Työelämäjaksollani huhti-toukokuussa 2023 osallistuin Lilith-osuuskunnan hankintapäällikön Timo Seppälän kutsumana, taiteen saavutettavuutta edistävän hankkeen ideoimistilaisuuksiin ja hankepaperin kirjoittamiseen. Ensimmäiseen tilaisuuteen marssin Hämeenlinnan kirjaston ryhmätyöskentelytilaan ja toiseen sessioon osallistuin verkon kautta. Hankkeen ideointivaiheeseen oli kutsuttu paikalle myös monipuolinen otos yrittäjiä eri ammattialoilta. Lisäksi paikalla oli Hämeenlinnan kaupungin kulttuuripäällikkö sekä opettajia eri koulutusasteilta Hämeen oppilaitoksista. Minut oli kutsuttu tilaisuuteen taiteen parissa toimijana ja pedagogina.
Ensimmäisen tilaisuuden alussa kukin esittäytyi ja kertoi, millaisin ajatuksin oli paikalle saapunut. Tilaisuuksien isäntä Timo Seppälä ehdotti työskentelymenetelmäksi dialogirinkiä prosessin eri vaiheisiin sekä esitteli hankeen päätavoitteet. Aivoriihessä kunkin toimijan tilanne, tarpeet ja ideat koottiin lähtökohdiksi ja pohjaksi sisältöjen rakenteelliseksi perustaksi. Ensimmäisen vaiheen välituloksena saatiin näkyviin alueellisten kulttuuritoimijuuden innovatiivinen kyvykkyys ja yrittäjyyspotentiaalin mahdollisuudet. Tavoitteena on, että hanke tuottaa ensin alueellisesti kulttuurista, aineetonta hyvinvointia moninaisissa elämystilanteissa sekä avaa uudenlaisia yrittäjyyden näköaloja, johon yhtenä ulottuvuutena voidaan integroida elämyspalveluita eri tilaisuuksissa. Jatkossa paikallisesta konseptista on mahdollista rakentaa malli tai malleja, jotka ovat siirrettävissä ja räätälöitävissä muihin kaupunkeihin ja kuntiin.
Ennen seuraavaa dialogirinkitapaamista oli jaettu hankehakemuksen kirjoituspohja, johon kaikki pääsivät sparraamaan toisiaan ja tarkentamaan ideoitaan ja näkemyksiään. Toiseen palaveriin osallistuin nettiyhteydellä, koska minulla oli ennen ja jälkeen muita työtehtäviä samana päivänä. Tässä sessiossa edellisen kokoontumisen ideoita jäsenneltiin, muotoiltiin ja täydennettiin hankkeen eri osa-alueita tukeviksi. Oma kirjoitusosuuteni hakemukseen muotoutui hankkeen tiivistelmän laatimiseen sen jälkeen, kun toinen kokoontuminen oli pidetty. Tuloksena oli jonkin asteinen hybridinen kokonaisuus tai synteesi omista ajatuksista ja osallistujien huikeista ideoista. No, tuolla paperilla se sitten töröttää.
Pohdintoja yhteistoiminnan eri vaiheista
Sessioissa isäntä Timo antoi keskustelijoille hyvin tilaa. Keskusteltavat aiheet soljuivat vapaassa ajatusten vaihdossa, ja ne kirjoitettiin muistioksi, joita käyttäen laadittiin hankkeelle rahoitushakemus. Näistä tapaamisista jäi mieleen innostunut, huumorilla höystetty ja polveileva keskustelu, jossa kirjurin tehtävää hoidellut isäntä joutui turvautumaan jossakin vaiheessa tallentimeen, jotta sai kaikkien ajatukset ja ideat muistiin.
Toisena huomiona, miten hienosti moninainen asiantuntijuus tulee tämänkaltaisessa työskentelyssä täysimääräisenä näkyviin: voin hyvin todeta, että ilmassa oli aarniolais-enqvistiläistä dialogisuutta. Se toteutui kuuntelemalla, kunkin ajatuksista ja ideoista keskustelemalla sekä kunkin ideoita soviteltiin ja sijoiteltiin uteliaasti sopivaksi katsotun ”otsikon” alle. Aiheita edelleen jalostaen ne lopulta tulivat näkyville erinäisiin hankkeeseen kuuluviin teksteihin ja kirjoituskappaleisiin punnittuna asiatekstinä.
Muutamia ajatuksia vielä hankkeen mahdollisista merkityksistä pienelle kaupungille, joita arjessa matkaajana harvemmin tulee edes pohtineeksi. Tämän kaltaiset kansalaisia lähelle tuotavat muodot taiteen voi tunnistaa osallistavaksi, yhteisölliseksi ja soveltavaksi taiteeksi, joiden interventiot voivat sisältää taidelähtöisiä tai -toiminnallisia menetelmiä. On myös syytä tiedostaa, että taiteen saavutettavuuden kannalta kansalaisen osallistumisen esteet voivat olla moninaisia. Osallistumista haittaavia voivat yhtäältä olla sosiaaliset, taloudelliset haasteet ja toisaalta yksilölliset fyysisiin, asenteisiin, aisteihin liittyvät tekijät.
Kansalaisten osallistamisena yhteisölliseen taidetoimintaan, voidaan ymmärtää taiteen uusiin yhteyksiin integroimisena ja sen innovatiivisesti soveltavaksi käytöksi. Taide-esityksien tarkoitus on kehittyä yleisön kanssa etsimään yhteisöllisesti uudenlaisia tarttumapintoja. Uudistavalla soveltavalla käytöllä on mahdollista tuoda esimerkiksi musiikin kokemisen ja musiikkitoimintaan uusia osallistumisen elementtejä ja elämyksiä ihmisten ulottuville moninaisissa elämänympäristöissä.
On toivottavaa, että tämänkaltaiset yhteisöllisesti tuotetut kulttuuria edistävät hankkeet saisivat laajasti eri tahoilta kannatusta, huomiota, ja ennen kaikkea taidekokemuksia tuottavien hankkeiden soisi voida antaa elämyksiä ja hyvinvointia lisääviä kokemuksia arkeaan tahoillaan eläville kansalaisille.
Joku varmaankin miettii ja kysyy mielessään, että mitä minä opin tästä työelämäjaksosta.
Vastaanpa kysyjälle: Parhaimmillaan työ käy elämästä – pahimmillaan elämä käy työstä!
Kirjoittaja
Keijo Hakala, lehtori, HAMK AOKK.
Hakala toimii ammatillisessa opettajankoulutuksessa opettajankouluttajana, HAMK rakennustekniikassa opinnäytetöiden ohjaajana ja muissa ammatillisen koulutuksen täydennyskoulutuksissa sekä työelämäprojekteissa.
