Me suomalaiset olemme aina olleet edelläkävijöiden joukossa vesisektorilla. Täällä pohjoisessa on asukasmäärään verrattuna valtavat vesivarat ja vettä sataa ympäri vuoden.
Kymmenet tuhannet järvet ja pitkät reittivesistöt ovat tarjonneet paitsi oivia kuljetusreittejä myös ravintoa, energiaa ja viime vuosikymmeninä yhä tärkeämmäksi nousutta virkistystä. Juomavetemme saamme nykyään valtaosin pohjavesivarannoista, mutta myös järvet ja joet ovat edelleen käytössä tässä elintärkeässä tehtävässä. Emmekä voi unohtaa vesistöjen roolia jätevesiemme vastaanottajina, teollisuuden prosessivesien lähteinä tai vaikkapa kasteluvesiresurssina. Ei ole siis mikään ihme, että vesiasiat ovat meitä kiinnostaneet.
Säännölliset sateet ovat valitettavasti saaneet suomalaiset luottamaan vesivarojen riittävyyteen ja vesihuollon toimivuuteen. Valitettavasti siksi, että kiinnostus sellaiseen tutkimukseen ja tuotekehitykseen, jotka tähtäisivät muualla maailmassa esiintyvien vesiongelmien ratkaisemiseen, on takavuosina ollut liian laimeaa. Maailmassa on eri tietolähteistä riippuen 1,5–2,0 miljardia ihmistä vailla puhdasta juomavettä ja noin 4,5–5,0 miljardia ihmistä vailla asianmukaista sanitaatiota. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, joilla ei ole minkäänlaista käymälää ja käsienpesumahdollisuutta käytössään ja ne, joiden jätevedet kyllä johdetaan viemäreihin, mutta jätevesiä ei käsitellä. Kun lisäksi muistetaan, että käynnissä oleva ilmastonmuutos tulee ennusteiden mukaan lisäämään niiden alueiden määrää, joissa esiintyy vähintäänkin ajoittaista pulaa vedestä, meilläkin pitäisi panostaa yhä enemmän veden uudelleen käytön mahdollistaviin tutkimuksiin.
Tilanne on muuttumassa. Siihen ajavat monet eri seikat, joista alla muutama esimerkki.
EU:n tavoitteena on lähivuosina kuusinkertaistaa veden uudelleenkäyttö Euroopassa. Tähän ajavat etenkin Välimeren rannoilla sijaitsevien maiden lisääntyneet kuivuusjaksot. Kun vettä ei tule taivaalta säännöllisesti, veden kierrättäminen nousee tärkeään rooliin. Niinpä ensimmäisen kerran on asetettu laatuvaatimukset ruoantuotantoon käytettävien alueiden kasteluvesille. Kun säädökset koskevat kaikkia EU-maita, pitää Suomenkin panostaa vesiensuojeluun enemmän ja pitää huolta sitä, että meidän vesisektorimme vientiä harjoittavat yritykset pysyvät mukana kansainvälisessä kilpailussa.
Kiinnostus sellaiseen tutkimukseen ja tuotekehitykseen, jotka tähtäisivät muualla maailmassa esiintyvien vesiongelmien ratkaisemiseen, on takavuosina ollut liian laimeaa.
Maailman talousjärjestelmää on välttämätöntä uudistaa. Tuhlaileva talous, jossa kallisarvoisia resursseja on surutta hyödynnetty, kulutettu ja hylätty pysyvästi pois käytöstä, on tullut tiensä päähän. Tästä elintärkeänä esimerkkinä on fosfori – välttämätön ravinne ruoantuotannossa. Fosfori on uusiutumaton resurssi, jonka on laskettu nykyisellä käytöllä loppuvan tiedossa olevista esiintymistä vielä tällä vuosisadalla. Ruoan mukana nauttimamme fosfori poistuu kehostamme pääosin virtsan mukana. Viemäröidyillä alueilla jätevedenpuhdistamoista tulisi kehittää lannoitetehtaita. Viemäröimättömillä alueilla pitäisi panostaa erottelevaan käymäläteknologiaan. On järjetöntä tuhlausta sekoittaa kallisarvoinen virtsa huuhtelukäymälässä runsaaseen vesimäärään, kun sen sisältämä fosfori pitäisi saada kiertoon.
Ilmastonmuutos on jo lisännyt erilaisia sään ääri-ilmiöitä. Mainittujen kuivuusjaksojen lisäksi myös kaupunkitulvat ovat yleistyneet, ja niiden aiheuttamat tuhot muuttuneet vakavammiksi. Valumavesien hallinta tarkoittaa paitsi tietoa veden mukana kulkeutuvien epäpuhtauksien määristä ja niiden poistamistarpeesta ja -menetelmistä niin myös veden virtaamien kontrollointia niin, että tulvatuhot saataisiin minimoitua. Paine vesitutkimusta kohtaan kasvaa monella tavalla, kun megatrendit etenevät. Väestönkasvu, muuttoliikkeet, korjausvelan lisääntyminen, biodiversiteetin ehtyminen, ympäristön kemikalisoituminen… luetteloa voi jatkaa pitkäksi. Kaikki vaikuttavat vesivaroihin tavalla tai toisella.
HAMK on mukana vesitutkimuksessa
HAMK yhteistyökumppaneineen on vesitutkimuksessa ajan hermolla. Alla muutama esimerkki toteutuneista ja käynnissä olevista hankkeista.
- Vesihuollon energia- ja ravinnetehokkuutta tutkinut KEHÄ-nimeä kantaneen hankkeen tuloksia raportoitiin Vesitalous-lehden numerossa 5/2018.
- Juuri päättyneen Valumavesien hygieniariskit -hankkeen tuloksista voi lukea joko Vesitalous-lehden numerosta 5/2021 tai hankkeen verkkosivuilta, josta löytyvät loppuseminaarin esitykset.
- HAMK toteuttaa parhaillaan HULVATTU-nimistä projektia, jossa tutkimuskohteena ovat kaupunkialueiden hulevedet. Projektissa tutkitaan hulevesien hallinnan nykytilaa ja kehitetään uusia menetelmiä hallinnan tehostamiseen.
- HAMK on mukana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Co-Carbon-projektissa, jossa tutkimuskohteena on kaupunkivihreän hiilensidontakyky. Vaikka vesi ei suoraan ole hankkeessa tutkimuskohteena, se ovat kuitenkin olennainen osa kokonaisuutta – eihän meillä ole kaupunkivihreää ilman vettä.
- EU-rahoitteinen COST Action 17133 keskittyy luonnonmukaisten järjestelmien hyödyntämiseen tulevaisuuden kiertotalouskaupungeissa. Ohjelman yksi työryhmä käsittelee veden kiertokulkua ja sen edistämistä kaupungissa.
- HAMK on aktiivinen myös Afrikassa. Esimerkkinä PBL-BioAfrica, jonka yksi painopistealue on ilmastoviisas maatalous (Climate-Smart Agriculture). Vesivarat ja niiden hallinta näyttelevät luonnollisesti merkittävää roolia, kun Afrikan maatalous sopeutuu ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin.
Kirjoittaja
Harri Mattila on HAMK Bion tutkijayliopettaja ja kestävän vesitalouden tutkimuksen veturi. Vaikka Mattilan tausta on vesitekniikassa, työtehtävät ja kiinnostus kestävään kehitykseen ovat vieneet häntä laajemmin kiertotalouden ja ympäristöteknologian pariin.
