Taidelähtöisiä menetelmiä hyödynnetään eri alojen tutkimuksessa ja kehittämisessä. Kansainvälisestikin taidelähtöiset menetelmät ovat tuottaneet uusia toimintatapoja ja edistäneet kestävää kehitystä organisaatioissa, joiden menetelmiin taidelähtöiset menetelmät eivät ole ensisijaisesti kuuluneet, kuten vaikka talouteen liittyvässä johtamisessa (business management). Suomessa LUT yliopistossa on vuodesta 2006 kehitetty taidelähtöistä tutkimusta, ja nyt julkaistussa tutkimuksessa menetelmillä mahdollistettiin viheralueiden kävijöiden kokemustietoa. Olen ollut mukana tutkimus- ja kehitystyössä jatko-opiskelijan roolissa.
Kestävyysmuutosta edistävien ratkaisujen löytäminen vaatii uudenlaisia lähestymistapoja asioihin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin millaista tietoa ihmiset välittävät lähiympäristöstään, kun perinteisten kyselyjen ja haastattelujen sijaan käytetään taidelähtöisiä menetelmiä. Tutkimuskohteina oli kaksi viheraluetta, joista toisessa osallistujia kannustettiin kulkemaan vapaasti sekä intuitiivisesti (Debord, 1956), ja toisessa puistossa menetelmä perustui teatterillistaviin kortteihin (Pässilä, 2012). Reflektointi tapahtui myös eri tavoin kuten tarinamuotoisena tekstinä, valokuvina tai kerrontana, joissa tuli esiin tietoa eri aistien kokemuksena sekä muistojen ja kielikuvien kautta. Voidaankin todeta, että näkyväksi tullut hiljainen tieto ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksesta oli paikkasidonnaista ja ilmaisutavoiltaan monipuolista. Esimerkiksi lintujen äänet saivat tuntemaan paikkaan kuulumisen tunnetta ja joitakin luontokokemuksia kuvattiin omin sanoin kuten ”…koivut kylpevät auringon valossa ja sammal nukkuu…”.
Julkisten puistojen ja viheralueiden hallinnointi on voittoa tavoittelematonta palvelun tuottamista tasavertaisesti eri ikäisille ihmisille tiedostaen niiden edistävän hyvinvointia ja luontosuhdetta. Taidelähtöisten menetelmien tuottama kokemuksellinen tieto voi olla oleellista, kun viheralueiden hallinnoinnin tavoitteita ja toimintatapoja mietitään uudelleen vastaamaan nopeisiin kaupungistumisesta ja ilmastonmuutoksesta johtuviin muutoksiin. Yksiön ja yhteisön muutosvoima (alhaalta ylöspäin) voi olla vaikuttavampaa kuin organisaation taholta tuleva (ylhäältä alaspäin). Tässä olisi pelipaikka edelläkulkija organisaatoille, jotka osaavat hyödyntää tätä voimavarana.
Puistoihin ja viheralueisiin liittyvät ratkaisut ovat kauaskantoisia ja siksi erilaisilla taidelähtöisillä menetelmillä voidaan pyrkiä tunnistamaan nykyistä ja tulevaakin. Hämeen ammattikorkeakoulun Rakennetun ympäristön koulutusohjelmassa Lepaalla opetetaan viheralueiden suunnittelua ja hallinnointia tuleville ammattilaisille. Tutkimustiedosta ja taidelähtöisten menetelmien käytöstä saadaan uutta ajattelua ja työkaluja hortonomi -opiskelijoiden projekteihin.
Tutkijaryhmämme on aiemmin Beyond Text- hankkeessa edistänyt taidelähtöisten menetelmien soveltamista Rakennetun ympäristön koulutusohjelmassa sekä Ympäristöministeriön lähiöohjelmahankkeessa (Yhteinen Mukkula – tutkimusprojekti) on toteutettu taidelähtöisiä menetelmiä hyödyntävä kurssikokonaisuus.
Tutkimusartikkeli on julkaistu Sustainability- tiedejulkaisussa tammikuussa 2022. Kirjoittajat olivat professori Helena Kahiluoto ja erikoistutkija Anne Pässilä LUT yliopistosta, Chesterin yliopistosta Emeritus professori Allan Owens ja professori Clive Holtham Lontoon yliopiston Bayes Business Schoolista.
Abstract: https://www.mdpi.com/2071-1050/14/1/135
Pdf: https://www.mdpi.com/2071-1050/14/1/135/pdf
Kirjoittajat:
Suomalainen, Sari & Pässilä, Anne (LUT yliopisto)
MMM Sari Suomalaisen työkokemus on viheralalta, ja nykyisin hän opettaa viheralueiden suunnittelua ja hallinnointia Hämeen Ammattikorkeakoulussa Lepaan yksikössä. Hän on LUT yliopistossa Kestävyystieteen jatko-opiskelija.
Debord, G. (1956). Theory of the Dérive. Luettu: https://www.cddc.vt.edu/sionline/si/theory.html
Pässilä, A. (2012) Reflexive Model of Research-Based Theatre—Processing Innovation at the Crossroads of Theatre, Reflection, and Practice-Based Innovation Activities; Lappeenranta University Press: Lappeenranta, Finland. Luettu: https://lutpub.lut.fi/handle/10024/86216
