Hollantia kutsutaan pilviseksi maaksi, sanan molemmilla merkityksillä. Vaihtoon hakiessa minulle tuli vaihto-opiskelupaikasta viestiä, että maa ei olisi ehkä paras vaihtoehto tulla lapsen kanssa. Mutta minähän en kuunnellut vain yhden henkilön mielipidettä tuohon asiaan liittyen.
Olin kuullut myös, pilvenpolttelun lisäksi, että Hollannin syksy olisi hyvin sateinen ja pilvinen maa viettää aikaa. Toisin kävi. Yllätyksekseni saavuin koululle vain koko opiskelujaksoni aikana pari kertaa sateesta märkänä ja pahimpina keleinä olihan minulla auto käytettävissä tyttäreni kouluun viemisessä. Pilvenpolttohan kuuluu hollantilaiseen kulttuurin, mutta tosin tähän ilmiöön en törmännyt kuin tiettyjen kahviloiden läheisyydessä ja Groningenin toriaukealla. Luonnollisesti tämä helposti tunnistettava haju osui satunnaisesti kaduilla kulkiessa nenään. Yhtä lailla Hollannissa kasvaa lapsia kuin Suomessa, oli pilvi sitten laillista tai ei.
Suurimpia syitähän vaihtoon lähtemisessä oli se, että pääsi matkustelemaan ja kokemaan uusia asioita. Tätä ihanaa asiaahan harrastimme tyttäreni kanssa niin paljon kuin aikaa ja rahaa riitti. Ensimmäisen kuukauden aikana otimme pidennetyn viikonlopun ja lähdimme ajelemaan Luxemburgiin. Ajomatka oli pitkä, mutta kun asiaan oltiin varauduttu, niin matka taittui kevyesti. Hollannin läpi ajaminen oli ehdottomasti koko ajomatkan puuduttavin asia, koska nähtävyyksiä peltojen lisäksi ei ole paljoa. Heti Belgian ja Hollannin rajalla alkoikin ilmestyä korkeampaa maastoa ja tiet muuttuivat huonommiksi. Belgian läpi ajaessa teiden kunto huononi entisestään ja Luxemburgin rajan ylitettyä jopa Hollannin, erittäin hyvässä kunnossa olevat tiet jäivät toiseksi. Muutos oli uskomaton.
Luxemburg on erittäin rikas maa taloudellisesti ja sen näki jokaisen omakotitalotontin hyvin huolitelluista puutarhoista. Luxemburg oli erittäin kaunis ja kallis maa viettää päivä, mutta positiivisena puolena oli dieselin hinta, joka oli erittäin edullista. Poikkesimme pienemmissä kylissä geokätköilemässä sekä itse Luxemburgin keskustassa syömässä ja kiertelemässä toreilla. Koska Luxemburg on pieni maa, päätimme yöpyä Belgian puolella, koska se oli huomattavasti edullisempi vaihtoehto. Yövyimme viimeisen yön noin puolen tunnin ajomatkan päässä kaupungista nimeltä Liége. Viimeisenä matkapäivänä keli muuttui sateiseksi ja tyttärelläni nousi lievä kuume, joten päätimme poiketa Liégessä akvaariomuseossa katselemassa erilaisia kaloja. Akvaario oli erittäin pieni, mutta nelivuotiaalle tyttärelleni riitti katseltavaa ja olihan se opiskelijahinnoilla myös edullinen käynti.
Syyslomalla äitini ja isäpuoleni saapuivat käymään kylässä autollansa ja päätimme tyttäreni kanssa lähteä heidän mukanaan Suomeen. Matkareitti oli tällä kertaa Saksan, Puolan ja Baltian maiden läpi. Tähän mennessä olin jo oppinut, että tyttäreni viihtyy autossa, joten pidempi ajomatka ei tule olemaan ongelma hänelle. Matkalla löysimme sattumalta keskeltä Puolaa tien varressa olevan ilmaisen eläintarhan mistä löytyi niin tiikereitä kuin kenguruita. Takaisin Groningeniin palasimme parin päivän Suomessa oloajan jälkeen lentäen Tampereelta Bremeniin.
Luonnollisesti, koska Groningen sijaitsee aivan Saksan rajalla, kävimme Saksan puolella useamman kerran. Esimerkiksi joulun alla poikkesimme Saksan yhdelle suurimmista joulutoreista. Torilla mainostetaan olevan maailman korkein joulukuusi. Todellisuudessa tämä valtava kuusi oli koottu useammasta pienestä kuusesta. Tori sijaitsi Dortmundissa. Toisin kuin Suomessa, niin Saksassa joulutorit ovat auki useamman viikon joulun alla, päivittäin. Tarjontaa löytyi jokaiseen makuun, suolaisesta makeaan, ruoasta juomiin.
Mutta miksi matkustella naapurimaihin, kun Hollannillakin on paljon tarjottavaa! Kävimme poikkeamassa niin Alankomaiden pohjoisosassa ihailemassa merta, kuin Groningenin tuntumassa järjestetyissä keskiaikamarkkinoilla ja tutustumassa linnakkeeseen nimeltä Fort Bourtange. Tämä linnake oli itselleni ehkä yksi lempipaikoistani kauniin tuulimyllyn sekä rauhallisen sijainnin takia. Lyhyen ajomatkan päästä löytyi myös useita kiipeilykeskuksia, joten pääsimme heti harjoittamaan kiipeilykurssilla suoritettuja taitoja.
Suunnittelimme matkamme yleisesti ottaen pienille paikkakunnille. Koitimme välttää suuremmat kaupungit, koska ajattelimme että niihin voi aina matkustaa myöhemmin lentäen tai julkisia käyttäen. Ja koska auto oli käytettävissä, niin pieniin kyliin keskellä ei mitään oli helpompi matkustaa. Luonnollisesti pitihän meidän silti matkustaa Rotterdamiin ihmettelemään outoa arkkitehtuuria ja poiketa pikaisesti Amsterdamissa samalla kun sukulaisia heitettiin Schipholin lentokentälle.
Viimeisimmälle reissulle lähdin yksin. Energy Academyn tapahtumaan Pariisiin ja Brusseliin. Tapahtuma oli järjestetty erittäin intensiiviseksi ja seminaareja riitti. Käytiin niin Euroopan parlamenttitalossa, pikaisesti Eiffel-tornia katsomassa kuin Brusselin yöelämään tutustumassa vain neljän päivän aikana. Huomioitavaahan on, että pelkästään ajomatkoihin kului matkasta jo kaksi päivää. Pitkät istumiset linja-autossa eivät tuntuneet pahoilta, kun ympäriltä löytyi erialan opiskelijoita ympäri maailmaa, jotka kaikki olivat kiinnostuneita energia-alasta.
Vaikka suunnitelmissa oli matkustella ja kokea paljon enemmän, niin aika ja talous eivät vain yksinkertaisesti riittäneet. Silti yllättävän monipuolisesti pääsimme tekemään ja kokemaan tyttäreni kanssa asioita ja oppimaan uutta, niin itsestämme kuin kohteistamme. Nyt tiedän, että maailma on todellakin avoin minulle ja tyttärelleni. Parempaa ja reippaampaa matkaseuraa ei voisi toivoa.
Ina Saarinen on toisen vuoden sähkö- ja automaatiotekniikan opiskelija HAMKista. Ina suorittaa tällä hetkellä kuuden kuukauden vaihto-opiskelu jaksoa Groningenissa, Alankomaissa.)
