Kestävässä kasvintuotannossa huolehditaan maasta

Hyvinvoiva maaperä on edellytys onnistuneelle ja kestävälle viljelylle. Hikka -hankkeessa etsitään ratkaisuja peltomaan rakenteen ongelmiin ja vertaillaan valittujen toimenpiteiden vaikutusta kasvukauden aikana.

Kun maaperän rakenne on kunnossa, maa läpäisee kosteutta, ja maassa syntyvät kaasut pääsevät vapautumaan. Hyvärakenteisessa maassa kasvi itää helposti, ja siellä on paljon huokoisia pintoja, joihin tarttuneita ravinteita ja vettä kasvin on helppo kerätä. Myös maaperän pieneliöstö viihtyy kuohkeassa maassa, mikä taas lisää orgaanisen aineksen määrää viljelymaassa. Vaihteleva viljelykierto, pellolla tehtävien toimenpiteiden huolellinen suunnittelu ja orgaanisen aineksen määrästä huolehtiminen pitävät peltomaan kunnossa.

Kestävällä kasvintuotannolla tarkoitetaan sitä, että kasveja tuotetaan sellaisella tavalla, joka mahdollistaa niiden tuottamisen mahdollisimman pitkään myös tulevaisuudessa. Kestävän viljelyn keinot eivät ole välttämättä upouusia menetelmiä, joista nykyiset viljelijät eivät olisi ikinä kuulleetkaan, vaan ne ovat toimintatapoja, jotka kuuluvat hyvään maanviljelyyn ja joita toteutetaan lukemattomilla maatiloilla tälläkin hetkellä. Teknologian huima kehitys viime vuosina tarjoaa toki myös viljelyyn uusia mahdollisuuksia, jotka tukevat viljelyn kestävyyttä.

Hankkeessa pureudutaan maan hyvinvointiin

Hikka-hankkeessa mukana olevilla uusimaalaisilla tiloilla selvitetään, millaisia ongelmia peltomaassa voi olla ja mistä ne johtuvat. Yleisimpiä haasteita pelloilla ovat esimerkiksi tiivistymät, vähäinen orgaanisen aineksen määrä ja ravinnepuutokset. Asiantuntijat auttavat viljelijöitä valitsemaan oikeita toimenpiteitä ongelmien korjaamiseksi, ja hankkeen aikana seurataan toimenpiteiden vaikutusta maaperän rakenteeseen.

Maaperän rakennetta pyritään parantamaan syvällä muokkauksella kuten jankkuroinnilla. Jankkurointi on mekaanista syväkuohkeutusta, jossa maata käsitellään nostavalla ja kuohkeuttavalla tavalla niin, että maa ei sekoitu. Muokkauksen jälkeen kasvit pystyvät kasvattamaan juuriaan syvemmälle, mikä tukee maan ilmavaa rakennetta.

Hankkeessa mukana olevilla peltolohkoilla pyritään myös tasoittamaan maan kemiallisia olosuhteita. Kalkituksella pyritään tasoittamaan peltomaan happamuutta, sillä Suomessa viljelysmaa on luonnostaan hyvin hapanta. Hivenainelannoituksella pystytään täydentämään viljelykasvia saamaan myös sellaisia hivenaineita, joita maaperässä ei juurikaan ole.

Viidelle tilalle valittiin maan kasvukuntoa parantavaksi toimenpiteeksi kerääjä- tai maanparannuskasvien viljely. Samaan aikaan kuin kylvetään itse pääkasvi, voidaan kylvää myös kerääjä- tai maanparannuskasvi. Kerääjäkasvit ovat kasveja, joita viljellään varsinaisen satokasvin alla. Kun satokasvi on korjattu, jäävät kerääjäkasvit edelleen jatkamaan kasvua ja samalla yhteyttämään peltomaahan. Ne myös sitovat maasta ravinteita, jotka ovat satokasvilta jääneet käyttämättä. Maanparannuskasvit ovat viljelykasveja, jotka juuristollaan kuohkeuttavat maan rakennetta, lisäävät orgaanisen aineksen määrää ja sitovat ravinteita.

Kasvintuotantoa tarvitaan myös tulevaisuudessa

Maan kasvukunnon heikkeneminen on seurausta yksipuolisesta viljelystä, tarpeettomasta muokkauksesta, toimimattomasta vesitaloudesta ja orgaanisen aineksen häviämisestä maaperästä. Heikollakin maaperällä voidaan saada aikaan hyviä satoja, mutta silloin viljely ei ole pitkällä tähtäimellä kestävää. Huonojen toimenpiteiden jatkuessa joudutaan joka vuosi tekemään entistä enemmän viljelytoimenpiteitä, joilla ei kuitenkaan ole haluttua vaikutusta tai käyttämään enemmän lannoitteita, jotka nekään eivät saa aikaan maksimaalisia satoja.

Kestävä kasvinviljely antaa varmuuden siitä, että kasveja voidaan tuottaa myös tulevaisuudessa. Kestävän viljelyn toimenpiteiden ainoa haaste on, että toimenpiteet ja niiden vaikutukset ovat hyvin pitkäkestoisia. Tulos ei siis välttämättä näy heti, ja esimerkiksi tuotannon tehokkuus voi hetkellisesti laskea, mikä taas näkyy viljelijän kukkarossa. Kestävyyttä tukevien menetelmien valinta on kuitenkin panostamista tulevaisuuteen.

Viljelymenetelmien soveltaminen vaatii myös taitoa ja tietoa, johon nykyään jokaisella viljelijällä onkin onneksi mahdollisuus päästä osalliseksi. Erilainen hanketoiminta on loistava esimerkki siitä, miten tietoa voidaan jakaa ja jalkauttaa tuotannon juuritasolle.

Maanviljely onkin sananmukaisesti maaperän hoitamista, josta hyötyvät niin meitä ympäröivä luonto kuin viljelijäkin. Kestävä kasvinviljely ei kuormita ympäristöä, vaan tekee siitä luonnollisen osan ekosysteemiä, josta saamme kaikkia nauttia myös tulevaisuudessa. Kestävä viljely on kasvinviljelijälle taloudellisesti kannattavaa, sillä kun maa voi hyvin, satoa saadaan luonnollisella tavalla enemmän ja ostettavien tuotantopanoksien määrää voidaan vähentää. Kestävä kasvintuotanto tarjoaa kuluttajille ensiluokkaisia tuotteita, joista voi nauttia hyvällä omatunnolla, kun tiedetään, että tuotanto on suunniteltu myös seuraavia sukupolvia ajatellen.

Kirjoittaja

Reetta Vähä-Heikkilä, tutkimusassistentti, HAMK Bio tutkimusyksikkö