Selkokieli on kirja- ja yleiskielen rinnalla oleva kieli, joka yksinkertaistaa tekstin sisältöä, sanastoa ja rakennetta. Tekstin tuottaja tai puhuja ei aina tiedosta käyttämäänsä termiä vaikeaksi, ja sana voi jäädä vastapuolelle epäselväksi. Esimerkiksi sana voi olla abstrakti (“mineralisaatio”), vakiintunut (“moto”) tai ammattikäsite (“apteeraus”), jonka vieraus altistaa virhetulkinnalle.
Selkokieli keskittyy asian ytimeen ja konkretisoi tekstin sisältöä tutuilla sanoilla sekä lyhyillä lauseilla. Kieltä on helppo ymmärtää, ja se minimoi arvauksia ja väärinkäsityksiä, mikäli yleiskieli tuntuu vaikealta. Samoin asiakokonaisuuksien taustoittaminen ja tekstin sisällön aukottomuus helpottavat asioiden omaksumista niille, joille suomalainen kulttuuri on vierasta.
Markku Juusolan (2019, s. 20) mukaan vuonna 2019 oli 650 000–750 000 selkokielen tarvitsijaa. Selkokieli on suunnattu heille, joiden on vaikea lukea ja ymmärtää yleiskieltä. Tarve on yleisesti tunnistettu kaikissa ikäryhmissä, esimerkiksi synnynnäinen lukivaikeus arvioidaan olevan joka kymmenennellä suomalaisella. Tarve korostuu myös silloin, kun suomen kieli ei ole henkilön äidinkieli, vaan lukijan toinen kieli, tai jos lukemisen taito on yleisen digitalisaation tai muun syyn myötä heikentynyt.
Tarve oppimateriaalille tunnistettu
Rea Vesteri (2022) tutki omassa metsätalouden amk-opinnäytetyössään Selkokieli metsäopetuksessa selkokielisen oppimateriaalien nykytilaa ja hyödynnettävyyttä ammatillisessa koulutuksessa painottuen erityisesti metsäalan koulutukseen ja sen tarpeisiin. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää selkokielisen oppimateriaalin saatavuutta ja hyödynnettävyyttä sekä potentiaaliset kohderyhmät metsäalan ammatillisessa koulutuksessa. Työssä paneuduttiin selkokielen määritelmään, sen asemaan lainsäädännössä, tarvitsijoiden lähtökohtiin sekä aihetta käsitteleviin opinnäytetöihin ja olemassa olevaan selkomateriaaliin.
Opinnäytetyön tuloksien perusteella voitiin todeta, että selkokielistä oppimateriaalia on saatavilla muutamilla ammattialoilla, kuten elintarvike-, siivous- ja rakennusalalla, mutta metsäalalta selkokielinen materiaali puuttuu käytännössä kokonaan. Lisäksi opinnäytetyössä tuotiin selkeästi esille selkokielisen materiaalin tarve niin opetuskäytössä mutta myös yksittäisen metsäomistajan perehdyttämismateriaalina. Molemmilla käyttäjäryhmillä selkokielisen materiaalin, lyhyen ja ytimekkään ilmaisun, katsottiin helpottavan uusien asioiden ymmärtämistä ja omaksumista.
Erilaisten oppimisvaikeuksien lisääntyminen, monimuoto-opiskelun suosion kasvu sekä suomen kieltä ei-äidinkielenään puhuvien opiskelijoiden määrän nousu edellyttää uudenlaisia oppimateriaaleja sekä opetustapoja. Kun ruuhkavuosiaan elävä 35-vuotias monimuoto-opiskelija yrittää omaksua uuden alan perusasioita itsenäisesti etäjaksolla, voi taustalla oleva lukemisen vaikeus laittaa viimeisen kapulan opiskelun rattaisiin. Samoin voi käydä opiskelijalle, jonka äidinkieli on jokin muu kuin suomi, ja jolle suomalainen kulttuuri sekä siihen liittyvät sanasto ovat ennestään vieraita.
Oppimateriaali hyödyttäisi myös tutkintoon johtavan koulutuksen ulkopuolella olevia ryhmiä esimerkiksi uusien metsänomistajien oppimateriaalina. Metsänomistajien keski-ikä tavoittelee 65 ikävuotta, ja metsiä siirtyy kiihtyvään tahtiin joko leskeksi jääneen puolison nimiin tai nuoremmille sukupolville. Helposti omaksuttava selkokielinen metsäalan perusmateriaali voisi tuoda apuja niin iäkkäälle leskirouvalle kuin nuorelle työssäkäyvälle, koko elämänsä kaupungissa eläneelle metsänperijälle, jonka metsäsuhde on rakentunut lähinnä kansallispuiston huollettuja reittejä kulkemalla.
Lähteet
Juusola, M. (2019) Selkokielen tarvearvio. Selkokeskus, Kehitysvammaliitto ry.
Vesteri, R. (2022). Selkokieli metsäopetuksessa [opinnäytetyö, Hämeen ammattikorkeakoulu]. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060716038
Kirjoittajat
Rea Vesteri, metsätalousinsinööri. valmistunut HAMK metsätalouden koulutuksesta vuonna 2022.
Lauri Värri, opinto-ohjaaja, HAMK metsätalous.
