Hiilipuutarhurointia hämeenlinnalaisilla yksityispihoilla

Suomen kevät alkaa hitaasti mutta varmasti, ja kotipuutarhurien peukaloita alkaa kutkuttamaan kaipuu pihatöihin samaa tahtia, kun kevätaurinko alkaa lämmittämään. Mitä jos tänä vuonna miettisit puutarhaasi juuri hiilen sidonnan kannalta?

Essi Ryymin kysyy blogissaan ”Hiiliviisaat kaupungit hengittävät vihreillä keuhkoillaan hyvinvointia kaikille” (julkaistu 1.2.2023, HAMK Beat) , miten juuri me voisimme olla hiiliviisaampia? Vastauksia tähän kysymykseen etsitään CO-CARBON-hankkeessa, jonka yhdessä osassa selvitetään hämeenlinnalaisten pientaloasukkaiden kanssa, millaista on oman pihan hiiliviisas hoito. Seurantapihoilla järjestetään tonttikohtaista neuvontaa ja seurataan maanäyttein hiilivarannon muutosta. Hämeenlinnalaiset seurantapihat tuottavat kokemuksia yksittäisen pihan mutta myös pientaloalueen roolista osana hiiliviisaasta kaupunkivihreää. Kasvukaudella 2022 pihaneuvonnasta vastasi hankkeessa työskennellyt projektityöntekijä Julia Rantanen, ja tässä hänen vinkkilistansa hiiliviisaan pihan kevättöihin.

Puutarhatyöt aloitetaan usein keväthurmoksessa tarttumalla nopeasti ja haravaan ja puutarhasaksiin, kun vanhasta tottumuksesta halutaan siistiä piha talven jäljiltä. Nurmikolta on toki hyvä haravoida isot lehdet ja lehtikasat, jotta nurmikko pääsee hengittämään ja kasvamaan, mutta liian tarkka ei kannata olla. Lehtikarike nimittäin ruokkii maan pieneliöstöä, joten pääosa lehdistä kannattaa silputa paikoilleen ruohonleikkurilla tai haravoida pensaiden alle katteeksi. Lehtikarike voi päätyä oman pihan kiertoon myös keittiöjätteen kompostoinnissa kuivikkeena tai puhtaan puutarhajätteen kompostoinnin kautta. Lehtikarike on tärkeä osa pientalopihan hiilen kiertoa, eikä sitä pidä kuljettaa pois tontilta jätesäkkeihin sullottuna.

Puiden ja pensaiden leikkaaminen on toinen ikuisuuskysymys, miten, mistä, milloin ja kuinka paljon? On hyvä aloittaa leikkaamalla pois ainakin kuolleet sekä toista vasten hankaavat oksat ja avata hedelmä- ja marjakasveille tilaa auringolle ja tuulettumiselle. Liika leikkaaminen kuitenkin poistaa hiilipuutarhuroinnissa tärkeää elävää biomassaa. Elävä ja monikerroksinen kasvillisuus on juuri se reitti, josta ilmakehän hiili saadaan ensin kasveihin ja siitä maahan. Elinvoimaisen ja hyvässä kasvussa olevan kasvillisuuden voi ajatella oman pihan hiili-imuriksi. Jos vihreää kasvustoa on vähän, ei imurin tehokaan ole kummoinen.

Leikkaamiseen liittyy myös kysymys siitä, mihin leikatut oksat päätyvät. Oksat ja risut ovat arvokasta materiaalia pihan hiilenkierrossa, eivätkä nekään kuulu jätesäkkeihin tai roskalavoille. Leikatuista oksista voi esimerkiksi rakentaa lahoaidan, jonka päälle lisätään vuosittain uutta risua samalla kun alimmat kerrokset pikkuhiljaa lahoavat ja maatuvat. Lahoaita voi olla pihan eri toimintojen rajaaja tai vaikkapa kukkapenkin reunus. Vaihtoehtoisesti oksista ja risuista voi tehdä hakettamalla puusilppua istutusten katteeksi tai kompostin kuivikkeeksi. Tärkeintä olisi saada biomassa takaisin kiertoon omalla pihalla.

Jos kotipihallasi ei ole vielä kompostia, ehkä nyt on aika perustaa sellainen. Helpoimmalla komposti syntyy muutamalla palalla verkkoaitaa. Kompostiin voi kesän aikana lisätä puutarhajätteet, jotka syntyvät esimerkiksi puiden ja pensaiden leikkuusta tai kitkemisestä. Kotitalousbiojätteelle pelkkä verkkoaita ei riitä, ja monia mietityttää lämpökompostoriin investoiminen. Omasta biojätekompostista saattaa kuitenkin olla taloudellista hyötyä, kun jätteenkeräystä voidaan harventaa, ja mikä parasta, saat kompostoimalla käyttökelpoista (ja eloperäistä!) lannoitetta puutarhaan. Kompostoinnissa on nyt erilaisia trendejä, esimerkiksi sisätiloihin tarkoitettu matokompostori tai biojätteen käsittely fermentoimalla (bokashi).

Kesän istutuksia suunniteltaessa on hyvä muistaa puutarhan uusi trendi, more is more! Enää puutarhassa ei tarvitse nyplätä jokaista rikkaruohoa, vaan kiinnittää katse rehevään ja elinvoimaiseen kokonaisuuteen. Mitä enemmän puutarhassa on kasvien kerroksellisuutta, sitä enemmän käytössä on ilmarakoja, joiden kautta hiili kulkee. Kokeile erilaisia maanpeitekasveja pensaiden tai perennojen alle, istuta puita perinteisten kukkapenkkien katveeksi ja helli tontilla jo kasvavien isojen puiden kasvukuntoa. Mieti samalla, tarvitsetko isoa nurmikkoa vai voisiko siitä osan muuttua puu- ja pensasistutukseksi.

Vaikka puutarhaharrastus onkin monelle meistä kasvien hoitoa ja kukkaloistoa, niin hiilipuutarhuroinnissa ajattelu kääntyy myös maan alle. Näkyvät kasvit ovat vain jäävuoren huippu, mutta elinvoimainen kasvu lähtee hyvinvoivasta maasta. Hiilipuutarhuroinnissa ruokitaan ja hoivataan hiilen kiertokulun kannalta kallisarvoista maaperää. Hoivaan kuuluu kotipihalla riittävä kosteus ja ilman läpäisy sekä pieneliöstön ruokkiminen eloperäisellä aineella, esimerkiksi lehtisilpulla tai oman pihan kompostilla. Muista siis tänä kesänä puutarhassasi kasvien monimuotoinen kerroksellisuus ja maaperän hyvinvoinnista huolehtiminen, näiden kautta saadaan pihan hiili-imuri toimimaan.

CO-CARBON-hankkeessa tutkitaan hiiliviisasta kaupunkivihreää kokonaisuutena niin julkisilla, puolijulkisilla kuin yksityisilläkin alueilla.

Kirjoittajat

projektityöntekijä Julia Rantanen ja tutkijayliopettaja Outi Tahvonen, HAMK Bio

Teksti on ensimmäinen osa kolmiosaisesta juttusarjasta. Muut osat:
Osa 2: Hiilipuutarhan pensaat
Osa 3: Hiilipuutarhassa hoivataan maata