Osallistuin 11.11.2021 Selkokielikeskuksen järjestämään Kirjoita selkokieltä! -koulutukseen. Kouluttajina olivat ihanalla varmuudella esiintyneet Jenni Stolt ja Anni Reilä. Koulutukseen osallistuessani tavoitteeni oli saada eväitä selkeyttää ja yksinkertaistaa HAMKin kirjaston viestintää, vaikka emme varsinaisella selkokielellä alkaisikaan viestiä. Pääsin osallistumaan koulutukseen omasta aloitteestani, sillä olen jo jonkin aikaa ollut vapaa-ajallakin kiinnostunut selkokielestä.
Mitä selkokieli on?
Selkokieli on suomen kielen muoto, ei siis oma kielensä: selkokieltä ei voi puhua äidinkielenään. Se on sisällöltään, rakenteeltaan ja sanastoltaan ymmärrettävämpää suomea kuin yleiskieli. Selkokieli on eri asia kuin selkeä yleiskieli, sillä selkokielellä on omat periaatteensa ja kohderyhmänsä. Selkokielen käyttäjiä kutsutaan selkolukijoiksi.
Kenelle selkokieli on tarkoitettu?
Selkokielen kohderyhmiä katsotaan usein olevan kolme, joista kirjastotyötä minun näkökulmastani koskettaa erityisesti suomea opiskelevien selkokielen tarvitsijoiden ryhmä. Heille selkokieli näyttäytyy väylänä uuteen kieleen ja tärkeänä keinona oppia ja osallistua suomen kielellä, vaikka kielitaito ei vielä riittäisi yleiskielen ymmärtämiseen. Tässä yhteydessä mietimme koulutuksen aikana myös kulttuurista riippuvaisia hahmoja sekä sanontoja: esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö voi olla toisesta kulttuurista tulevalle lukijalle tutumpi hahmo kuin Muumimamma, ”kaiken a ja o” voi sanontana jäädä täysin kummalliseksi.
Ajattelin koulutukseen osallistuessani myös korkeakouluopiskelijoita, joilla on esimerkiksi ADHD tai lukivaikeus. Ne kategorisoidaan selkokielen käsittelyssä samaan esimerkiksi kehitysvamman kanssa: syy selkokielen tarpeelle on usein synnynnäinen ja pysyvä. Kolmas ryhmä on selkolukijat, joiden selkokielen tarve on syntynyt elämän aikana lukutaidon heikentyessä, esimerkiksi muistisairauden vuoksi.
Mitä hyötyä sain koulutuksesta?
Varsinaisten kohderyhmien lisäksi selkokielestä hyötyy kuitenkin ihan jokainen! Asioiden selkeä ja yksinkertainen ilmaiseminen ei ole koskaan haitaksi. Mietin tätä erityisesti, kun kirjaston tiedotteissa annamme usein toimintaohjeita. Selkokieltä kirjoitetaan kuitenkin aina ensisijaisesti yllä mainituille kohderyhmille.
Ajatukseni selkokielestä suomen kieltä opiskelevien välineenä laajenivat. Esimerkiksi siihen, että selkokielisen tekstin kulttuurisia viittauksia tuodaan yleistajuisemmiksi, en ollut kiinnittänyt aiemmin huomiota.
Koulutuksesta erityisen hyvin jäi ohjeeksi se, että tekstin kohderyhmä on hyvä pitää mielessä aina kirjoittaessa. Selkokielen kohdalla tämä korostuu entisestään: täytyy esimerkiksi pohtia, mitkä sanat voivat olla selitystä vaativia kohderyhmän selkolukijalle.
Lisää selkokielestä: selkokeskus.fi
Kuva: Papunetin kuvapankki, Sergio Palao / ARASAAC
