmgren konservatoriossa, joka on monipuolinen taiteen perusopetuksen laajaa oppimäärää ja toisen asteen musiikin ammattiopintoja tarjoava musiikkioppilaitos. Maisteri ja ammatillinen opettaja työskentelevät kahdeksatta vuotta koulutussuunnittelijana.
– Hakeuduin opinto-ohjaajankoulutukseen, saadakseni lisää työkaluja ohjaustyöhön, selkeyttääkseni omaa vastuualuettani suunnittelijana ja löytääkseni teoreettista pohjaa ja sitä kautta varmuutta opiskelijoiden ohjaamiseen.
Ensimmäinen hakukerta tuotti heti opiskelupaikan ja vuoden virkavapaa mahdollisti keskittymisen opiskeluun. Opintojen henkilökohtaistaminen tuotti omia kehittämishankkeita, joista pienimuotoinen tutkimushanke selvitti musiikkialan ohjauksen hyviä käytänteitä valtakunnallisesti ja antoi pohjaa koko alan kattavalle yhteiselle ohjaamisen kehittämiselle ja ohjaajien vertaistoiminnalle.
Oma oppilaitos hyötyi konkreettisesti, kun Klaus työyhteisönsä sai lähteä kehittämään musiikkialan taiteen perusopintojen ja ammatillisen perusopetuksen opiskelijalähtöistä ohjausta yhdessä yhdeksän kollegansa kanssa.
– Työyhteisön reaktiota tähän opintojeni kylkiäiseen voisi kuvailla hämmästymiseksi. Ihmettely siitä, miten ohjaamisen prosessointi opiskelua ennen, alussa, aikana, lopussa ja jälkeen edes kuuluu kaikille opettajille, muuttui kuitenkin hyvin pian innostuneeksi yhteisen vuosikellon rakentamiseksi. Työskentelyn pohjaksi sanoitin heille ensin ohjausprosessin kokonaisuudessaan auki. Kun olimme tällä tavalla löytäneet ilmiöille yhteisen kielen ja sanaston, syttyivät kollegat muokkaamaan ja jalostamaan prosessia omalla osaamisellaan. Innostuminen siitä, että jokin sellainen mihin ei oltu luultu voivan edes vaikuttaa, koska sillä ei ollut yhteistä sanastoa ja määreitä, muuttuikin yhteistyömme myötä nyt täysin yhdessä muovailtavaksi materiaaliksi. Innostuminen tästä oli valtaisan kehittävää sekä opiskelijoiden että meidän työntekijöiden näkökulmasta.
Klaus kokee saaneensa opiskelusta palkinnoksi sen teoriatiedon, jonka avulla hän uskaltaa nyt paljon rohkeammin ohjata nuoria ja kantaa leveämmällä osaamispohjalla tehtävään sisältyvää suurta vastuuta. Hän sai myös aivan erityistä vertaistukea, verkostoja ja jatkuvan opiskelun kipinän.
– Ohjaamisen osaaminen on niin uutta ja aivan eri asiaa perinteisen opettamisen rinnalla, että kestää varmasti vielä vuosia ennen kuin saavutamme sen kanssa oppilaitoksissa saman korkean tason kuin mikä meillä on jo opettamisessa. Mutta koska ilman ohjaamista, ei pelkkä substanssi riitä synnyttämään todellista ammattia, tarvitaan näitä molempia rinnakkain – ehdottomasti, ja tämän uuden osaamisen luominen motivoi minua kehittämään myös omia ohjaamisen taitojani yhä edelleen.
