Metsien käyttöä koskeva keskustelu käy kovilla kierroksilla niin valtamediassa kuin somen syövereissäkin.
Aiemmin itsestäänselvyytenä pidetty puuntuotantokeskeinen metsänhoito on kyseenalaistettu ja metsien tulisi tarjota virkistystä, luontoelämyksiä ja hyvinvointia, sitoa hiiltä, säilyttää vesistöt puhtaina ja yleisesti turvata monimuotoisuutta ja metsälajiston elinmahdollisuuksia – ja toki edelleen toimia metsäteollisuuden ja bioenergian raaka-aineena ja lähteenä. Jokainen voi päätellä, että tavoitteiden saavuttaminen ja yhteensovittaminen on aikamoisen haasteellista.
Yhteistyö metsätalouden tutkimuksessa
Oma työni ja asiantuntemusalueeni liittyy melko pitkälle metsätalouden haittavaikutusten vähentämiseen ja metsien luonnonhoitoon. HAMKin Evon opetusmetsässä on vuosikymmenten aikana tehty paljon uraauurtavaa tutkimusta näihin aiheisiin liittyen. Mukana ovat olleet käytännössä kaikki alan merkittävät toimijat: Helsingin yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Suomen ympäristökeskus sekä Luonnonvarakeskus (aiemmin Metsäntutkimuslaitos ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos). Itse asiassa juuri tällaisen yhteistyöhankkeen kautta aikanaan tutustuinkin Evoon ollessani tutkijana Suomen ympäristökeskuksen Talousmetsien luonnonsuojelu -hankkeessa 1990-luvun alussa. Hankkeessa vertailtiin talousmetsien ja luonnontilaisten metsien rakennetta ja eliölajistoa monipuolisesti mm. Evon alueella.
Tämän jälkeen – silloin jo hamkilaisena – osallistuin 2000-luvun alussa laajaan Evo-hankkeeseen, jossa selvitettiin eri säästöpuumäärien ja ennallistamiskulotusten vaikutuksia metsäluontoon. Hankkeen tulokset yhdessä Pohjois-Karjalassa samoihin aikoihin silloisen Joensuun yliopiston FIRE-hankkeen tulosten kanssa ovat vaikuttaneet talousmetsien luonnonhoidon suosituksiin. Nykyinen hallitus on nostanut monimuotoisuuden turvaamisen keskeiseen rooliin, jota toteutetaan pääasiassa Helmi-elinympäristöohjelman avulla, jossa metsät ovat keskeisessä asemassa.
Helmi-elinympäristöohjelmassa esitettyjä keinoja toteutettiin Evon opetusmetsässä Metsähallituksen koordinoimassa Paahde-LIFE-hankkeessa, jossa mm. ennallistettiin metsiä polttamalla ja hoidettiin uhanalaista harjuluontoa. HAMK vastasi lisäksi hankkeen koulutusosioista järjestäen kansallisen koulutustilaisuuden sekä kansainvälisen seminaarin, joissa molemmissa esiteltiin opetusmetsän luonnonhoitokohteita.
Vesiensuojelu osana metsänhoitoa
Toinen merkittävä aihealueeni liittyen metsätalouden haittavaikutusten vähentämiseen on vesiensuojelu. HAMKilla on ollut kaksi Manner-Suomen maaseuturahaston rahoittamaa hanketta (OPET, OK – Ojat kuntoon), joiden avulla on pyritty tehostamaan ojitusten vesienhallintaa, pienentämään vesistöjen kuormitusta sekä kehittämään luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmiä. Erityisesti hankkeissa on haluttu edistää maa- ja metsätalouden toimijoiden yhteistyötä ja siirtyä valuma-aluekohtaiseen vesienhallinnan suunnitteluun. Tässä voidaan sanoa HAMKin tehneen pioneerityötä, sillä hankkeen tulokset on huomioitu laajasti ja niitä on hyödynnetty useassa yhteydessä. Valuma-aluekohtainen suunnittelu on omaksuttu laajasti tavoiteltavaksi toimintatavaksi, jota sekä maa- ja metsätalousministeriö että ympäristöministeriö pyrkivät edistämään.
On varmaa, että metsätalouden ympäristövaikutukset tulevat jatkossakin olemaan vahvasti esillä niin julkisuudessa kuin politiikassakin. HAMKin opetusmetsä pystyy toivottavasti jatkossakin kantamaan kortensa kekoon metsänhoidon menetelmien tutkimisessa, kehittämisessä ja käytäntöön viemisessä.
Tietoa kirjoittajasta
Henrik Lindberg toimii lehtorina metsätalouden koulutusohjelmassa. Henrik on toiminut HAMKissa pitkään metsänhoidon opettajana sekä viime vuosina enenevässä määrin tutkimus- , hanke- ja asiantuntijatehtävissä etenkin metsätalouden ympäristövaikutuksiin liittyvissä asioissa.
