Tässä kirjoituksessa pohditaan väriaineiden tulevaisuutta resurssien niukkuudessa. Mistä saadaan raaka-aineet ja energia värien tuotantoon?
Ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi on tehtävä työtä monilla teollisuuden aloilla. Päästöjen leikkaaminen ja resurssien viisas käyttö vaativat uusia tapoja tuottaa lämpöä, ruokaa ja hyödykkeitä. Resurssien niukkuudessa on hyvin ymmärrettävää, että elintärkeät alueet, kuten ruuan tuotanto, lääkkeet ja turvallinen asuminen on laitettava etusijalle, ja sitten jäljellä jäävillä resursseilla pitää voida vastata toisiin, vähemmän kriittisiin tarpeisiin, kuten liikkumiseen, vaatetukseen ja muuhun kulutukseen. Paljon hankalampaa kuin elintärkeiden hyödykkeiden nimeäminen, onkin niiden hyödykkeiden tai asioiden nimeäminen, joita ilman pitäisi tulla toimeen. Erityisen haastavan tästä tehtävästä tekee se, ettei kaikkien arkisten raaka-ainetta ja energiaa kuluttavien aineiden ja materiaalien olemassaoloa aina edes tiedosteta, mutta voimme tuskin kuvitella elävämme ilman niitä. Yksi tällainen asia on väri.
Olemme värittäneet luontoympäristöjä lukuun ottamatta koko asutun ympäristömme. Talot, kadut, vaatteet, ruoka, pakkaukset, jopa ruskeat pahvilaatikot on värjätty jonkin väriseksi. Jopa vähäeleinen ja luonnollisen oloinen skandinaavinen sisustus pursuaa väriaineita ja pigmenttejä, ne vaan usein sattuvat olemaan valkoisia. Joka ikkunanpuite ja räystäs on pinnoitettu värillä, jolla ei yleensä ole pinnoitteessa muuta toimintoa kuin näyttää värilliseltä. Voisiko ajatella, että näistä väreistä joudutaan luopumaan ja antamaan kellastuvan puun ja sinkityn teräksen värittää asuinympäristömme?
Entä sitten tekstiilit? Tekstiiliteollisuudessa resurssien tuhlausta pyritään jatkossa hillitsemään pitämällä jo tuotetut tekstiilit ja kuidut käytössä mahdollisimman pitkään esimerkiksi kierrättämällä. Kun tekstiilikuituja tarpeeksi pitkään kierrätetään, saammeko ajan kuluessa käytetyistä eri värisistä kuiduista pelkästään trasselinharmaata tekstiiliä? Ilmiö olisi sama kuin lapsena vesivärien kanssa maalatessa. Kun on aikansa sekoitellut, niin kaikki värinapit maalaria myöten peittyvät rusehtavaan kuravesimäiseen massaan. Kuulostaapa viehättävältä.
Jos nyt kuitenkin halutaan jatkaa hiukan laajemman väripaletin käyttöä, pitää pohtia mistä saataisiin tarvittavat raaka-aineet ja resurssit väriaineiden tuotantoon. Tarkastellaan esimerkkinä tekstiilien värjäykseen kuluvia väriaineita, joiden markkinat vuonna 2021 pelkästään Euroopassa olivat 117 kilotonnia*. Energiaakin värjääminen vaatii, koska esimerkiksi 15 % puuvillan tuotantoon kuluvasta energiasta menee kankaan värjäykseen ja viimeistelyyn**. Tässä luvussa ei ole vielä mukana itse väriaineen tuotantoa, joka fossiilisen raaka-aineen ohella kuluttaa myös energiaa. Mistä tällainen määrä väriainetta ja energiaa voitaisiin saada mahdollisimman niukoilla resursseilla?
Raaka-ainelähteeksi olisi syytä valita jokin uusiutuva materiaali. Jotta emme tuota haittaa ruuantuotannolle, on myös syytä välttää viljelymaata, lannoitetta ja kastelua vaativia raaka-aineita. Tällöin metsätalouden tuotteet voisivat toimia ratkaisuna. Tukkipuusta noin kymmenesosa on kuorta, jota ei voida hyödyntää puutuotteissa tai kuitutuotteissa, kuten paperissa ja kartongissa ja siksi sitä syntyy läjäpäin kuitu- ja puutuotannon sivutuotteena. Suomessa sahateollisuus tuottaa vuodessa 3 miljoonaa tonnia havupuun kuorta, jota hyödynnetään lähinnä sahan oman lämmön tarpeen kattamiseen polttamalla. Tämä on sinänsä jo ihan hyvä juttu, mutta ennen polttamista kuorten sisältämät värilliset tanniinit voitaisiin ottaa talteen ja hyödyntää. Tanniinit ovat värinsä lisäksi muutenkin toiminnallisia yhdisteitä, niiden avulla puu torjuu haitallisia asioita kuten UV-säteilyn vanhentavaa vaikutusta ja mikrobeja. Näistäkin ominaisuuksista voisi olla hyötyä vaatteiden lisäksi myös pakkauksissa ja rakennusmateriaaleissa.
Jos kuoresta saadaan erotettua edes pari prosenttia väriainetta, voidaan nopealla laskutoimituksella todeta, että määrällisesti tämä raaka-aine voisi täyttää väriaineiden tarpeen. Lisäksi mahdollisuus tuottaa jäljelle jääneestä kuoresta lämpöä polttamalla voitaisiin hyödyntää prosessissa. Tietenkin väriaineiden tarvetta pohtiessa on syytä ottaa huomioon muitakin seikkoja, kuten tarvittava värien kirjo, eivätkä tanniinien ruskean sävyt yksin riitä värittämään tulevaisuutta. Mutta jostainhan pitää aloittaa, vaikka niistä pahvilaatikoista.
Ps. Tekstiilikuidun kierrättäminen on todella hyvä asia ja kierrätyskuitujen väripalettia ja sen hallintaa kyllä tutkitaan ja kehitetään toisaalla.
Kirjoittaja toimii HAMK Tech -tutkimusyksikössä tutkijayliopettajana ja on mukana mm. Suomen akatemian rahoittamassa Biovärit – Väripaletti biopohjaisille väriaineille ja pigmenteille (Biocolour) -tutkimushankkeessa sekä EU:n rakennerahaston rahoittamassa BIO-OSAKE – Bioraaka-aineosaamisen keskus -hankkeessa.
Kirjoittaja
Päivi Laaksonen, tutkijayliopettaja, HAMK Tech -tutkimusyksikkö
Lähteet
*Textile Dyes Market, Global forecast to 2027, MarketsandMarkets™
** Sustainable Fashion Academy, & GLASA. (June 24, 2015). Distribution of energy use for cotton production, as of 2010, by life cycle stage [Graph]. In Statista. Retrieved January 20, 2023, from https://www-statista-com.ezproxy.hamk.fi/statistics/561115/cotton-production-energy-use-share-by-life-cycle-stage/
