OppariSprintti – jatkuvaa inputtia, paljon tekemistä ja valmiita oppareita lyhyessä ajassa!

Uskoin opinnäytön ohjajana, että opiskelija kirjoittaa alustavan hahmotelman opinnäytetyön teoriasta viidessä tunnissa, ja tätä lähdin kokeilemaan yhdeksän opiskelijan kanssa kahdeksan viikon intensiivisessä OppariSprintti -kokeilussa.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että viidessä tunnissa onnistuttiin saamaan hahmotelmat aluilleen ja ennen kaikkea saatiin opinnäytetyön tekeminen näyttäytymään sarjalta tehtäviä, jotka tekemällä kokonaisuus lopulta valmistuisi. Koko jutun juoni oli saada opiskelijoiden työ käyntiin mahdollisimman pieninä tehtävinä, ei niinkään saada tehtäviä valmiiksi yhdellä kerralla. Teoriankin osalta toimeen ryhtyminen ja keskeneräisyyden kunnioittaminen johtaa lopulta siihen, että jotain sellaista, jota voimme kutsua ”valmiiksi” syntyy. Tekemisen ohjaaminen opiskelijoille edellytti, että ohjaajana työskentelin samoin kuin ohjasin, aloitin ja jätin kesken tekemisiä, jatkoin ja palasin keskeneräisiin asioihin.

Ohjaus keskittyi itsetehokkuuden tunteen vahvistamiseen

Ohjaamisessa keskityin kolmeen asiaan: vapauttavaan vuorovaikutukseen, palkitsevaan saavuttamiseen, ja kättä pidempään ongelman ratkaisuun.

Vapauttava vuorovaikutus tarkoittaa oppijan ajan ja voimavarojen vapauttamista oleellisten asioiden tekemiseen, ja vain oleellisten. Laadullisesti vapauttava vuorovaikutus keskittyi toimeen ryhtymiseen kannustamiseen pienten viikkotehtävien muodossa, ongelmien ratkaisemiseen konkreettisesti ja kysymyksiin vastaamiseen yhteisesti ja asioista yhdessä sopimiseen. Määrällisesti kannustavia ja aktivoivia Teams-viestejä lähetettiin 60 Teams-viestiä ja pidettiin 27 Teams -tapaamista.

Tässä kolme esimerkkiä viesteistä:

Palkitseva saavuttaminen tarkoittaa tehdyn työn itsensä tuomaa hyvän olon tunnetta siitä, että asioita saadaan tehtyä. Palkitsevan saavuttamisen perustana olivat viikkotehtävien tekemisen huomioiminen, matkan etenemisen toteaminen, väliseminaareihin osallistumisen ja loppuseminaariin valmistautumisen ja osallistumisen huomioiminen ja kannustaminen. Saavuttamisen keskeisiä sanoja olivat ”kiitos”, ”sinä” ja ”me”. Ajatuksena oli vahvistaa opiskelijan toimeen tarttumista, yhdessä tekemisestä, saavuttamisen tunnetta ja toisen saavutuksen huomioimisesta. Ohessa kaksi esimerkkiä saavuttamisen huomioimisesta, matkan etenemisen tunnustamisesta ja palkitsemisviestistä:

Kättä pidempi ongelman ratkaisu tarkoitti välitöntä ja konkreettista ongelmien ratkaisua. Ratkaisu tarkoitti usein digitaalista työkalua, sähköistä lähdettä tai kuvaa, mallia, teoriakuvausta, josta opiskelija sai ratkaisun suoraan osaksi oppariaan. Ratkaisuviestit ja keskustelut olivat avoimia, kaikkien ohjattavien kanssa käytyjä ja niitä tuettiin chatissä jaetuilla työkalu- ja lähdevinkeillä.

OppariSprintti opiskelijan kokemana

Opiskelijat kokivat OppariSprintti hyväksi tiiviin ohjelman, viikkotehtävien, jatkuvan ohjauksen, etenemisen ja toisilta oppimisen näkökulmista.

”Erittäin mahtava, sprintin avulla sain jatkuvaa pientä inputtia ohjaajalta tehdä opparia eteenpäin. Pääsin ajallaan maaliin ja sain vielä itselleni mieluisen arvosanan. Mahtavaa paneutumista myös ohjaavilta opettajilta, varmasti ilman teitä olisi ollut paljon enemmän haasteita etenemisessä. Kiitos”

OppariSprintin vahvuutena oli säännöllinen tuki ja ohjaajien määrittelemät aikataulut, mitkä helpottivat opiskelijoita keskittymään työhönsä ja pysymään aikamääreissä.

”Vauhti, se että saa lyhyessä ajassa paljon aikaiseksi.”

”Säännöllinen ohjaus ja tuki ohjaajilta sekä muilta opiskelijoilta. Ohjaajan ”määräämät” aikataulut jotta valmistuminen onnistuu määräajassa.”

”Vahvuudet oli joka viikkoiset ohjaukset (x2). Niiden aikana sovitut tavoitteet aina seuraavan ohjaukseen auttoivat etenemään työssä ja keskittymään aina johonkin tiettyyn osa-alueeseen.”

”Kommunikointi, jatkuvat pienet sähköiskut, jotka auttoivat jatkamaan, opastus ja auttaminen”

OppariSprintti ohjaajan kokemana

OppariSprintti teki minusta paremman opettajan. Opin, että opinnäytetyö on meille monille opintojen kiinnostavin, turhauttavin, motivoivin, epämotivoivin sankaritarina tai pakkopulla. Ihan sama mikä, mutta kaikki opiskelijat ansaitsevat tulla ohjatuksi omista lähtökohdistaan. Ohjaajana sain kokea, näyttää ja tuntea omaa osaamistani, osaamattomuuttani, tietämistäni, tietämättömyyttäni, tekemistäni ja tekemättömyyttäni vertaisteni kanssa. Ja siinä yhdessä tehdessä kaikki opimme, muutimme epävarmuutemme ja epätietoisuutemme varmuudeksi, tietämiseksi ja valmiiksi oppariksi! Ja juuri siksi opinnäytetyön tekeminen vauhdilla on niin houkutteleva ja antoisa oppimiskokemus.

Oivalsin myös, että opettajana ja ohjaajana kehittyminen on lähempänä arkityötäni kuin olin huomannutkaan, tai se oli pääsyt unohtumaan. Ihan vaan oman työn uudella tavalla tekeminen auttoi minua parantamaan niin tekemistä kuin tunnetta tekemisestä. Kannattaa kokeilla!

Kirjoittaja: Vesa Tuomela, liiketalouden lehtori